Opettajaa ei saa lyödä

HS 5.12.2023

OAJ: Opettajiin kohdistuva väki­valta on lisääntynyt

Koulut|OAJ:n mukaan työrauha parantuisi ryhmäkokojen pienentämisellä.

Yksi keskeinen ratkaisu työrauhan parantamiseen on OAJ:n mukaan ryhmäkokojen pienentäminen varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle.

Havainnot opettajiin ja muihin opetusalan työntekijöihin kohdistuvasta väkivallasta ovat lisääntyneet kolmen viime vuoden aikana, tiedottaa Opetusalan ammattijärjestö (OAJ).

Päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten työsuojeluvaltuutetuille osoitetussa kyselyssä lähes 80 prosenttia kunta-alalla työskentelevistä ja kokonaisuudessaan yli 60 prosenttia vastaajista on tätä mieltä.

”Pienessä ryhmässä opiskelu edistää työrauhaa sekä auttaa kiinnittymään paremmin omaan ryhmään ja lisää yhteisöllisyyttä. Kun opettaja tietää ja tuntee jokaisen ryhmänsä oppijan, hänen on myös helpompi havaita muutoksia ja reagoida ongelmiin.”

* * *

Olen paasannut blogissani pienen luokkakoon merkityksestä iät ja ajat.

Opettajien ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja Katariina Murto on oikeassa. On päivän selvää, että pienessä ryhmässä opiskelu edistää työrauhaa sekä auttaa kiinnittymään paremmin omaan ryhmään ja lisää yhteisöllisyyttä.

On erittäin hienoa, että sana yhteisöllisyys on otettu taas työpakkiin. On tärkeää, että jokainen lapsi kokee osallisuutta kouluyhteisössä. Luokka on miniyhteisö. Jokaisella lapsella on oltava turvallinen oma paikka omassa turvallisessa luokassa. 

On tärkeää, että jokainen lapsi tulee kohdatuksi. Pienessä luokassa opettajalla on enemmän aikaa per oppilas on sitten kyse opettamisesta tai oppilaan kohtaamisesta. Oppilaantuntemus lisääntyy. Työrauhaakin on helppo ylläpitää.

Luokkahenki on oleellista. Kun opiskelin luokanopettajaksi, luokkahengen merkitystä korostettiin. En tiedä, mikä tilanne opettajankoulutuksessa nyt on luokkahengen korostamisen suhteen.

Kouluyhteisön on oltava turvallinen myös opettajalle.

Pitkän opettajan urani aikana vain kerran oppilas löi minua. Ei tuntunut kivalta. Sijaistin vaikeaa erityisluokkaa, josta vakituinen opettaja oli irtisanoutunut edellisenä päivänä kesken kaiken luokan vaikeuden takia. 

Oppilas alkoi piipittää puhelinta kesken opetuskeskustelun. Pyysin puhelinta minulle, oppilas ei suostunut, vaan aikoi lähteä luokasta pois. Ohje oli sellainen, että oppilaita ei saanut päästää luokasta pois, ei edes välitunnille yhdessä muiden oppilaiden kanssa, koska muutama luokan oppilas oli erittäin väkivaltainen. Luokka piti viedä ulos happihyppelylle, kun pihalla ei ollut muita lapsia.

Laitoin käden ovenkahvaan ja pidin oven kiinni. Silloin yllättäen oppilas alkoi hakata minua kovaa vatsaan. Kyseessä oli 13-vuotias ronski poika, lyönnit olivat kovia, mutta kun olin valmiudessa, lyönnit eivät satuttaneet.

Mietin hetken, mitä teen. Sanoin pojalle, että mene istumaan oven takana olevalle sohvalle. Tule sisään, kun olet rauhoittunut. Oppilas istui sohvalla vartin, koputti oveen, ja pyysin hänet sisään luokkaan.

Kokeneena opettajana sain joissain kouluissa sijaistettavaksi usein ne luokat, joihin muita sijaisia ei voitu laittaa. Sekään ei aina tuntunut kivalta. Sijaistin eläkkeelle lähtöni jälkeen seitsemän vuotta, nyt ei ole aikaa. Viimeiset pari kolme vuotta sijaistin vain parissa rauhallisessa koulussa. 

Sain valita kouluni, mitä vakituiset opettajat eivät voi tehdä, ellei lukuvuoden päätteeksi vaihdeta koulua. Oletan, että koulun vaihtoja ainakin pääkaupunkiseudulla tapahtuu melko paljon. 

Kotikaupungissani Vantaalla segregaatiokoulujen opettajille maksetaan S2-palkanlisää. Lisän suuruutta en tiedä, mutta tuskin se iso on. En tiedä, onko lisä vaikuttanut opettajien pysyvyyteen ko. kouluissa.

Päiväkodeissa varhaiskasvatuksen opettajien kokonaispalkkaa korotettiin vuosi sitten 300:lla eurolla. Tavoitteena oli saada lisää päteviä varhaiskasvattajia kaupunkiin. Kuten odotinkin, naapurikaupungit nokittivat ja Vantaan korotuksen tenhovoima lieveni jonkin verran.

Palkanlisät tai -korotukset eivät paljoa lohduta opettajia, kun oppilaat käyvät päälle.

Murto on oikeassa siinäkin, että väkivaltatilanteisiin puuttuminen ja niiden ennaltaehkäisy eivät saa jäädä vain koulujen, päiväkotien ja oppilaitosten harteille.

Päävastuu lapsista on aina kodeilla. Kotikasvatus väkivallankin ennaltaehkäisyn suhteen on aivan oleellista. Kotikasvatus on kasvatuksen kivijalka, jonka päälle koulu ja opettajat voivat rakentaa. Mutta vaikeaa se on, jos kotikasvatus on mennyt pieleen ja oppilaan vanhemmat eivät halua tehdä yhteistyötä koulun kanssa.

Jos koti ja koulu epäonnistuvat, yhteiskunnan rooli väkivallan ehkäisemiseksi jää pieneksi ja tietenkin ikävän jälkijättöiseksi. Ei auta aina itkeä ruikuttaa yhteiskunnan perään, sillä yhteiskunta ei ole oikeastaan mitään muuta kuin me. Kyllä kodeissa on otettava päävastuu.

Pieni luokkakoko edistää myös oppimista, kun opettaja voi tukea oppilasta yksilöllisemmin. Pienet luokat kaiken järjen mukaan ehkäisevät myös erityisluokille siirtoja. 

Vantaalla olen esittänyt, että peruskoulussa luokkakokoa alennettaisiin maksimissaan 16:sta oppilaaseen. Silloin esim. jakotunteja ei tarvittaisi, tukiopetuksenkin määrä vähenisi. Samalla voitaisiin lopettaa oppilaiden juoksutukset opetustilasta toiseen lopettamalla kaiken maailman valinnaisaineet vavat ja tavat, jotka lisäävät häiriötilanteita, kun opetusryhmiä sotketaan toisiinsa. 

Muutenkin voitaisiin tehdä jonkinlainen ryhtiliike ja keskityttäisiin kahteen koulun perusasiaan, opettamiseen ja oppimiseen. 

Pienet luokat maksavat paljon. On selvää, että kerralla ei luokkakokojen pienentämistä tehdä. Mutta pienentäminen voidaan aivan hyvin aloittaa jostakin segregaatiokoulusta, jossa on eniten oppimisvaikeuksia. Pienennetään luokkia koulu kerrallaan aina sitä mukaa, kun kaupungin rahavarat antavat siihen mahdollisuuden.

Oppiminen edistää aina työrauhaa. Oppimattomuus edistää vain häiriökäyttäytymistä. Levottomuus ja törmäily edistää sitä. Syystä tai toisesta turhautunut tai epätasapainossa oleva oppilas voi pahimmillaan käydä jopa opettajaansa kiinni.

Puhelimet reppuun koulussa - ollaan kerrankin aikuisia

Matti Helimo puuttuu Iltalehdessä polttavaan ongelmaan: puhelimien viihdekäyttöön koulussa. On hyvä, että asiaan puuttuu väellä ja voimalla joku muukin kuin minä.

Olen ottanut asiaan kantaa jo monta vuotta sitten eri yhteyksissä:

Kännykät ja koulu (kaiari.lundell.blogspot.fi 14.8.2018)

Helimon mukaan kännykän käyttö opettajan ohjauksessa on ehdottoman tarpeellista ja hyödyllistä, näin se on. Mutta naiivi ei pidä olla, moni koululainen räplää puhelintaan heti, kun opettajan silmä välttää. 

Opettajat ja oppilaat harrastavat melkoista kissa ja hiiri leikkiä kännyköiden kanssa. Kaikki ylimääräinen aika ja sähellys on silloin opiskelusta pois.

Paras olisi, että oppilaat pitävät puhelimensa repuissaan koko koulupäivän ajan. Kyllä kouluissa on muitakin välineitä, joilla voidaan työskennellä netissä, pädejä ja läppäreitä, oikeita työkaluja.

Puhelinten salliminen välitunneilla on säälittävää. Kyllä lasten pitää ulkona tehdä muutakin kuin tuijotella sitä yhtä ja samaa kännykän ruutua, mitä he muutenkin tekevät päivät pitkät. Välitunneilla pitää ulkoilla ja leikkiä. Pelataan vaikka korista tai jalkapalloa, oikeita pelejä.

Minua ärsyttää nykykoulun kädettömyys, kännykkäkieltoakin vastustetaan kaikenmaailman ihmisoikeuksilla. Kouluissa on järjestyssäännöt. Jos puhelinten käyttö kielletään järjestyssäännöissä, asia on sillä selvä. 

- Voidaan tietysti työntää pää pensaaseen ja kuvitella, että oppilaat ovat tunneilla ja välitunneilla joillakin rakentavilla sivustoilla, sanoo Helimo. (Iltalehti 9.2.)

Eivät he ole.

Ollaan nyt kerrankin aikuisia.

Lapsen ylivoimaisesti suurin oikeus koulussa on oikeus oppia.

Perussuomalaiset ovat koulun suhteen ajan hermolla. Koulutuspoliittisessa ohjelmassa 2018 esitetään puhelinten käyttökieltoa oppitunneille. Tietenkin puhelinten käyttökielto pitää koskea koko koulun toimintaa.

* * *

9.2. Iltalehti

Opettajat joutuvat jatkuvasti kinaamaan oppilaiden kanssa puhelimen käytöstä: ”Päättäjät voisivat jalkautua katsomaan todellista tilannetta”

Pirkanmaan OAJ.n puheenjohtaja Matti Helimo on kyllästynyt puhelimen viihdekäyttöön koulussa. Hän rajoittaisi puhelimen käyttöä myös välitunneilla.

Helimo sanoo, että kännykän käyttö opetuksessa opettajan ohjauksessa on ehdottoman tarpeellista ja hyödyllistä.

- Mutta esimerkiksi kun välitunnilla käytetään puhelinta, niin tunnille tullessa on peli kesken ja siitä saa käydä vääntöä oppilaan kanssa, sanoo Helimo.

- Peleistä osataan tehdä niin koukuttavia.

Kyse ei ole pelkästään välituntien puhelinkäytön jatkumosta tunneille, vaan ylipäätään puhelimista on jatkuvaa häiriötä vähintäänkin oppilaan oppimiseen, vaikka siitä ei olisi suoranaista haittaa luokkatovereille.

- Voidaan tietysti työntää pää pensaaseen ja kuvitella, että oppilaat ovat tunneilla ja välitunneilla joillakin rakentavilla sivustoilla, sanoo Helimo.

Matti Helimo sanoo, että nykyisin tuhansille ammattilaisille maksetaan siitä, että he käyvät tätä keskustelua, onko puhelimen käyttö tunnilla häiritsevää käyttöä vai ei.

- Kyllä tähän ollaan tosi väsyneitä.

Jussin ja Riikan kanssa Educassa

Opetusalan ammattijärjestön pj Olli Luukkainen

Educa on opetusalan vuosittain pidettävä messu, tavaraa, varsinkin opetusteknologiaa, esitellään ympäri maata tulleille opettajille. Moni kunta pitää opettajille Veso- eli virkaehtosopimukseen kuuluvan koulutuspäivänsä Educassa. 

Opetusalan ammattijärjestö OAJ kutsui paikalle eduskuntavaaliehdokkaita kuten minut, suurin osa kutsutuista ehdokkaista ovat itsekin opettajia.

Kai-Ari Lundell ja Riikka Purra

Alussa OAJ lobbasi meitä ja esitteli omat eduskuntavaalitavoitteensa, joiden kärkiteema on oppivelvollisuuden pidentäminen kummastakin päästä, esikoulu alkaisi 5-vuotiaasta ja toisen asteen koulutus olisi pakollinen kaikille.

Perussuomalaiset esittää, että toisen asteen koulutus ei olisi kaikille pakollinen, vaan keskityttäisiin syrjäytymisvaarassa olevien nuorten täsmäapuun. Ylivoimaisesti suurin osa nuorista käy lukion, ammattikoulun tai ammattikorkeakoulun jo nyt.

Lobbaustilaisuudessa oli ainakin viisi Perussuomalaisten ehdokasta, itse kuuntelin OAJ:n esitystä Riikka Purran vieressä.

Puoluejohtajien paneeli alkamassa

Päivän odotetuin tilaisuus oli puoluejohtajien koulutusaiheinen vaalipaneeli. Ennen paneelin alkua kävin tsemppaamassa Jussi Halla-ahoa.

Aluksi kaikki olivat herttaisen samaa mieltä siitä, että koulutus on tärkeää, ja että siitä ei saa leikata. Silti kaikki puolueet myönsivät istuneensa hallituksessa, joka on leikannut koulutusta.

Pääteemoiksi nousivat OAJ:n esille nostamat oppivelvollisuuden pidentäminen molemmista päistä sekä perheuudistus. Perussuomalaiset ovat valinnanvapauden kannalla, perheet saavat itse päättää, kuinka he hoitavat lapsensa.

Jussi Halla-aho

Jussi Halla-aho esiintyi asiantuntevasti, varmasti ja kiihkottomasti. Aplodien perusteella Halla-aho ja Kristillisten Sari Essayah olivat paneelin voittajia. Paneelin jälkeen mainitsin Halla-aholle, että paneelisuoritus oli kova, koska Halla-aho sai selvästi suuremmat aplodit kuin Vihreiden Pekka Haavisto, jonka vastauksille ei juuri taputettu, vaikka paikalla oli naisvaltainen opettajayleisö.

Paneelin suurin häviäjä oli Kokoomuksen Petteri Orpo, joka takelteli, eikä aina saanut selvää, mihin hän pyrki. Keskustan Tuomo Puumala huvitti yleisöä puolueensa hybridikoulutusmallilla, jota hän toisti useaan kertaan. En ainakaan minä saanut selvää, mistä oli kysymys, vaikka olen alan ammattilainen.

Viimeisessä puheenvuorossa Halla-aho arvosteli OAJ:ta siitä, että järjestöllä on ollut muutama ideologinen avaus liikaa. Olen samaa mieltä. Toimiessani OAJ:n valtuutettuna valtuuston kokouksessa väiteltiin pitkään siitä, että ottaako OAJ järjestönä kantaa ns. tasa-arvoiseen avioliittolakiin. Onneksi äänestys oli selvä, ei otettu.

OAJ:n päätehtävä on ajaa jäsenistönsä eli opettajien etua, onhan kyse opettajien ammattijärjestöstä. Ikävä kyllä Suomen koulutuspolitiikalla ei ole viime vuosina ollut selkeää linjaa. Oikeastaan OAJ on niitä harvoja tahoja, joilla on näkemystä, mihin suuntaan koulutusta pitäisi reivata.

Jussi Halla-aho ja Kai-Ari Lundell

Paneelin jälkeen onnittelin Halla-ahoa onnistuneesta suorituksesta. Vaikutti, että hän itsekin oli tyytyväinen suoritukseensa. Otin lopuksi tuplaselfien, kaksi kuivakkaa asialinjan miestä, Jussilta sentään irtosi pikkuhymy.

Koulutuspolitiikassa Perussuomalaisilla on selkeä linja.

Paneeli on katsottavissa täältä:

https://www.facebook.com/oajry/videos/324433698194490/?hc_location=ufi

Ay-liikkeen antama suora puoluetuki on väärin

Ettei tule väärinkäsityksiä, totean heti alkuun, että olen aina ollut ay-mielinen. Ammattiyhdistysliike kuuluu demokratiaan siinä missä poliittiset puolueetkin. Ilman ay-liikettä työntekijöitä kohdeltaisiin mielivaltaisesti.

Olen ollut aktiivinen Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:ssa. 

Lähes koko opetusurani ajan olin kouluni yhteysopettaja, pikkuluottamusmies, yksittäisen koulun opettajien linkki ammattijärjestöön Vantaan opettajien ammattiyhdistys VOAY:n kautta. Järjestin koulullani ay-vaaleja ja osallistuin jokavuotisille yhdistyksen järjestämille koulutusristeilyille. Viime kaudella olin myös OAJ:n valtuuston jäsen.

Mutta vierastan sitä, että ammattijärjestöt antavat puolueille suoraa rahallista tukea, kuten Palvelualojen ammattiliitto PAM tekee aikomuksissaan tukea vasemmistopuolueita tulevissa eduskuntavaaleissa.

OAJ:ssa ei pelata puoluekorteilla. 

Järjestin keltanokkana v. 1980 Hiekkaharjun koulussa OAJ:n valtuustovaaleihin liittyvän keskustelutilaisuuden, jossa tentattiin ehdokkaita. Joku kysyi ehdokkaiden puoluetaustoja. Pitkäaikainen ay-vaikuttaja Martti Mäkelä otti esiin OAJ:n taskukalenterin, napautti sormellaan sen kantta ja totesi, että tunnustan vain kulloisenkin OAJ:n taskukalenterin kannen väriä.

Jokaisessa ammattijärjestössä on eri puolueiden jäseniä ja kannattajia, mutta mielestäni ammattijärjestöjen jakama suora puoluetuki on väärin. En pidä siitäkään, kun yritykset tukevat kansanedustajaehdokkaita.

Epäsuorasti voidaan ajatella, että sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.

* * *

Yle 22.9.

Ann Selin Ylellä: PAM aikoo tukea vasemmistoehdokkaita sadoilla tuhansilla euroilla – "Näin palkansaajavihamielistä hallitusta ei ole ollut aikoihin"

Palvelualojen ammattiliitto PAM aikoo tukea ensi kevään eduskuntavaaleissa vasemmistoehdokkaita sadoilla tuhansilla euroilla, PAMin ja myös SAK:n edustajiston puheenjohtaja Ann Selin paljastaa Ylen Ykkösaamussa.

Hän toteaa, että aktiiviset toimijat ay-liikkeessä ovat pääsääntöisesti sitoutuneet tai kannattavat vasemmistopuolueita.

– Jäsenissä on monenlaista ja tuemme vaalien aikana eri puolueita.

Selinin mukaan PAM aikoo laittaa vaaleihin enemmän resursseja kuin koskaan aiemmin ja palkansaajien ääni "tuodaan selkeästi esiin".

– Tarkoitus on, että maan hallitus huomaisi, että olemme nyt tosissamme. Tällä hallituskaudella, kolmen vuoden ajan palkansaajia on kurmuutettu. Ei ole sattumaa, että SAK:n kampanjaksi tuli viimeinen niitti. Se on todellakin sanapari, jota kentällä kovasti käytetään. Eikö mikään riitä, kun palkansaajia laitetaan polvilleen, Selin sanoo.

Hänen mukaansa kuluva hallituskausi eli viimeiset kolme vuotta on muuttanut monen PAMin jäsenen näkemyksen. PAMin tuki vasemmistopuolueille kumpuaa pettymyksestä hallituksen ajamaa politiikkaa ja palkansaajien aseman heikentämistä kohtaan.

– Ei meillä näin palkansaajavihamielistä hallitusta ole ollut pitkään aikaan. Tulee mieleen lähinnä Esko Ahon hallitus [90-luvulta], joka työreformeineen hyökkäsi yhtä pahasti ammattiyhdistysliikettä vastaan, Selin jyrähtää

Terveisiä OAJ on the Road -tapahtumasta

Kuva: Jukka Sarpila

Kuva on Vantaan Jumbosta, jossa eilen pidettiin OAJ on the Road -tapahtuma. Olin paikalla puhumassa asiaa opettajille Vantaan Sisäilma-asiainneuvottelukunnasta: Yhdessä saa asioita aikaan, mutta rahaakin tarvitaan. Vantaalla sisäilmaongelmia pyritään ratkomaan yhteistyöllä.

Sisäilma-asianneuvottelukunta koostuu sekä poliittisista päättäjistä että kaupungin virkamiehistä. Ryhmään kuuluu vanhempien edustajia VANVARY:stä (Vantaan vanhempainyhdistykset), myös työsuojelu on edustettuna. Neuvottelukunta on hyvä olla, ettei opetuslautakunnan kaikki aika mene sisäilma-asioiden käsittelyyn. Kuulun myös opetuslautakuntaan.

Olemme saaneet aikaan mm:

- 5 miljoonan euron vuotuisen korjausrahan, jonka käyttöä seurataan

- asiantuntijat sekä Tilakeskukseen että Terveystoimeen

- syksyllä tehdään kattava Turun yliopiston toteuttama oirekysely kaupungin oppilaille ja opettajille

Opetusalan ammattijärjstö OAJ:n pj Olli Luukkainen

Olen katepillarimies, aina ei kannata korjata, vaan rakentaa uusi. Moni 1970-80 -lukujen koulurakennus on tullut jo tiensä päähän, elinkaari vetelee viimeisiään. Joskus on jouduttu kalliiseen korjauskierteeseen, ja silti rakennus on jouduttu purkamaan.

Tärkeä tavoite on erityispuhdas koulu sisäilmasta altistuneille koululaisille ja opettajille. Yksi mahdollisuus olisi puusta rakennettu koulu. Seurattaisiin, kuinka puu soveltuu nykyaikaiseen koulurakentamiseen.

OAJ on the Road -tapahtumassa Jumbossa

Olen huomenna maanantaina 17. klo 14 alkaen tavattavissa Vantaan ostoskeskus Jumbossa. Kyseessä OAJ on the Road -kiertue.

Klo 14 alkaen Jumbon toisen kerroksen välitasanteella alkaa happening, jossa on mukana OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen. Vantaalaisista eduskuntavaaliehdokkaista paikalla on kaksi opettajaehdokasta, minä ja Ulla Kaukola (sdp). Meitä haastattelee mediapersoona Lauri Karhuvaara.

Klo 17 alkaen Jumbon auditoriossa on opettajille suunnattu avoin tilaisuus, jossa käsitellään Vantaan koulujen sisäilmatilannetta. Kuulun Ulla Kaukolan kanssa Vantaan kaupungin Sisäilma-asiainneuvottelukuntaan sekä Opetuslautakuntaan.

Tervetuloa paikalle!

* * *

23.8. OAJ

Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n kokoaa opet jälleen yhteen

OAJ on the road kokoaa jäsenet yhteen kuudella paikkakunnalla. Kierros päättyy Maailman opettajien päivän tapahtumaan, jossa OAJ julkistaa eduskuntavaalitavoitteensa.

Perinteeksi muodostunut OAJ on the road tulee taas. Kierros käynnistyy 28. elokuuta Ylivieskasta. 

Opetustyö esittäytyy tänä syksynä kuudella paikkakunnalla Uudeltamaalta Lappiin asti. Ylivieskan lisäksi kierros vie Tornioon, Vantaalle, Äänekoskelle, Joensuuhun ja Lohjalle. Tarjolla on värikkäitä toritapahtumia, työpaikkatapaamisia ja kiinnostavia opettajien iltoja. 

– Kannattaa osallistua oman alueensa tapahtumaan. Kollegoiden lisäksi tilaisuuksissa pääsee tapaamaan OAJ:n puheenjohtajaa, päättäjiä ja virkamiehiä sekä kuulemaan oman alan ajankohtaisia asioista. Luvassa on muun muassa arvontaa ja kahvitarjoilua, järjestöasiamies Riitta Silvonen kertoo.

Tapahtumissa juttua voi iskeä myös OAJ:n puheenjohtajan Olli Luukkaisen kanssa.Yleisötilaisuudet juontaa mediapersoona Lauri Salovaara.

Pisa-parran pärinää Uudessa Suomessa

6.12. Uusi Suomi

Opettajan karu huomio Pisa-tuloksista: ”Osa pojista on pudonnut oppimisen kyydistä”

Vuonna 2013 Vuoden luokaopettajaksi valittu Kai-Ari Lundell tekee Puheenvuoron blogissaan karuja huomioita tänään julkistetuista Suomen Pisa-tuloksista.

Suomi sjoittuu OECD:n Pisa 2015 -tutkimuksessa kärkimaiden joukkoon, mutta oppimistulokset luonnontieteissä, matematiikassa ja lukutaidossa ovat laskeneet vertailuvuodesta 2006.

–Kun käyriä katsoo, huomio kiintyy vuoteen 2006. Koko 2000-luvun alku oli hienoa nousua, sitten alkaa osaamisen persliuku. Mitä teimme eri tavalla 2000-luvun alussa kuin nyt? Vai pitäisikö meidän kysyä, mitä koulua ympäröivässä yhteiskunnassa on oikein tapahtunut, Lundell kysyy.

Hän huomauttaa, että luonnontieteissä Suomi on edelleen kärjen tuntumassa, mutta matematiikka huolestuttaa. 

–Matematiikassa olemme lähempänä kehittyneiden maiden rupusakkia kuin kärkeä.

Lundell kiinnittää huomiota myös tyttöjen ja poikien välisiin eroihin. Pisa-tutkimuksen mukaan missään muualla tyttöjen ja poikien ero ei ole yhtä näkyvä kuin Suomessa. 

–Hämmästyttävintä on, että osa pojista on pudonnut oppimisen kyydistä, hän sanoo.

Lundell korostaa, että koulu on ollut jatkuvassa muutoksessa ja opettajien täydennyskoulutus on hänen mukaansa lähes täysin laiminlyöty. 

–Joskus on tuntunut siltä, että kellään ei ole ollut näkemystä, mihin suuntaan koulua viedään. Vauhti on ollut kovaa. Hosutaan tai tehdään hätäratkaisuja.

Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen puolestaan sanoo, että nyt julkistetut Pisa-tulokset ilmentävät eriarvoisuuden kasvua. Vanhempien taustan vaikutus oppimistuloksiin on hänen mukaansa voimistunut ja myös alueelliset erot jyrkkenevät.

–Tällaiset tulokset ovat selvä uhka työelämästä syrjäytymiseksi. On kohtalokasta, jos syrjäytyminen alkaa jo peruskoulusta. Kehno pohja luonnontieteissä ja matemaattisessa osaamisessa sekä lukutaidossa heikentää menestystä myös seuraavilla koulutusasteilla, ammatillisessa ja lukiokoulutuksessa sekä korkeakouluissa, Luukkainen sanoo OAJ:n tiedotteessa.

Hän huomauttaa, että Pisa-tuloksissa myös nopeasti oppivien ja erittäin hyvin menestyvien osuus on pienentynyt.

–He ovat tulevaisuudessa suuressa vastuussa työn ja työpaikkojen luomisessa Suomeen. Heidät on liian kauan unohdettu koulun kehittämisessä, Luukkainen kommentoi.

Keskustelua aiheesta Uuden Suomen blogeissa: 

Kai-Ari Lundell 

Pisa-parrat pärisee