Lisää pienipalkkaisia työntekijöitä kunnille

Suuri osa kuntien työntekijöistä on pienipalkkaista väkeä, lastenhoitajia, koulunkäyntiavustajia, vanhustenhoitajia, talonmiehiä, keittäjiä, laitoshoitajia jne. Kun säästetään, usein aloitetaan  pienipalkkaisista työntekijöistä, joita sanotaan herkästi irti.

Oletetaan, että pienipalkkainen kunnan työntekijä saa keskinmäärin palkkaa noin 2000 euroa, jos sitäkään, alkupalkka on paria satalappusta pienempi.

Kannattaako pienipalkkaista kunnan työntekijää irtisanoa ollenkaan?

Peruspäiväraha on noin 700 euroa, asunnon vuokra pääkaupunkiseudulla on noin 600 euroa. Yhteensä ko. avustukset tekevät 1300 euroa. Rahat otetaan muiden verorahoista.

Voidaanko ajatella, että pienipalkkaisia kunnan työntekijöitä ei laitettaisikaan kilometritehtaalle, vaan heitä palkattaisiin lisää?

Pienestäkin palkasta maksetaan veroa. Pienipalkkainenkin omalta osaltaan kuluttaa. Raha lähtisi kiertoon ja työllistäisi myös muita.

Kun ihminen on töissä, elämä pysyy muutenkin kontrollissa. Esim. pääkaupunkiseudulla on paljon nuoria 20-30 -vuotiaita miehiä, joilla ei ole työtä. He irtaantuvat kovaa vauhtia normielämästä, mikä tuo paljon lisäkustannuksia mm. sosiaali- ja terveyspuolelle. Muutaman työttömyysvuoden jälkeen heidän työllistämisensä on hyvin vaikeaa. On pudottu kelkasta.

Kunnilla on töitä tarjolla vaikka kuinka paljon. Auttavia käsiä tarvitaan.

Säästökurimuksessa päiväkotiryhmät sen kuin kasvavat. Kouluihin halutaan lisää koulunkäyntiavustajia, kun nyt erityisoppilaat on inklusoitu normiluokkiin. Koti- ja laitoshoitoa tarvitsevien vanhusten määrä kasvaa koko ajan sitä mukaa, kun suuret ikäluokat vanhenevat.

Toimettomuus tulee kalliiksi. Pienipalkkaista työntekijää ei kannata irtisanoa.

Inhimillistä hätää ei edes voi mitata rahassa.