PISA-parrat pärisee

Kirjoitin pitkään Properuskoulu-blogia. Aloitin kirjoittamaan v. 2009, kun oli selvästi näkyvissä vapaapudotuksen omainen oppimistason lasku. Aloin huolestua asiasta jo 2000-luvun vaihteessa.

PISA:sta kirjoitin paljon. Jos sinua kiinnostaa, lue PISA-aiheisia kirjoituksiani. Niitä on 55 kpl. 

Linkki alla:

pro peruskoulu: PISA

* * *

PISA-tulosten mukaan v. 2006 olimme ykkösiä. Jos kerran olimme ykkösiä, olisi pitänyt opetusta ja järjestelmää kehittää valitulla tiellä.

Sen sijaan alkoi hämmentävä uudistuskierre. Kaikkihan ymmärtävät, että kaikki uudistukset eivät aina onnistu. Ne voivat mennä pieleenkin.

Koska asiantuntijoiden on vaikea arvioida, mistä oppimisen tason romahtaminen voisi johtua, listasin vauhdilla erilaisia mahdollisia syitä. Ikään kuin vinkiksi.

Varmaan syitä löytyy muitakin.

Poimi listasta vaikka oma Top Tenisi.

     X Pisa-voiton 2006 jälkeinen ylimielisyys 

     X Koulujärjestelmän sisäsiittoisuus

     X Huono ja ei ohjaava OPS 

     X Sokea usko lasten itseohjautuvuuteen 

     X Opettajista tehtiin oppimisen ohjaajia 

     X Opettajista tehtiin nössöjä sätkynukkeja

     X Opettajienkoulutuksen fokus karkasi vallitsevasta todellisuudesta

     X Opettamisesta tehtiin kirosana 

     X Uudistustahdin kiivas sykli

     X Arvioinnin ylikorostaminen joka paikkaan

     X Rehtoreiden ylityöllistäminen

     X Opettajien väsyminen

     X Koronavaje oppimisessa

     X Rahoitusvaje 

     X Oppimisteknologian ylikorostaminen

     X Jatkuva suorittaminen

     X Suorituspaineiden kasvu

     X Kiire

     X Aikapulan illuusio

     X Koulun kerhotoiminnan puute

     X Priorisoimisen uskallus

     X Kova kilpailu jatkopaikoista 

     X Koulujen väliset erot ovat revähtäneet

     X Luokkien väliset erot koulujen sisällä ovat revähtäneet

     X Maaseudun pojat ovat pudonneet kyydistä

     X Epäonnistunut kolmiportainen tuki 

     X Inkluusio

     X Erityisosaamiskeskusten lopettaminen 

     X Erityisopettajista tehtiin hanttiopettajia

     X Liian suuri luokkakoko

     X Unohdettiin pojat 

     X Sitkeyden puute

     X Keskittymiskyvyn heikkeneminen

     X Liian vähän miesopettajia 

     X Vieraskielisten omaan kieleen satsaaminen

     X Hyljeksittiin oppikirjoja 

     X Kaikissa oppiaineissa oppilailla ei ole omia kirjoja

     X Ulkoaluku laitettiin pannaan 

     X Työkirjojen puute

     X Käsin kirjoittamista vähennettiin 

     X Käsialakirjoituksen opettaminen lopetettiin 

     X Ei opeteta lukemaan kunnolla

     X Seiskasta tehtiin kasi

     X Kaunokirjallisuuden lukeminen on vähäistä

     X Teknisen- ja tekstiiliopetuksen sisällöt sekoitettiin 

     X Vieraskielisten ja kantaväestön PISA-tulosten ero OECD:n suurin 

     X Uusi oppimiskäsitys

     X Opettajajohtoisesta opetuksesta tehtiin kirosana

     X Oppiaineiden rajat häivytettiin 

     X Opiskelun systemaattisuus hukattiin 

     X Vaatimustason lasku 

     X Ei saada ehtoja, ei jätetä luokalle 

     X Ei sijoituspaikkoja lapsille, jotka eivät pysty käymään koulua

     X Lastensuojelun kankeus

     X Tarkkailuluokkien lopettaminen

     X Liian vähän koulupsykologeja - ja kuraattoreita

     X Lapsi ei pääse tutkimuksiin ajoissa

     X Opettajien auktoriteetin heikentyminen 

     X Kurin puute

     X Poikien holtiton tietokonepelaaminen kodeissa 

     X Kännyköiden luvaton käyttö kouluissa

     X Sosiaalinen media

     X Uusi oppimisympäristö

     X Pulpettien puute

     X Koulukiusaaminen

     X Lasten kunnon heikentyminen

     X Huonot ruokailutottumukset

     X Kodin tuen puute

     X Liian vähän kotiläksyjä

     X Huono tai puuttuva kotikasvatus

     X Liikaa vieraskielisiä lapsia luokissa

     X Lasten ja nuorten unenpuute

     X Sosioekonomisten erojen kasvu

     X Alueiden eriytyminen

     X Maahanmuuttajalapsi liian vähän aikaa valmistavassa opetuksessa

Luokkakoko maksimissaan 18 oppilaaseen

18.2.2025

Lehtikirjoitus Vantaan Sanomiin

Vantaan peruskoulujen luokkakokomaksimi 18 oppilaaseen

STT:n uutisen (18.2.2025) mukaan yhdeksän kymmenestä opettajasta katsoo työn vaativuuden lisääntyneen uransa aikana. Kyselyyn vastanneiden mukaan lisääntynyt lasten ja nuorten pahoinvointi kasvattaa työn vaativuutta.

Koulut ovat aivan eri tilanteessa kuin 20 vuotta sitten. Työ on aiempaa paljon haastavampaa.

Oppilaiden osaamistaso eri oppiaineissa on laskenut selvästi. Erityisesti pojat ovat vaaravyöhykkeessä, noin joka kolmannen ysiluokkalaisen pojan lukutaito on tokaluokkalaisen tasolla. He eivät ymmärrä lukemaansa. Kun oppilas ei ymmärrä lukemaansa, oppimisen eväät on syöty. Syrjäytymiskierteen ensimmäinen askel on otettu, ja jatko-opintomahdollisuudet kaventuvat.

Eläkkeellä olevana opettajana olen kauhuissani nopeasta oppisen tason laskusta. Suomi on liukumassa kovaa vauhtia oppimisen mallimaasta mutasarjaan.

Vantaan peruskoulujen erityispiirre on vieraskielisten lasten suuri määrä. Erityisesti segregaatioalueiden koulujen opettajilta vaaditaan paljon, kun lapsille opetetaan suomen kieltä.

Peruskoulun luokkakokoja on pienennettävä maksimikokoon 18 oppilasta.

Segregaatioalueiden koulujen luokkien maksimikoko pitää olla 16 oppilasta, eikä sekään yksistään riitä. Luokan- tai aineenopettajan tukena pitää luokassa vuorotellen olla erityisopettaja tai S2-opettaja.

On selvää, että luokkakojen pienentäminen maksaa paljon. Mutta vielä enemmän maksaa, jos emme tee mitään. Valtiontalouden tarkastusviraston arvion mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa elämänsä aikana yhteiskunnalle noin 1,2 miljoonaa euroa.

Kannattaa maksaa etukäteen vähemmän kuin jälkikäteen enemmän. Kyse on ennaltaehkäisystä.

Vantaalla emme voi madaltaa luokkakokoja kaikissa kouluissa yhtä aikaa. Aloitetaan vaikka yhdestä koulusta, jossa eniten oppimisen ongelmia. Jatketaan sitten luokkakokojen pienentämistä rahavarojen mukaan.

Peruskoulun luokkakokojen alentamisesta on kaupungin talousarvioneuvotteluissa keskusteltu jo muutaman vuoden ajan. Seuraavan syksyn neuvotteluissa on keskusteltava tosissaan. On katsottava, mistä tarvittava raha löytyy vaikka pieneenkin alkuun.

Rahanjaossakin kyse on aina arvovalinnoista.

 

Kai-Ari Lundell (ps)

luokanopettaja

kaupunginvaltuutettu

kaupunginhallituksen jäsen

Digiopetusta ja lukemisen ymmärtämistä

 

HS 29.5.2021

Aamun Hesarin artikkelissa käsiteltiin digiopetusta. Juttuun oli bongattu muutaman kuntavaaliehdokkaan kommentit Hesarin Vaalikoneesta.

Koronan etäopetuskurimuksessa Vantaan koululaiset pärjäsivät selvästi keskimääräistä paremmin, koska kouluissa on panostettu digiopetukseen aikaisemmin ja enemmän kuin muissa kunnissa.

Hyvin huolestuttavaa koko Suomen peruskouluissa on, että lukemisen taidot ovat heikentyneet. Kaikki eivät ymmärrä kunnolla lukemaansa peruskoulun päättövaiheessa. Varsinkin osa pojista on pudonnut kelkasta.

Koulujen väliset erot oppimisen suhteen ovat kasvaneet huolestuttavasti myös Vantaalla, mihin on erityisesti kiinnitettävä huomiota seuraavalla valtuustokaudella.

* * *

Koulujen digiopetus on monille ehdokkaille ylpeyden­aihe Vantaalla: ”Tällä tiellä pitää jatkaa” (HS 29.5.2021)

Vantaa mainostaa itseään digitaalisen opetuksen edelläkävijänä.

Vantaa on jo pitkään tehnyt töitä koulujen digitaalisen opetuksen puolesta. Ensimmäiset tabletit koululaisille tilattiin jo vuonna 2014, ja konekanta uusittiin vuonna 2017.

Vantaa on myös panostanut opettajien koulutukseen, digitaalisiin oppimateriaaleihin sekä koulujen lähiverkkojen kunnostukseen.

Nopea muutostahti aiheutti alkuvaiheessa runsaasti nurinaa. Osa opettajista ja vanhemmista moitti koulumaailman muutoksia. Samaan aikaan koulujen digiloikan kanssa yleistyivät avoimet oppimisympäristöt, ja opetussuunnitelmat menivät uusiksi.

Konkariopettaja huolissaan koululaisten osaamisen tasosta

Uusi PS-lehti on ilmestynyt. Jos se ei ole kolahtanut luukkuusi, huomenna sitä saa Leppävaaran markkinoilta ja seuraavana lauantaina Myyrmäen markkinoilta.

Puhelinhaastatteluni perusteella lehdessä kerrotaan nykyperuskoulun tilasta. Kannattaa lukea :)

Jos et saa lehteä mistään, ensi viikolla se on luettavissa näköispainoksena puolueen sivuilta: 

https://www.perussuomalaiset.fi

Valtuuston lähetekeskustelun puheeni

www.vantaa.fi

Eilen Vantaan valtuuston kokouksen lopussa oli pitkä lähetekeskustelu. Pidin poikkeuksellisesti jopa kolme kouluaiheista puhetta.

Aluksi oli ryhmien puheenvuorot. Oli mielenkiintoista kuulla yksittäistenkin valtuutettujen puheita.

* * *

Ensimmäisessä puheessa kiinnitin huomiota koulujen sisäilmakorjausten kontrolliin. Ei riitä, että korjataan. Korjausten on myös onnistuttava.

On erittäin hyvä, että olemme saaneet vauhtia sisäilmaongelmista kärsivien koulujen korjaukseen. 

Mutta mistä me tiedämme, ovatko korjaukset onnistuneet? Ennen läheskään aina ei onnistuttu. 

Ei riitä, että todetaan, että nyt koulu on korjattu. Pelkät puheet eivät riitä. Ei riitä, että oletetaan, että korjaus onnistunut. 

Tarvitaan mittari, jonka avulla saadaan selville, onko korjaus onnistunut vai ei. 

Selkeä mittari on, kun määritellään, kuinka moni sisäilmaongelmista kärsivä oppilas pystyy käymään koulua sen korjauksen jälkeen. 

Oirekyselyiden avulla voidaan määritellä, että esim. yhdeksän kymmenestä oppilaasta, joilla on aikaisemmin ollut vaikeuksia tai peräti mahdotonta käydä koulua, voivat nyt sitä käydä. 

90 % takaa sen, että koulun korjausta voidaan pitää onnistuneena. Lopullinen tavoite on tietenkin 100 %. 

Oirekyselyiden pitää olla pysyvä käytäntö. Sisäilmaneuvottelukunnan pitää olla pysyvä käytäntö.

* * *

Toisessa puheessa tartuin polttavan ajankohtaiseen aiheeseen, oppimisen tason laskuun.

Vantaan peruskoulut ovat olleet tasalaatuisen hyviä. Aikaisemmin on tutkittu, että pääkaupunkiseudun koulut ovat Suomen kärkeä, ja mikä hienointa, Vantaan peruskoulut ovat pääkaupunkiseudun kärkeä. 

Oletan, että näin on nytkin. 

Mutta aivan selvästi on nähtävissä, että kuten muuallakin Suomessa, oppilaiden väliset oppimiserot ovat revähtäneet. Varsinkin suuri osa pojista on pudonnut kyydistä. 

Kuten olette huomanneet, oppimiserojen revähtämisestä on julkisuudessa ollut viime aikoina paljon puhetta.

Sitä en tiedä, onko revähtämisen syy kouluissa vai koulua ympäröivän yhteiskunnan muutoksissa. Asiaa ei ole kunnolla keritty tutkiakaan. 

Kokeneet opettajat ovat havainneet, että tärkeiden väliaineiden kuten matematiikan ja äidinkielen osaamisessa on yleisesti selkeitä puutteita. Esim. läheskään kaikilla kuudesluokkalaisilla ei ole kertolaskut hallussa jakolaskuista puhumattakaan.

Ei ole montaa vuotta siitä, kun oppilas lähti yläkouluun, pidettiin selvänä sitä, että oppilas osasi kertotaulut ja jakokulmat. 

Iso käppi on myös lukioon siirryttäessä. 

Näyttää siltä, että osaamista katsotaan sormien välistä.

En esitä ylenmääräistä testausta, mutta olen huomannut, että kouluissa ei enää pidetä keskeisen osaamisen testejä kuten matematiikan Makekoa tai äidinkielen Allua. Kokeet olivat opettajan työkalu opettamisen kehittämiseen. 

Vähintäinkin oppilaiden osaamisen tasoa olisi tutkittava koulun nivelkohdissa kuten kolmannella, kuudennella ja yhdeksännellä luokalla. Kun on kunnolla tutkittu, voidaan tehdä tarvittavat korjausliikkeet.

* * *

Lopussa puutuin lyhyesti vastaanottoluokkien hävittämiseen. Puhe oli spontaani, sisältö oli suurin piirtein kuin alla kirjoitan. Keskustelin asiasta Turun valtuustoseminaarissa sivistystoimenjohtaja Elina Lehto-Häggrothin kanssa.

Vantaallakaan ei ole enää vastaanottoluokkia, joihin maahan tullut lapsi sijoitettiin oppimaan suomen kieltä yhdeksi lukuvuodeksi. Nyt oppilas sijoitetaan kylmiltään tavalliseen luokkaan.

Viime lukuvuoden syksyllä sijaistin Kaivokselan koulun vastaanottoluokassa. Luokassa oli parhaimmillaan parikin opettajaa. Lapset olivat lähes ummikkoja suomen kielen suhteen. Kun keväällä pääsin samaan luokkaan, ihmetykseni oli suuri, kun oppilaat olivat vuodessa oikeasti oppineet suomea. Toiminta oli siis tehokasta, ja opettajat hyviä.

Tänä lukuvuonna sijaistaessani yhtä kuudetta luokkaa, huomasin, että luokkaan oli juuri tullut uusi poika. Siellä hän istui ymmärtämättä mistään mitään. Tietenkin hänkin pikkuhiljaa oppii suomen kielen luonnonmenetelmällä, mutta hidasta se varmasti on. Aikaa menee hukkaan.

Toiminta on nyt julkista heitteillejättöä, kun juuri maahan muuttanut oppilas jää käytännössä yksin. Kielen opettelu on mitä parhainta segregaation ehkäisyä. 

Jos nuori ei osaa suomea, hän syrjäytyy. Kielitaidottoman ihmisen työllistyminen on vaikeaa.