Koulumies Sote-seminaarissa

Sote-uudistuksen kulmakivet - kestääkö perusta?

Osallistuin Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen Uudenmaan aluekierroksen seminaariin Jätkäsaaren hotelli Clarionissa. Paikalla oli iso salillinen Uudenmaan maakunnan vaikuttajia: kunnanjohtajia, sote- ja sivijohtajia, kuntien ja maakunnan soteasiantuntijoita, järjestöjen edustajia sekä muutama kaupunginvaltuutettu kuten minä.

Kuten jo etukäteen tiedossa oli, Sote- ja maakuntauudistus ei suuria hurraahuutoja salissa herättänyt. Uudenmaan maakuntavaltuusto antoi muutama päivä sitten murskatuomion 57-12 Sote- ja maakuntauudistukselle.

Uudenmaan liiton aluekehitysjohtaja Juha Eskelinen oli huolissaan kansalaisten palveluiden tulevaisuudesta Uudellamaalla. Erityisesti hän oli huolissaan 3 miljardin euron säästötavoitteista. Siirtymävaiheen kustannuksia ei ole tarpeeksi huomioitu, ja kiire valmistelussa ja mahdollisessa toimeenpanossa painaa. Valtio ei ole tullut vastaan, ja kolmasosa kaikista säästötavoitteista lankeaa Uudellemaalle.

Porvoon kaupunginhallituksen jäsen ja kaupunginvaltuutettu Anette Karlsson totesi, vaikka meidät on nyt todettu maailman onnellisimmaksi kansaksi, tulo- ja terveyserot ovat kasvaneet. 20 % ihmisistä kuluttaa 80 % kaikesta yhteiskunnan antamasta tuesta vähän samaan tapaan kuin 20 % miehistä kuluttaa 80 % kaikesta alkoholista. 30 % kaikista aikuista ei harrasta mitään liikuntaa, mikä jo yksinään tuo yhteiskunnalle 2 miljardin euron kustannukset. Yksinäisyys on kasvava ongelma koko Suomessa.

Helsingin apulaispormestari Sanna Vesikansa mietti puheenvuorossaan, mitä hyvinvointi oikeastaan on. Hän otti esimerkin Irlannista, jossa pubit kuuluvat elämään. Ne ovat sosiaalisen elämän todellisia keskuksia, toisaalta alkoholihaitat ovat suuria. Kumpi on kampi?

Helsingistä on tarkoitus tehdä maailman toimivin kaupunki v. 2017-2021, mikä ei ole ylimaallinen tehtävä, sillä jo nyt Helsinki on rankattu seitsemänneksi. Helsingissä on panostettu asukasosallisuuteen ja yksinäisyyden ehkäisemiseen. Stadiluotsit ovat eri kaupunginosien osallistavia työntekijöitä. Kaupungissa on myös liikkumattomuuden ehkäisyn pilottiprojekti. 

Vesikansa painotti poliittisen johtamisen, strategian ja resurssoinnin kolmiyhteyttä. Järjestöjen rooli ennaltaehkäisyssä ja aukkojen paikkaamisessa tulee olemaan merkittävä. Tiedolla johtaminen on oleellista.

Maakunnan muutosjohtaja Markku Sovalan aiheena oli maakunnan ja kuntien yhdyspinta. Miten eri julkisen sektorin osat toimivat yhteistyössä? Jo kahden vuoden päästä Suomen historian suurimman soteorganisaation ja -fuusion pitäisi olla valmis? Sote-työntekijöiden määrä Uudellamaalla tulee olemaan 50 000 - 60 000.

Visiona on, että Uusimaa on v. 2030 Euroopan paras alue elää ja toimia. Tällä hetkellä se on hyvinvoinnin osalta seitsemäs ja kilpailukyvyn osalta kolmas.

Kasvupalvelut (työvoima- ja elinkeinojen edistämispalvelut) tuodaan samaan pöytään. Kolmasosa työttömistä tarvitsee palveluita, sillä suurin osa työttömistä hoitaa asiansa itsenäisesti esim. netin kautta. Viidesosa työttömistä tarvitsee oikea-aikaista kuntoutusta ja muita sote-palveluja.

Espoon perusturvajohtaja Juha Metso totesi, että seitsemän suurinta syrjäytymisen syytä liittyvät kaikki elintapoihin. Kansalaisten on oltava kuskin paikalla oman elämänsä suhteen, sillä valistus ja neuvonta eivät kohtaa kaikkia asiakkaita.

Hyvinkään kaupunginjohtaja Jyrki Mattila valotti kehyskuntien näkökulmaa ja oli sitä mieltä, että olisi hyvä, että maakunta jakautuisi pienempiin toiminnallisiin alueisiin, jotta yhteistyö olisi toimivaa. Sivistystoimen ja soten on tehtävä tiivistä yhteistyötä lasten ja nuorten palveluissa. Hän puhui ohjaamotoiminnasta, nuoret kyllä tavoitetaan, mutta mitä sitten tehdään?

Mattila totesi, että tietoturva- ja salassapitoasiat tulevat nousemaan pintaan. Miten 3,6 miljoonan ihmisen maakunnassa yhteydet mm. järjestöjen kanssa sotessa tulevat toimimaan? 

Uudellamaalla toimii yhteensä 1719 Soste-järjestöä, 106 järjestöä per 100 000 asukasta. Järjestöt ovat hyvin heterogeeninen ryhmä.

Paneelikeskustelun aiheena oli Hyvinvointi yhteisenä tehtävänä, poimintoja:

- heti kärkeen mietittiin nuorten asemaa pääkaupunkiseudulla
- hyte-työtä on tehtävä jo ennen kuin ongelmia tulee
- miten nuoria osallistetaan?
- vain hyvinvoiva lapsi voi oppia
- voiko liikkumisesta tehdä reseptin?
- sotessa ei kuntien siviä ole vielä otettu mukaan
- kuka koordinoi ja organisoi järjestöjen käytännön toimintoja?
- huono-osaisuus kasautuu
- segregaatioriski on tunnistettu

Seminaarin kovin väite tuli sote-muutosjohtaja Timo Arokydöltä: 

Suomen terveysjärjestelmä on yksi Euroopan eriarvoisimmista. Jälkeen jäävät vain Bulgaria ja Romania. Viro on vähän edellä.

Lopuksi oli ryhmätyöskentelyä soten eri aiheista. Ratkaisumallit olivat mielestäni aivan liian sote-keskeisiä ja lähinnä vain korjaavia malleja esitettiin. Käytettiin paljon sote-kapulakieltä. Ennaltaehkäisystä puhuttiin aivan liian vähän.

Olen vahvasti sitä mieltä, että on rajusti keskityttävä esikouluun ja peruskoulun kolmelle alaluokalle. Silloin koko ikäluokka ongelmineen on kerralla tavoitettavissa.

Soten on jalkauduttava kouluun lapsen luo. Pieni lapsi ei peittele ongelmiaan. Lapsen perhe on vielä tavoitettavissa ja sekä lasta että perhettä voidaan vielä tukea ja auttaa.

Resursseja on panostettava ennaltaehkäisevään toimintaan. On moneen kertaan tutkittu ja todettu, että juuri ennaltaehkäisy tuo suurimmat säästötkin.

Lähidemokratiavajetta

Uusimaa koostuu Helsingistä, Espoosta, Vantaasta sekä läjästä pikkukuntia ja -kaupunkeja. Tulevaisuuden päätöksenteossa Helsingin painoarvo kasvaa. Voisiko tämä johtaa Suur-Helsinkiin, pääkaupunkiseutu olisi yksi ja sama miljoonakaupunki?

Kun alueen ylin päätäntävalta siirtyy maakuntavaltuustolle, kaupunginvaltuustojen valta pienenee. Samalla todennäköisesti kaupunginvaltuustojen koot pienevät ainakin isoissa kaupungeissa.

Jos ei mitään tehdä, silloin yhdet ja samat henkilöt  istuvat sekä eduskunnassa että maakunta- ja kaupunginvaltuustoissa. Valta keskittyy varmasti nimipoliitikoille. Pitäisikö määritellä, kuinka monessa vallankahvassa yksi ja sama politiikko voisi olla? Kaikissa kolmessa vai vain kahdessa tai yhdessä?


Kun päätöksenteko etääntyy tavallisista kaupunkilaisista lähes totaalisesti, paine lähidemokratian kehittämiseen kasvaa.

Malleja on ainakin kolme.

a. Kaupunginosavaltuustot

Malli sopii erinomaisesti isoille kaupungeille. 

Otan esimerkiksi kotikaupunkini Vantaan. Kaupunki on jakautunut kuuteen suureen osaan. Alueet ovat Kivistö, Myyrmäki, Aviapolis, Tikkurila, Korso ja Hakunila, mikä tarkoittaisi kuutta kaupunginosavaltuustoa.

Vantaalla lentokenttä on jakanut kaupungin kahteen osaan, Länsi- ja Itä-Vantaaseen. Länsi-Vantaalla on koettu aina, että Itä-Vantaa on jyrännyt. Esimerkiksi Myyrmäen keskustan kehittäminen on ollut yhtä kivirekeä. Kesti pitkään ennen kuin alueelle saatiin edes kunnollisia kauppoja ja palveluja, kun rakennusliikkeiden annettiin tapella rakennusoikeuksista.

b. Suora valta

Malli on erittäin mielenkiintoinen. Miksei voida ajatella, että kaupunkilaiset pääsisivät itse suoraan päättämään asioista?

Tekniikka ei ole enää este, äänestykset voitaisiin tehdä esim. pankkitunnuksia käyttäen.

c. Sekamalli

Sekamalli voisi olla toimivin. Suurimmasta osasta asioista päättäisi kaupunginosavaltuusto, mutta joistakin asioista kaupunkilaiset päättäisivät suoraan, vaikka kerran kuukaudessa.


Mahdollisen lähidemokratiavajeen lisäksi olen pohtinut, että miksi maakunnan pitäisi hoitaa vain sosiaali- ja terveyspalvelut. 

Parhaiten olen perehtynyt peruskouluun. Nyt kaikki kaupungit puuhastelevat omilla hiekkalaatikoillaan. On tehty huonoja paikallisia opetussuunnitelmia, vaikka yksi kunnollinen olisi riittänyt. Koulujen työ- ja loma-ajatkaan eivät natsaa. 

Kaupunkien kouluvirastot voitaisiin lakkauttaa, kun olisi yksi tehokas maakunnallinen kouluvirasto. Uudenmaan pikkukunnilla ei ole edes resursseja säädylliseen peruskouluun, aina ei riitä osaaminenkaan.

Myös päivähoidon hallinto voitaisiin keskittää maakunnalle.

Mutta kaikkein oleellisinta olisi niputtaa kaikkien kaupunkien todelliset käenpoikaset eli tilakeskukset yhteen. Ei ole mitään mieltä siinä, että joka niemessä ja notkossa on tehoton ja kallis tilakeskus, joka on vain hoitavinaan toimitiloja ja kiinteistöjä.

Uusimaa on pullollaan homekouluja. Oikeastaan yhdestäkään kaupungista ei löydy riittävästi kiinteistö- ja rakennusalan asiantuntemusta, niin huonossa kunnossa koulurakennukset ovat. Keskittäminen toisi tehokkuutta toimintaan, ja parhaat alan asiantuntijat saataisiin maakunnallisen tilakeskuksen johtoon.

Kun kerran kaupunkien valta vähenee, kaukaisessa tulevaisuudessa rajustikin, voidaanko kaupungit ja kunnat lopettaa kokonaan? Alueellinen verotusoikeus olisi vain maakunnalla. 

Olisi vain maakuntahallinto sekä pieniä aluevaltuustoja kuten kaupunginosavaltuustot ovat. Ehkä silloin valtion vallan vähentämisellä olisi tarvetta. Valta tulisi lähelle ihmistä.

Kaksi itsehallintoaluetta Uudellemaalle?

Asun Vantaalla, mökkini on Lapinjärvellä. Molemmat ovat Uuttamaata, mutta ne kumminkin ovat kaksi täysin eri maailmaa.

Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tatu Rauhamäki (kok) ehdottaa Uudellemaalle kahta itsehallintoaluetta yhden sijaan. Näyttää vahvasti siltä, että Suur-Helsinkiä ei saada kasaan, haluja Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten yhteen liittämiseen ei ole.

Rauhamäki haluaisi pitää verorahat Uudellamaalla. En usko, että kepulandiassa rahat pysyisivät sen tiukemmin Helsingissä ja Uudellamaalla, vaikka kahteen itsehallintoalueeseen siirryttäisiinkin.

Rauhamäen esittämä jako on selkeä, Helsingin seudun liikenteen (HSL) jäsenkunnat muodostaisivat toisen, muut kunnat toisen itsehallintoalueen. Lisäisin HSL-itsehallintoalueeseen mukaan myös Tuusulan ja Järvenpään.

Mahdollisessa uudessa HSL-itsehallintoalueessa voitaisiin tiivistää entisestään juuri julkista liikennettä. 

Toinen selkeä yhteistyön paikka voisi olla koulutus, säästettäisiin hallinnosta ja järkeistettäisiin koulutussuunnittelua. Nyt jokainen kunta leikkii ja sählää omalla hiekkalaatikollaan.

Otetaan esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten lasten koulutus. Vantaalla kohta 15 % lapsista puhuu äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin suomea, ruotsia tai saamea.

Lähes joka neljännellä helsinkiläisellä on pian ulkomainen äidinkieli

Ennuste arvioi, että noin 30 prosenttia turvapaikanhakijoista saa turvapaikan. Turvapaikan saaneista puolet tulee Helsingin seudulle ja neljännes Helsinkiin. (HS 29.12.)

Ihmeellistä on myös, että jokaisella kaupungilla on peruskouluissaan omat erilliset opetussuunnitelmansa ja tuntijakonsa.

Ehkä suurin yhteistyön paikka on asuntopolitiikka, jossa nyt jokainen kaupunki häärii omillaan. Helsinki etsii alueeltaan hullun lailla rakennusmaata asuinrakentamiseen, vaikka se on juuri ominut maata Sipoosta. Malmin lentokenttä halutaan kerrostaloja täyteen, kohtaa varmaan joku ehdottaa, että kavennetaanpa hiukan Keskuspuistoa.

Vantaalle on rakennettu vastikään Kehärata, jota reunustavat metsät suorastaan huutavat asuinrakentamisen perään. Junalla pääsee hetkessä Helsinkiin ja lentokentälle ja ympäri mahdollista HSL-itsehallintoaluetta.

Kun oikein tarkkaan kaivellaan, yhteistyön paikkoja löytyy muualtakin, roppakaupalla.

* * *

HS 31.1.

Helsingin ykköspoliitikon pelko: Helsinki ja Uusimaa elättävät jatkossa liikaa muuta Suomea

Helsingin kaupungin­hallitusta johtavan Tatu Rauhamäen (kok) mielestä Uudellemaalle pitäisi perustaa kaksi itsehallintoaluetta yhden sijaan. Hän pelkää, että muu Suomi käy jatkossa liikaa ”Suomeen hyvinvointia tuottavan alueen kukkarolla”.

Nyt seuraa se ehdotus, jolle Rauhamäki toivoo myös Espoon tukea: Uusimaa pilkottaisiin kahteen itsehallintoalueeseen. Toisen osan muodostaisivat esimerkiksi Helsingin seudun liikenteen (HSL) jäsenkunnat Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen, Kirkkonummi, Kerava sekä Sipoo ja toisen osan Uudenmaan loput kunnat.

”Tämä on nyt yritys nousta Helsinki-poterosta ylös. Toivon, että samaa tapahtuu Espoossa ja muuallakin. Vahva itsehallintoalue olisi siedettävä kompromissi vahvan kuntaliitoksen ja löyhän metropolihallinnon välillä.”

Helsingin seudun muodostamalle alueelle voitaisiin ottaa HSL:n jäsenkuntien lisäksi myös Tuusula ja Järvenpää, mikäli ne mukaan haluaisivat, Rauhamäki sanoo.

”Alue ei voi olla liian laaja. Muuten menetetään metropolialueen yhdistävät tekijät.”