Perussuomalaisten kiusaamisen ehkäisyohjelma

Perussuomalaisten uusi Koulutuspoliittinen ohjelma

MOT:n kiusaamisartikkeli (8.1.) kirvoitti laajan keskustelun koulukiusaamisesta sekä mediassa että somessa. Perussuomalaiset tarjoaa Koulutuspoliittisessa ohjelmassaan eväitä kiusaamisen ehkäisyyn. Kannattaa lukea Koulutuspoliittinen ohjelma kokonaisuudessaan. 

Listaan alle ehdotuksiamme koulukiusaamisen ehkäisyyn. Kommentoin alle jokaista kohtaa.

1. Pääasiallinen kasvatusvastuu on vanhemmilla

Lasten kasvatuksessa kodin merkitys on suuri. Koulun pääasiallinen tehtävä on opettaa lapsia, sivistää heitä. Koulu kyllä kantaa kortensa kekoon lasten kasvatuksessa, pääasiassa lapset kasvatetaan yhteisöllisyyteen. Lasten on opittava tulemaan toimeen toistensa kanssa.

Koulu pystyy jossain määrin korjaaviin toimiin, jos lapsella on ongelmia käytöksessään tai ei pärjää muiden lasten kanssa, mutta silloin koululle ja opettajille on eväitä tai resursseja, joita listaan alle.

2. Pienemmät luokka- ja ryhmäkoot

Tavoitteemme on, että peruskoulussa luokilla 1-4 olisi maksimissaan 18 oppilasta ja luokilla 4-9 24 oppilasta. Selvää on, kun luokka ei ole valtaisa, opettajalla on aikaa kaikille lapsille. 

Inkluusio eli erityisoppilaan sijoittaminen normiluokkaan ei kaikilta lapsilta onnistu. Oppilaalla voi olla niin suuria oppimis- tai tarkkaavaisuusvaikeuksia, että silloin tarvitaan pienluokkaa ja osaavan erityisopettajan jatkuvaa tukea. Joillain oppilailla voi olla myös käyttäytymishäiriöitä, pienluokissa erityisopettajien tukena on koulunkäyntiavustajia, joita normiluokissa ei juuri ole.

3. Opettajien auktoriteetti ylläpitää järjestystä palautetaan

Auktoriteettiä ei saa sekoittaa autoritäärisyyteen. Auktoriteetti tarkoittaa vaikutusvaltaa, kun taas autoritäärisyys tarkoittaa epädemokraattista johtajuutta, joka ei ole enää tätä päivää. 

Tietenkin aikuisella opettajalla pitää olla vaikutusvaltaa oppilaisiin nähden. Vaikutusvaltaa pitää käyttää oikein lapsen hyväksi. Kaikilla opettajilla ei ole sisäsyntyistä auktoriteettiä, vaan se tulee ajan ja kokemuksen myötä.

Kannattaa perehtyä myös Perusopetuslakiin kokonaisuudessaan. Erityisesti kannattaa tutustua seuraaviin kohtiin:

a. oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön - luku 7, pykälä 29

b. oppilaan velvollisuudet - luku 7, pykälä 35

c. kurinpito - luku 7, pykälä 36

Järjestyksen pitoon opettajille on annettu selkeät ohjeet. Tarpeen vaatiessa opettajalla on oikeus ottaa haltuun esineitä tai aineita tai tarkastaa oppilaan tavarat. Opettajaurani aikana en usein ole joutunut edellä mainittuihin toimenpiteisiin.

4. Puhelimien käyttökielto oppitunneilla

Joissakin maissa kuten Ranskassa kouluissa on jo kännykkäkielto. Suomessa puhelimia käytetään opetuksessa. Tavoite on luvaton kännykän käytön kieltäminen. Jos puhelinta ei oppimisessa tarvita, kännykkä pidetään repun taskussa. Joissain luokissa puhelimet kerätään koulupäivän alussa kännykkälokerikkoon. 

Välitunneilla ei puhelimia tarvita, paras olisi, että lapset menisivät ulos leikkimään raittiiseen ulkoilmaan. 

Olen vain kerran joutunut ottamaan oppilaalta puhelimen pois, kun hän häiritsi tahallaan opetusta soittamalla musiikkia kovaäänisesti.

5. Maahanmuuttajalapsille kielenopetuksesta ja koulukelpoisuudesta on huolehdittava eriytetysti

Kun suomea taitamaton lapsi tulee kouluun, hänelle on tarjottava paikka vastaanottoluokkaan, jossa hänelle opetetaan suomen kieltä. Kotikaupungissani Vantaalla ko. luokassa ollaan vuoden, mutta mielestäni kaksi vuotta olisi sopiva aika. Kun maahanmuuttajalapsi siirretään normiluokkaan, oppilas saa vielä pitkään laaja-alaisen erityisopettajan tukea.

Vantaalla maahanmuuttajataustaisten määrä hipoo jo 25 prosenttia, joten täydelliseen tukeen ei yksinkertaisesti ole varaa. Joskus maahanmuuttajalapsi on jouduttu sijoittamaan suoraan normiluokkaan, siellä hän sitten istuu luokassa ymmärtämättä juuri yhtään mitään.  Silloin opettaja on ihmeissään.

Suurin osa vieraskielisistä lapsista on maahanmuuttajataustaisia, joten he aloittavat koulunsa suoraan normiluokassa, koska he osaavat jo suomea. Osa heistä on jo syntynyt Suomessa.

6. Koulurauha-asiamies ratkomaan kiusaamistapauksia

Koulu pystyy yhteistyössä kotien ja muiden tahojen kanssa ratkomaan suurimman osan kiusaamistapauksista, mutta joskus kiusaamista ei saada loppumaan, vaikka kuinka osallistutaan KivaKoulu-ohjelmiin ja panostetaan yhteisöllisyyteen. 

Pahin tilanne on, kun kodeista ei tule apua. Joskus voi olla niin, että kiusatun ja kiusaajan vanhemmat ovat riitautuneet, silloin olla pattitilanteessa.

Ratkaisuksi Perussuomalaiset esittää koulun ulkopuolista neutraalia koulurauha-asiamiestä. Ajattelen niin, että koulutukseltaan hän olisi juristi. Ainakin isoimmilla kunnilla olisi varaa palkata koulurauha-asiamies, pienemmät kunnat voisivat tehdä keskenään yhteistyötä.

7. Jos mikään ei auta, kiusaaja vaihtaa koulua, ei kiusattu

Yleisen oikeustajun mukaan ei ole mitään järkeä, että syytön vaihtaa koulua, vaikka joskus kiusaamistapaukset voivatkin olla kompleksisia. Urani aikana muistaakseni koulustani on yksi kiusattu muutti toiseen lähikouluun, minkä koin todellisena vääryytenä. Maalla koulun vaihtaminen on ongelmallista pitkien matkojen takia.

* * *

Omia havaintoja kokemukseni myötä:

Koulu on yhteisöllinen paikka, kaikkien on tultava toimeen toistensa kanssa, samoja sääntöjä on noudatettava. Kun yksittäinen opettaja panostaa iloiseen yhdessäoloon ja opetukseen, kiusaamista esiintyy todennäköisesti vähän.

Kouluissa pitää olla selkeät kiusaamisenesto-ohjelmat, joissa on selkeät mallit, kuinka toimitaan, jos kiusaamista esiintyy. Ennaltaehkäisy on oleellista joka tasolla. Jotkut koulut käyttävät KivaKoulu-ohjelmaa, omassa koulussani käytettiin myös LionsQuest-ohjelmaa. 

Itse käytin Leijona-ohjelmaa melko säännöllisesti, Leijona-tunneilla oppilaat tutustuivat toisiinsa, tehtiin paljon erilaisia ryhmäytymisleikkejä. Ryhmät tehtiin arvalla, ryhmän rooleja vaihdettiin.

Velttoilulla ja silmien ummistamisella kiusaaminen ei lopu.

Lopuksi toivottavasti kukaan reksi ei koskaan sano, että meillä ei kiusaamista tapahdu, koska meillä on nollatoleranssi. Kun lapsia on paljon koolla, kiusaamista esintyy enemmän tai vähemmän, koulun pitää tietenkin karsia kiusaaminen minimiin.

Ongelma on, että osa kiusaamisesta tapahtuu koulun ulkopuolella, kotipihoilla, harrastuspiireissä tai netissä. Koulun suora toimivalta ei ulotu koulun ulkopuolelle, joten valistus on kova sana koulussa yhä edelleen.

Raaimmat kiusaamis- ja väkivaltatapaukset ovat aina poliisiasoita.

* * *

Olen päässyt vaikuttamaan puolueen Koulutuspoliittiseen ohjelmaan peruskoulun osalta sekä v. 2015 että 2018.

Olen myös Opetushallituksen OPH:n johtokunnan varajäsen. Puheenjohtajan paikka on meillä, OPH:ssa nuijaa heiluttaa kokenut ja osaava ja muutenkin mukava mies, Kari Salminen.

MOT: paljon sitkeää kiusaamista

MOT soitti rehtoreille, joiden kouluissa on paljon kiusaamista. Vastaukset olivat hätkähdyttäviä.

Hyvä, että yksikään rehtori ei vastannut, että meillä on kiusaamisen suhteen nollatoleranssi, meillä ei kiusata. Joskus takavuosina jotkut rehtorit typeryyksissään vastasivat noin.

On selvää, että joka koulussa kiusataan tavalla toisella enemmän tai vähemmän. Lasten maailmassa sattuu ja tapahtuu, ja lapsikin voi olla toiselle lapselle julma. Kouluissa pitää pyrkiä siihen, että kiusaamista tapahtuu mahdollisimman vähän.

Yhteistyöllä koulu saa yleensä kiusaamisen loppumaan. Silloin kotienkin on oltava mukana kiusaamisen lopettamisessa.

Mutta kokeneena opettajana tiedän, että pahimmat kiusaamistapaukset ovat tiukka kanki kaskessa. Urallani on ollut kaksi todella vaikeaa kiusaamistapausta. 

Toinen havaittiin ajoissa, ja työtä tehtiin urakalla. Vanhemmat olivat hyvin mukana asioita ratkottaessa, mutta kiusaaminen vain jatkui. Mitä enemmän koulussa asiaa käsiteltiin, sitä enemmän kiusaaminen siirtyi koulun ulkopuolelle, mihin koulun toimivalta ei edes ylety. Kiusaaminen loppui alakoulun yläluokilla, kun lapset kasvoivat ja kehittyivät.

Pahin tapaus liittyi tyttöjen dissaamiseen. Sain ns. irtoluokan, opetin kuudetta luokkaa vain vuoden. Keväällä huomasin tyttöjen keskuudessa kireyttä ja pahaa oloa, jota ei aikaisemmatkaan opettajat olleet havainneet. Kiusaaminen tapahtui ns. kilttien tyttöjen keskuudessa. Kiusattua ei otettu huomioon millään tavalla, ei otettu mukaan leikkeihin, ei istuttu tytön viereen ruokalassa, väheksyviä katseita jne. Toiminta oli hiljaista ja näkymätöntä.

Kun asiaa selvitettiin, kiusaajien vastaus oli, että ei me olla mitään tehty. Samalla tavalla vastasivat tyttöjen vanhemmatkin.

Mutta siitä juuri olikin kysymys, ei me olla mitään tehty. Kiusattua tyttöä halveksittiin tekemättä mitään näkyvää, tai rangaistavaa, kun ei ääneen ilkuttu tai haukuttu. Kiusattuun ei käyty käsiksi.

Painotin, että kyllä kyllä teidän olisi pitänyt tehdä - kaikki pitää ottaa mukaan leikkiin, ei se mitään maksa, jos on toiselle ystävällinen jne.

Aika loppui kesken, mutta kiusaamistapaus ratkesi siihen, kun lapset menivät syksyllä kahteen eri yläkouluun. Pidin takuuvarmasti huolta siitä, että kiusaajat hajotettiin eri luokkiin, ja että kiusatun luokkaan ei laitettu yhtään kiusaajaa. 

Perussuomalaisilla on hieno Koulutuspoliittinen ohjelma, jossa puututaan vahvasti myös kiusaamiseen. Listaan alle puolueen kiusaamisenesto-ohjelman parhaat palat:

- ensisijainen kasvatusvastuu kuuluu kodeille, eikä vanhemmuutta voi ulkoistaa kouluille

- pienemmät ryhmäkoot

- erityisoppilaille hyvää opetusta myös erillisissä pienluokissa

- opettajien auktoriteetti ylläpitää järjestystä palautetaan

- koulurauha-asiamies kuntiin ratkomaan kiusaamistapauksia

- jos ei muu auta, kiusaaja vaihtaa koulua, ei kiusattu

Monet muutkin koulutuspoliittiset tavoitteemme ehkäisevät koulukiusaamista. 

* * *

8.1. Yle MOT

”Outoa, että 12-vuotiaat ilmoittavat olevansa homoja”

Paljon sitkeää kiusaamista

Ylen MOT tutki koulukiusaamista perehtymällä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuoden 2017 Kouluterveyskyselyn koulukohtaisiin tuloksiin. Jutussa keskitytään alakouluihin.

Tuloksista tarkasteltiin sitä, kuinka suuri osuus kyselyyn vastanneista oppilaista koki kiusaamista vähintään kerran viikossa lukukauden aikana. Kyselyyn osallistuivat nelos- ja vitosluokan oppilaat.

Lisäksi tutkittiin sitä, kuinka usein oppilaan kiusaaminen jatkui tai pahentui sen jälkeen, kun hän kertoi kiusaamisesta koulussa työskentelevälle aikuiselle.

Tulokset ovat hätkähdyttäviä: joissakin kouluissa peräti joka kolmas kyselyyn vastannut oppilas on kokenut kiusaamista vähintään kerran viikossa.

Kiusaaminen on myös hyvin sitkeää. Tilastosta nousee esiin kouluja, joissa kiusaaminen on jatkunut tai pahentunut kertomisen jälkeen jopa yli 50 prosentissa tapauksista.

Luvut ovat moninkertaisia maan keskiarvoon verrattuna. Keskimäärin 4. ja 5. luokkalaisista 7,3 prosenttia kokee koulukiusaamista vähintään kerran viikossa.

Kiusaaminen on jatkunut tai pahentunut kertomisen jälkeen keskimäärin 16,3 prosentissa tapauksista.

MOT soitti rehtoreille, joiden kouluissa esiintyy kyselyn perusteella erityisen paljon kiusaamista.