EU:n alueiden komitea päivitys 3. - puolustustyöryhmä

Oli kiva kokouspäivä, sillä pääsin yllättäen varan varana Alueiden komitean Puolustusryhmään. Ryhmässä varsinaisia komitean jäseniä oli vain seitsemän, yksi kustakin poliittisestä ryhmästä. Minä edustin ECR-ryhmää, johon Perussuomalaiset kuuluu.

Mielenkiintoiseksi ryhmän koosteen teki, että ryhmässä oli kaksi puolalaista, kaksi suomalaista, yksi latvialainen, yksi saksalainen ja yksi espanjalainen. Viisi edustajaa oli Venäjän rajanaapurimaista, joten oli selvää, että keskustelu painottui vahvasti Euroopan itärajan puolustukseen. Puolalla ja Suomella ovatkin yhdet Euroopan parhaista armeijoista.

Vaikka kokousedustajia oli vain seitsemän, sali oli täynnä EU:n asiantuntijoita. Istuimme salin keskellä aivan työryhmän presidentin edessä, joten tunnelma oli suorastaan intiimi.

Ei ole kauaa siitä, kun EU:n puolustukseen satsattava raha oli pyöreät nolla. Nyt rahaa panostetaan sekä suoraan että lainoin. EU:n merkitys EU:n Venäjän puoleisille rajavaltioille puolustuksellisesti onkin korostunut valtavasti, vaikka kaikki maat kuuluvatkin NATO:oon. Trumpin poukkoileva NATO-politiikka on saanut Euroopan varpailleen ja vahvistamaan puolustustaan. Hienoa on, että puolustustaan laiminlyöneet Saksa ja Ruotsi ovat heränneet koomasta. Molemmat maat ovat palauttamassa yleisen asevelvollisuuden. Varsinkin Saksan merkitys Euroopan puolustuksen kannalta on suuri, kun Rheinmetall ja muut Saksan asejätit ovat alkaneet taas takoa kunnolla aseita. 

Toivottavasti myös Suomen puolustusteollisuus herää kunnolla, kuten esim. Patria ja Sako ovat jo tehneetkin. Patrian panssaroidut kuljetusvaunut ja Sakon uudet rynnäkkökiväärit ovat hittejä. Hienoa on myös Nammo Lapuan kasvanut kranaatti- ja tykinammustuotanto. Aseilla ei tee mitään, jos ei ole ammuksia.  Suomi on viiden suurimman ammustuottajan joukossa eurooppalaisten kumppanien vertailussa. Olisi kannaltamme hyvä, että aseita ja ammuksia riittäisi kunnolla vientiinkin.

Aioin ensin aloituspuheenvuorossani pitää historiallisen kertauksen talvi- ja jatkosodasta ja korostaa, ettei Neuvostoliitto onnistunut nujertamaan Suomea, vaikka sodat voittikin. Helsinki, Lontoo ja Moskova olivat ainoat sotaan osallistuneet Euroopan pääkaupungit, joita ei toisessa maailmansodassa miehitetty. 

Olisin myös esittänyt pahoitteluni Puolan ja Latvian edustajille siitä, että Neuvostoliitto miehitti ja orjuutti maat viideksikymmeneksi vuodeksi. Itselleni oli valtaisa järkytys, kun lukiolaispoikana tein ensimmäisen itäblokin reissuni v. 1975 Varsovaan. Isäni teki elämäntyönsä Finnairin palveluksessa ollen välillä yhtiön edustajana Moskovassa, joten tiesin teoriassa, millainen tilanne itäblokin maissa tuolloin oli.

Varsovan reissu oli minulle maailmankatsomuksellisesti hyvin merkityksellinen. Oivalsin hetkessä eurooppalaisuuden sekä demokratian merkitykset. Demokratiaa ei olisi ilman Eurooppaa. Reissuni jälkimmäinen kohde oli Wien, jota pidin Varsovan jälkeen lähes paratiisina. Suuri eurooppalainen kulttuurikaupunki.

Olen läpeensä pohjoismainen demokraatti. 

Esikuviani ovat olleet sellaiset suoraselkäiset herrat, kuten Ståhlberg, Ryti, Ehrnrooth, Vennamo ja Virolainen. Suuren vaikutuksen minuun teki etenkin Georg C. Ehrnrooth, joka oli ajan suurin suomalainen länsimyönteinen pohjoismainen demokraatti. Nimilistastani näkee, että olen ollut aina antikekkoslainen. Poikkeuslaki oli minulle shokki, en voinut millään ymmärtää, miksi Kekkonen suostui demokratiaa halventavaan poikkeuslakimenettelyyn v. 1973, eikä presidentinvaaleja pidetty. Presidentinvaaleissa olisin päässyt ensimmäisen kerran äänestämään.

Pieni anekdootti: 

Synnyin Paasikiven aikaan 28.1.1956. Kekkonen astui virkaansa 1.3.1956.

Kun Kekkonen luopui presidentin virastaan v. 1982, olin 25-vuotias. Olen siis Kekkosen ajan lapsi ja nuori.

Ensimmäinen presidentti, jota äänestin ensimmäisellä kierroksella oli Nobel-voittaja Martti Ahtisaari. Muita olen äänestänyt vasta toisella kierroksella. 

Esittelypuheenvuoroni:

Thank you Mr. Chairman, Dear colleagues,

- I am Kai-Ari Lundell, a new member of the Committee of Regions, ECR Group

- I am a city councillor and also a regional councillor

- I will share with you some facts about my home city Vantaa and Finland’s defence

- Vantaa is Finland’s fourth biggest city just next to Helsinki and its’s Finland’s largest border city, as Finland’s main international airport is located in Vantaa

- As you know, Finland has the longest border with Russia in Europe 

- We joined NATO two years ago

- We have mandatory military service and we are raising the age limit for the reserve to 65

- After that, our reserve will be about one million soldiers

- This is a signal to our NATO friends that Finland certainly hasn’t dropped the ball after joining NATO, but takes the strengthening of its national defense very seriously

- For instance, we ordered 64 F-35 fighter jets from the United States and we have a total of 239 Leopard 2 tanks

- We have now started developing drones based on the lessons learned from Ukraine

- Dear colleagues, I hope that together we can accomplish a lot of good

- Thank you

Mikko Aaltonen Tampereelta ja Minä

Sama suomeksi koneella käännettynä:

Kiitos herra puheenjohtaja, hyvät kollegat,

- Olen Kai-Ari Lundell, alueiden komitean ECR-ryhmän uusi jäsen

- Olen kaupunginvaltuutettu ja myös aluevaltuutettu

- Kerron teille joitakin faktoja kotikaupungistani Vantaasta ja Suomen puolustuksesta

- Vantaa on Suomen neljänneksi suurin kaupunki aivan Helsingin vieressä ja Suomen suurin rajakaupunki, sillä Suomen tärkein kansainvälinen lentokenttä sijaitsee Vantaalla

- Kuten tiedätte, Suomella on Euroopan pisin raja Venäjän kanssa

- Liityimme Natoon kaksi vuotta sitten

- Meillä on pakollinen asepalvelus ja nostamme reservin ikärajan 65 vuoteen

- Sen jälkeen reservissämme on noin miljoona sotilasta

- Tämä on signaali Nato-ystävillemme siitä, että Suomi ei ole todellakaan jättänyt palloa käyttämättä Natoon liittymisen jälkeen, vaan suhtautuu kansallisen puolustuksensa vahvistamiseen erittäin vakavasti

- Esimerkiksi tilasimme Yhdysvalloista 64 F-35-hävittäjää ja meillä on yhteensä 239 Leopard 2 -panssarivaunua

- Olemme nyt aloittaneet dronejen kehittämisen kokemusten perusteella opin Ukrainasta

- Hyvät kollegat, toivon, että yhdessä voimme saada aikaan paljon hyvää

- Kiitos

Lopuksi ydinosa ECR:n puolesta pidetystä puheestani:

"We must continue to pay particular attention to the security situation in the eastern border regions, which are most exposed to conventional and hybrid threats, and ensure that the upcoming Communication on the Eastern border regions truly serves these regions." 

Georg C. Ehrnrooth: YYA-Suomen omatunto

Georg C. Ehrnrooth, Gerald Ford ja Richard Nixon

Mies, joka vihasi Kekkosta – Michael Franckin tyylikäs dokumentti kertoo kummisetä Georg C. Ehrnroothista, joka oli aikoinaan kiusallinen ja lopulta ehkä oikeassa (HS 6.12.2020)

Ehrnroothin epäluulo Urho Kekkosta kohtaan syntyi jo sodan jälkeen sotasyyllisyysoikeudenkäyntien aikana, jolloin Kekkonen toimi oikeusministerinä. Nuorena lakitieteen opiskelijana Ehrnrooth ei voinut käsittää hänen toimintaansa, ja tämä kokemus määräsi hänen poliittisen suuntansa.

* * *

Itsenäisyyspäivän kunniaksi Yle lähettää suomalaisia elokuvia kuten perinteisesti aina jonkun version kolmesta "Tuntemattomasta sotilaasta". Myös dokumentit kuuluvat asiaan.

Tänään klo 13 esitettiin Georg C. Ehrnroothista tehty hieno dokumentti "Kummisetäni ja Kekkonen", joka on nähtävissä myös Ylen Areenassa. Dokumentin tekijä on Ehrnroothin kummipoika Michael Franck.

Georg C. Ehrnroothin oma kummisetä oli marsalkka Mannerheim.

* * *

Ehrnrooth oli suuri suomalainen toisinajattelija 1960-1970 -luvuilla. Hänet muistetaan ennen kaikkea Suomen omatuntona aikana, kun suurin osa suomalaisista oli rähmällään presidentti Urho Kekkoseen ja Neuvostoliittoon.

Dokumentissa keskitytään pääasiassa Ehrnroothiin ja presidentti Urho Kekkoseen. Dokumentin mukaan Ehrnroothin kriittinen suhde Kekkoseen eteni kolmiportaisesti.

Ensimmäinen oli v. 1945-1946 sotasyyllisyysoikeudenkäynti. Ehrnrooth ei voinut ymmärtää silloisen nuoren oikeusministeri Urho Kekkosen roolia prosessissa. Ehrnroothia on helppo ymmärtää:

Kansakunnan sijaiskärsijät -nimisessä tutkimuksessa korostuu tuolloisen oikeusministerin Urho Kekkosen rooli perustuslain vastaisen sotasyyllisyyslain säätäjänä, jopa aloitteen tekijänä. (TS 28.10.2005)

Toinen oli v. 1961 Noottikriisi, jonka avulla Kekkosen on katsottu turvanneensa valtansa Suomessa.

Kolmas oli tietenkin vuoden 1973 poikkeuslaki. Kun Kekkonen kieltäytyi asettautumasta ehdolle v. 1974 presidentinvaaleihin, eduskunta sääti poikkeuslain tasavallan presidentin toimikauden jatkamisesta.

Poikkeuslain syövereissä Veikko Vennamon johtamasta Suomen Maaseudun Puolueesta erosi ryhmittymä, joka perusti Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolueen SKYP,  mihin mureni SMP:n v. 1970 eduskuntavaalien vaalivoitto.

Georg C. Ehrnrooth perusti Perustuslaillisen Kansanpuolueen v. 1973.

* * *

Itselleni v. 1973 poikkeuslaki oli shokki ja merkityksellinen, sillä v. 1974 presidentinvaalit olisivat olleet ensimmäiset vaalit, joissa olisin voinut äänestää. Koin poikkeuslain äärimmäisen epäoikeudenmukaisena ja epädemokraattisena, mikä muovasi poliittista ajatteluani vahvasti.

Pidin 1970-luvun Suomen poliittista ilmapiiriä hyvin ahdistavana. Arvostin suuresti Veikko Vennamon SMP:tä sekä puolueena että kansanliikkeenä.

Poikkeuslakiin pettyneenä lukiolaisena kävin kaverini kanssa pariin otteeseen Perustuslaillisten paikallisissa kokouksissa. Aioin liittyä puolueeseen, mutta lukion jälkeen menin suorittamaan varusmiespalvelusta Haminaan ja sen jälkeen opiskelemaan luokanopettajaksi Jyväskylään. Politiikka jäi pitkäksi aikaa.

Perustuslailliset ei ollut äärioikeistolainen puolue kuten silloin puoluetta mustamaalattiin, vaan pohjoista demokratiaa kannattava puolue. Kun tuolloin oli eri mieltä esim. Kekkosesta tai suomettumisesta, sai välittömästi äärioikeistolaisen leiman, mikä on surullista.

* * *

Georg C. Ehrnrooth oli aito itsenäisen ja oikeudenmukaisen Suomen vahva kannattaja. 

Kannattaa katsoa Michael Frankin dokumentti kummisedästään, vaikka 1960-1970 -lukujen suomettumisen aika voi herättää monissa ihmisissä ikäviä muistoja, joku voi ahdistuakin. Dokumentissa haastatellaan Ehrnroothin aikalaisia kuten Jörn Donner ja Raimo Ilaskivi. 

Jos aikaa on, kannattaa lukea Riku Keski-Rauskan kirjoittama hieno elämänkerta Ehrnroothista, Yksinäinen Ehrnrooth – Georg C. Ehrnrooth YYA-Suomen puristuksessa.

Georg C. Ehrnroothin tuore elämäkerta: suomettumisen surullista historiaa (Suomen Sotilas 29.10.2015)

Äärioikeistolaisia, fasisteja ja natseja

HS 4.2.2020

Helsingin Sanomat on jo pitkään tehnyt hienoja graafeja, upeita kuvaajia. Esim. eilisen Hesarin valtion talousarvioesitys vuodelle 2020, budjettipuu sekä tuloista että menoista, oli fantastinen.

Saman päivän lehdessä oli myös hyvin havainnollistava koordinaatiston muotoon tehty arvokartta paraikaa istuvista kansanedustajista.

Twitterissä Perussuomalaisia nimitellään aivan surutta äärioikeistolaisiksi, jopa fasisteiksi tai natseiksi. Suomen Twitter on jonkinlainen ankkalammikko, mukana on lähinnä hyvin koulutettuja ihmisiä, punavihreitä toimittajia ja poliitikkoja on paljon. 

Jos tarkastellaan yllä olevan arvokartan vasemmisto-oikeistoakselia, huomataan, että Perussuomalaiset on selkeästi keskusta-oikeistolainen puolue. Jos tarkastellaan liberaalit-konservatiivitakselia, Perussuomalaiset on selkeästi konservatiivinen puolue.

Viime eduskuntavaalien jälkeen esitettiin kaksi arvokarttaa ehdokkaista, Hesari ja Yle. Itse olin ehdokas myös, sijoituin molemmin puolin pystyakselia, vasemmisto-oikeistoakselin yläpuolella lähellä origoa, en aivan ollut napakymppi kumminkaan.

Yllä olevan kartan mukaan eduskunnassa istuu kaksi suurehkoa keskustaoikeistolaista puoluetta, minkä myös alla oleva, kaikkia ehdokkaita koskeva arvokartta osoittaa. Äärioikestolaista kansanedustajaa saa eduskunnasta tikulla etsiä. Fasisteja tai natseja ei eduskunnassa takuuvarmasti istu yhtäkään.

Suomessa on pitkä perinne äärioikeistolaiseksi tai fasistiseksi leimaamiseen. Kun ei perusteltuja argumentteja löydy, kaivetaan povitaskusta natsikortti. Esim. 1970-luvulla kahta idoliani Suomen Maaseudun Puolueen Veikko Vennamoa ja Perustuslaillisten Georg C. Ehnroothia haukuttiin vuoroin äärioikeistolaiseksi tai fasistiksi. 

Syy oli periskummallinen, Vennamo ja Ehnrooth olivat antikekkoslaisia. Samaan aikaan muut puolueet ryhmittäytyivät Kekkosen taakse niin, että eduskunnassa rustattiin poikkeuslaki v. 1973, ja Kekkonen valittiin presidentiksi ilman presidentinvaaleja. Mitään järjellistä syytä poikkeuslakiin ei ollut, ei ollut mitään kriisiä, sotatilaa tai mitään muutakaan poikkeustilaa.

Vuoden 1974 presidentinvaalit jäivät pitämättä, olisin silloin saanut äänestää vaaleissa ensimmäistä kertaa. Pidin poikkeuslakia demokratian häväistyksenä. 

Tosiasiallisesti sekä Vennamo että Ehnrooth olivat todellisia demokraatteja. Ehnrooth jopa lopetti puolueensa, kun totalitaristinen Neuvostoliitto hajosi.