perjantai 18. heinäkuuta 2014

Ensin rakennetaan ja hutkitaan, sitten tutkitaan ja maksetaan

Ei ole mikään ihme, jos kunnat ovat konkurssin partaalla ja tavalliset veronmaksajat pistetään ahtaalle. Vantaan Kanniston koulun esimerkki on shokeeraava.

Ei riitä, että Suomi on homekouluja pullollaan jo entisestään, vaan rakennetaan uusia homekouluja lisää. En muista koulua, että se olisi heti valmistuttuaan susi.

Ennen vanhaan rakennuttajalla oli osaava rakennusmestari, joka valvoi rakennustyömaata, jotta rakennusvirheitä ei tullut. Millä tasolla rakennusaikainen valvonta on nyt, kun rakentajat saavat huseerata yhteisillä verovaroilla miten haluavat? Missä on rakentajien ammattiylpeys?

Veronmaksajat ovat välillisiä kärsijöitä. Suurimpia kärsijöitä ovat homekoulujen oppilaat ja työntekijät. He voivat menettää terveytensä, jota rahalla ei korvata. Moni on menettänyt.

YIT on laitettava boikottiin, kunnes korjauskulut on palautettu Vantaalle.


 17.7. Vantaan Sanomat

Upouusi koulu revitään hajalle

Pari vuotta sitten vihitty moderni ja suuri Kanniston koulu joudutaan repimään lattioistaan lähes kokonaan auki. Kaupunki yrittää periä reilun 100 000 euron korjauskuluja koulun rakentaneelta YIT:ltä.

Jo keväällä Kanniston koululla todettiin pieniä sisäilmaongelmia, mutta muun muassa kaupunginjohtaja Kari Nenonen vakuutti koulun olevan ”teknisesti kunnossa”.

Kesällä teetetty lisätutkimus paljasti karmean totuuden: 16 luokkatilassa 19:stä sekä kahdessa aiemmin iltapäiväkerhon käytössä olleessa tilassa suhteellinen kosteus oli liian korkea. Aiemmissa tutkimuksissa kosteutta löydettiin vain muutamasta luokkatilasta.

Vantaan kaupungin oman arvion mukaan kouluremontin kustannukset ovat 100 000–150 000 euroa. Niiden maksaja ei ole vielä selvillä, mutta kaupungin mukaan vastuu koulun nykytilasta kuuluu koulun rakentaneelle rakennusliikkeelle.

torstai 17. heinäkuuta 2014

Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja huutelee vähemmistöhallituksen perään

Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Juha Akkanen kolumnissaan perustelee huutoaan sillä, kuinka kivulloista oli Jyrki Kataisen (kok) kuuden puolueen hallituksen muodostaminen. Hän toteaa myös, että heti alusta pitäen hallituksen päätöksentekokyky on jättänyt toivomisen varaa.

Akkanen epäilee, että on turha kuvitella, että seuraavan hallituksen muodostaminen olisi yhtään sen helpompaa kuin Kataisen kuuden puolueen hallituksen muodostaminen oli.

Akkasen kolumni on hämmentävä. 

Terveen parlamentarismin idea on, että eduskuntavaalien tulosta kunnioitetaan ja muodostetaan voittajien johtama enemmistöhallitus.

Akkanen käyttää esimerkkinä Martti Miettusen kolmatta hallitusta (1976-77). Miettusen kolmosta edelsi Miettusen toinen hallitus (1975-76), jonka Kekkonen runnasi väkisin kasaan. Kekkonen oli sitä ennen puhutellut puoluejohtajat kovasanaisesti todeten, että maassa vallitsi kansallinen hätätila suuren työttömyyden takia. 

Miksi Akkanen haikailee presidentti Urho Kekkosen aikaa?

Miettusen kakkos- ja kolmoshallitukset eivät olleet kovinkaan toimintakykyisiä, koska kumpikaan hallitus ei pysynyt pystyssä vuottakaan.

Muutenkaan en haikailisi 1970-luvun perään, valittiinhan presidentti Kekkonen poikeuslailla uudelleen presidentiksi demokratiaa uhmaten v. 1973.

Presidentti Mauno Koivisto tervehdytti Suomen sisäpolitiikkaa vahvistamalla parlamentarismia.

Nyky-Suomi on ollut konsensushallitusten, yhteistyön aikaa. Hallitukset ovat olleet pitkäikäisiä.

Akkasen olettaa, että Antti Rinteen johtama SDP kokee seuraavissa eduskuntavaaleissa tappion. Kolme suurinta puoluetta olisivat silloin Kokoomus, Perussuomalaiset ja Suomen Keskusta (aakkosjärjestyksessä).

Onko Akkasen kolumnin taustalla Perussuomalaisten pelko? On mahdollista, että puolue saa isoa jytkyäkin suuremman voiton.

Ilmeisesti Akkanen haluaa, että Kokoomus ja Suomen Keskusta RKP:llä ryyditettynä muodostaisivat vähemmistöhallituksen. Perussuomalaiset saisivat kolmannen korvapuustin huolimatta siitä, olisiko puolue toiseksi tai kolmanneksi suurin.


17.7. HS

Mitä jos kokeiltaisiin vähemmistöhallitusta?

Siitä pitäen kun Suomessa on noudatettu aitoa parlamentarismia, maahan on pyritty muodostamaan toimintakykyinen enemmistöhallitus. Paino on ollut sanalla enemmistö.

Sehän nähtiin jo Kataisen hallituksesta, ettei sellainen kokoonpano ole kovin toimintakykyinen.

Entäpä, jos paino siirrettäisiinkin sanalle toimintakykyinen? Jos maahan perustettaisiinkin vankka vähemmistöhallitus, joka hakisi yksittäisille laeille tukea oppositiopuolueilta, tilanteen mukaan aina sopivalta puolueelta tai puolueilta?

Edellisestä vähemmistöhallituksesta onkin jo aikaa. Toistaiseksi viimeinen vähemmistöhallitus oli Martti Miettusen kolmas hallitus vuosina 1976–1977.

Se oli presidentti Urho Kekkosen aikaan. Silloin oli sama, ketkä hallituksessa istuivat, kun maata joka tapauksessa johti Kekkonen.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Carl Haglund ja Alexander Stubb ovat vääräuskoisia populisteja

Kokoomuksen ja rikkaiden ihmisten etu on, että perintövero poistetaan kokonaan.

Perintöveroa voidaan tietysti rukata, jos yhteistä halua on. Kaikki tajuavat, että 20 000 euron "verovapaa raja" on liian matala.

Miksi rajaa ei ole nostettu 50 000 euroon, vaikka asiasta on keskusteltu jo jonkin aikaa? Jos raja olisi 50 000 eurossa, "normiperinnöt", tavallisen kansan perinnöt, osuisivat oikeaan haarukkaan. Silloin "normiperijät" eivät joutuisi taloudelliseen ahdinkoon, jos esim. perinnön realisoinnissa olisi vaikeuksia.

Kokoomuksen ja rikkaiden ihmisten kannalta rajan nosto on äärimmäisen kiusallinen ja hankala asia, koska rajan nostolla saataisiin suurin osa perijöistä tyytyväisiksi, mutta miljoonaperintöjä verotettaisiin kuten aina ennenkin. Tämän takia Kokoomus kosiskelee ihmisiä täydellisellä perintöverovapaudella. 

Ihmiset eivät vain tajua, että aukko on aina paikattava. Purukumilla ei menetettyjä verotuloja paikata. 

Ilman muuta selvää on, jos perintöverosta luovutaan, maksajiksi eivät joudu suurimmat hyötyjät, miljoonaperijät, vaan tavallinen kansa kuten aina. Menetetyt rahat revitään kansan selkänahasta tavalla tai toisella. Trendi on ollut näkyvissä jo 90-luvulta alkaen.

Carl Haglund ja Alexander Stubb ovat vääräuskoisia populisteja. Perintöverokeskustelussa he harhauttavat tavallista kansaa ja tavallisia perinnönsaajia.

Aidot populistit ovat aina kansan asialla, pienen ihmisen puolella. Loppujen lopuksi kyse on yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta.

lauantai 12. heinäkuuta 2014

"Nimettömän äidin" somehitti perintöverosta

Perintöverokeskustelu leimahti taas, kun puolustusministeri Carl Haglund ehdotti, että perintöverosta luopumisesta aloitettaisiin selvitystyö kesän minihallitusneuvotteluissa. Pääministeri Alexander Stubb peesasi Haglundin ehdotusta välittömästi, mikä ei ollut kenellekään yllätys.

Onneksi tuore valtionvarainministeri Antti Rinne tyrmäsi selkeästi perintöveron poiston, mutta hän totesi saman tien, että yritysten sukupolvenvaihdoksiin liittyvää verotusta voidaan ehkä rukata. Yritysten sukupolvenvaihdoksiin liittyvää verotusta onkin syytä rukata.

Nyt perintöverosta kohkataan tosissaan, ollaan tultu jo propaganda-asteelle. 

"Nimettömän äidin" Hesarin mielipidekirjoituksesta on tullut somehitti, keskustelupalstoilla ja Facebookissa heilutellaan sapelia puolesta ja vastaan.

Äidin mielipidekirjoituksesta tuli hitti: "Lapsille perinnöstä myllynkivi kaulaan" (12.7. Ilta-Sanomat)

Lue ehdottomasti myös alkuperäinen mielipidekirjoitus:

Perinnöistä tuli lapsilleni suuri taakka (11.7. HS Mielipide)

Uskokoon ken haluaa.

Olen melko varma, että Hesarin kirjoitus on feikki. Voi olla myös, että kirjoitus tulee suoraan sylttytehtaalta. On täysin mahdollista, että mielipidekirjoitus on haamukirjoittajan kynästä, Eteläranta kympistä tai Kokoomuksen puoluetoimistosta. Haamukirjoittajien käyttö propanganatarkoituksessa ei ole ollenkaan tavatonta.

"Äiti" kirjoittaa:


Lapseni ovat perineet ison tontin liikekeskuksessa hyvältä paikalta Etelä-Suomesta mutta eivät saa myytyä sitä huonon taloustilanteen vuoksi. Verottajalle on maksettu kymmeniätuhansia euroja veroja etukäteen. 


Tontin täytyy olla todella hyvällä paikalla, koska edes kymmenientuhansien eurojen perintoverot eivät ole riittäneet.

Toisaalta "äiti" kirjoittaa:


Olen eronnut lasten isästä yli kaksikymmentä vuotta sitten ja saanut pienen osuuden talosta, jolla ei nykyisin ole mitään arvoa. Ajattelin lasten saavan kaiken, mikä heille kuuluu. Nyt tuntuu, että perinnöstä tuleekin myllynkivi kaulaan, joka pahimmassa tapauksessa vie heidät hautaan. Minulla ei ole varaa maksaa heidän puolestaan.


Ei äidin kuulukaan maksaa. Talosta, jolla ei ole mitään arvoa, ei perintöveroja maksella varsinkin, kun perintöveron saajia on useita.

Kaikki tietävät, että perintövero satuttaa vain miljoonaperinnön saaneita, tavallista kaduntallajaa perintöverot eivät hetkauta. On selvää, jos perintövero poistuu, aukko on täytettävä. Nykytrendin mukaisesti maksajaksi joutuisi jälleen kerran kansa.

Perintöveron poisto suosisi pääasiassa todella rikkaiden perheiden vesoja. Esim. Ruotsissa on nähty mihin perintöveron poistaminen oikeasti vie, on syntynyt työtä vieroksuva yläluokka. Nyt Ruotsissa pohditaankin perintöverotuksen palauttamista.

Tavallisen kansan ei tarvitse itkeä, kun meitä verotetaan. Verotuksella kustannetaan mm. peruskoulu ja julkinen terveydenhoito, jotka ovat melkoisia tasa-arvon takeita. Jos meitä ei verotettaisi kohtuullisesti, kansa jakautuisi entistä selkeämmin kahtia. Toisilla olisi varaa laittaa lapsensa kalliisiin yksityiskouluhin ja käyttää laadukkaita yksityisiä terveyspalveluja, lopuille jäisi luu käteen.

Tutkijat ovat todenneet, että Suomestakin on tullut selkeä luokkayhteiskunta ja köyhyydestä on tullut periytyvää. Toivon, että tulevaisuudessa kävellessäni minun ei tarvitse hypellä suomalaisten kerjäläisten yli. Romanialaiset kerjäläiset riittävät.

Perintöverotuskeskustelussa hoetaan mantranomaisesti kaksoisverotuksesta tarkoituksellisesti unohtaen, että perinnönsaajalle perintö on tuloa. Miksi ihmistä, joka tekee työtä, pitää verottaa lujemmin kuin ihmistä, joka saa tuloa tekemättä työtä? 

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Kyllä historia on tärkeä oppiaine

Ruotsista kajahtaa, paikallisten vihreiden kansanedustaja Mehmet Kaplan (Miljöpartiet) vertaa talvisodan ruotsalaisia vapaaetoisia taistelijoita jihadisteihin, joita yleisen katsantokannan mukaan pidetään terroristeina.

Britannia ja Saksa: Irakin ja Syyrian jihadistit uhka Euroopalle (19.6. HS)

Stefan Olsson on koulussa lukenut hyvin historian oppikirjansa, kun hän toteaa, että v. 1939 iso diktatuuri Neuvostoliitto hyökkäsi pieneen demokraattiseen valtioon Suomeen.

En millään ilveellä löydä, mitä yhteistä on jihadisteilla ja Suomea auttamaan tulleilla vapaaehtoisilla ruotsalaisilla. Ruotsalaiset vapaaehtoiset tulivat puolustamaan pohjoismaista demokratiaa.

Elämä ei ole pelkkää chillailua, toivon sydämestäni, että suomalaiset peruskoululaiset ja lukiolaiset lukevat kunnolla historian läksynsä. 

Ruotsalainen peruskoulu on jo kriisissä:

Ruotsin koulupaniikki (Properuskoulu 12.3.2014) 


1.7. Stefan Olsson: Miljöpartiet liknar jihadister vid frivilliga under finska vinterkriget

Stefan Olsson: 1939 attackerades den lilla demokratiska staten Finland av den stora diktaturen Sovjetunionen. Sverige som nation engagerade sig starkt för Finlands sak. Vi skeppade över försvarsmateriel och tillät friviliga att delta i den finländska krigsmakten.

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Kimmo Sasi provosoi kielitaisteluun

Kannattaa lukea kirjoitukseni alla oleva Nykypäivän artikkeli kokonaisuudessaan ja tehdä artikkelin perusteella omat johtopäätökset.

Huomio kiinnittyy kahteen viimeiseen kappaleeseen.

1.
– Heidän (lisäys: tarkoittaa Perussuomalaiset) populisminsa perustuu vastakkainasetteluille ja enemmistön vähemmistöjä suurempaan voimaan.


Vastakkainasettelusta:


Käytännössä Kokoomus on ollut hallitusvastuussa koko Kekkosen jälkeisen ajan. Kokoomus on järjestelmällisesti ajanut Suomea kohti luokkayhteiskuntaa, missä se on onnistunut.


Luokkayhteiskunnassa vastakkainasettelu on normaaliolotila, heikoimmassa asemassa olevat ihmiset yrittävät parantaa elinolosuhteitaan ja vastaavasti elististinen ja rikas yläluokka yrittää kynsin ja hampain pitää kiinni saavutetuista eduistaan.


Vastakkainasettelu luokkayhteiskunnassa on täysin terve ilmiö.


Kun suomalainen vasemmisto on menettänyt otteensa, Vasemmistoliitosta on tullut marginaalinen puolue ja Demareista on tullut Kokoomuksen hännyspuolue, työväelle ja heikossa asemassa olevalle kansanosalle ei ole jäänyt jäljelle kuin Perussuomalaiset, joka avoimesti liputtaa pienen ihmisen asiaa.


Valtamedialla ja elitistisillä ajattelijoilla kuten Sasilla näyttää menevän täysin yli ymmärryksen se, että vaikka Perussuomalaiset on puolue, samalla kyseessä on suurin omaehtoinen kansanliike sitten toisen maailmansodan.


Enemmistöstä ja vähemmistöstä:


Demokratiassa enemmistö on aina luonut pelisäännöt. Sasi ei halua ymmärtää, että suurin osa suomalaisista on pakkoruotsia vastaan. Pakolla ei ruotsinkieltä opita, mikä on nähty.
 

Sasi on monissa yhteyksissä korostanut olevansa pohjoismainen demokraatti, mutta tuntuu siltä, että hän ei ymmärrä tai halua ymmärtää demokratiaa ja sen normaaleja lainalaisuuksia.

Esiintulollaan Sasi todistaa olevansa menneen ajan kabinettipoliitikko, kansa pidetään irti todellisesta päätöksenteosta.

2.
Kaikkien muiden puolueiden tulisi osoittaa yhteisrintamaa ilmaistakseen, ettei perussuomalaiset ole yhteistyökykyinen, jos he eivät kunnioita Suomen kaksikielisyyttä, Sasi toteaa.
 



Kaksikielisyyden kunnioittaminen ja pakkoruotsi ovat kaksi täysin eri asiaa. Itseasiassa Sasi tällä hämmästyttävällä ulostulollaan korostaa vastakkainasettelua entisestään. 

Pakkoruotsin pitkittäminen kärjistää. On todella ikävää, että suomenruotsalainen tavallinen kansa joutuu pakkoruotsikeskustelun sijaiskärsijäksi. Ei oma äidinkieli voi olla mikään vika.


Jos Perussuomalaiset vastustaa pakkoruotsia, se ei todista yhtään mitään puolueen yhteistyökyvystä. 


Sasi kirjoittaa, että Perussuomalaiset muka polkee enemmistön voimalla vähemmistöjä (lisäys: Perussuomalaiset ei toistaiseksi ole ollut vallassa), samaan aikaan Sasi vaatii, että kaikkien suomalaisten on pakolla opiskeltava pienen vähenevän vähemmistön kieltä. 


Mitä Sasi tekee, jos Perussuomalaiset saavat seuraavissa eduskuntavaaleissa isoa jytkyä vieläkin suuremman jytkyn? Pitäisikö muiden puolueiden kieltäytyä hallitusyhteistyöstä vaalivoittaja Perussuomalaisten kanssa pakkoruotsin poistamisen vaateiden takia?


Halventaako Sasi Hufvudstadsbladetin kirjoituksellaan kansan tahtoa?


Sitä paitsi, ollaan nyt Alexander Stubbista mitä mieltä tahansa, vaikka hän on suomenruotsalainen, hän on koko kansan pääministeri.


Sellaista demokratia on.


Lisään vielä oman ratkaisuni pakkoruotsin suhteen, jonkinlainen kompromissi tai välivaihe:

Jossain vaiheessa kielisolmu on avattava (Properuskoulu 9.5.2014)
 

5.7. Nykypäivä 


"Stubbin menestys varmasti on haaste Rkp:lle"

Kokoomusta lähellä olevan Borgerlig samlingin puheenjohtaja kansanedustaja Kimmo Sasi kirjoittaa Hufvudstadsbladetissa otsikolla "Suomenruotsalainen pääministeri". Sasin mukaan on tärkeää muistaa, ettei pääministeri voi olla yhden ryhmän äänitorvi eikä hänen ole siksi hyvä ottaa kielipoliittisia kantoja.


Sasi käy läpi historiaa ja muistuttaa Alexander Stubbin olevan sodan jälkeen vasta toinen suomenruotsalainen pääministeri Sdp:n Karl August Fagerholmin jälkeen.


"Nämä kaksi heijastavat suurta muutosta suomalaisessa politiikassa", jossa maltillisella vasemmistolla on Sasin mukaan vaikeuksia rekrytoida nuoria lahjakkuuksia.


Sasin mukaan vanha suomalainen puolue kokoomus on muuttunut. "Puolueessa arvostetaan ruotsin kieltä hyvin korkealle". Ensimmäisen myönteisen askeleen ruotsia kohtaan puolue otti hänen mukaansa 1970-luvulla ja nyt pitkän askeleen Stubbin valinnalla.


– Stubbin menestys varmasti johtaa siihen, että monet porvarillisesti ajattelevat nuoret kysyvät onko kokoomus oikea kanava edetä politiikassa. Tämä on haaste Suomen ruotsalaiselle kansanpuolueelle, Kimmo Sasi kirjoittaa.


Kimmo Sasin mielestä "voidaan melkein sanoa että kielitaisteluiden ajat ovat historiaa. Mutta valitettavasti ei voida unohtaa perussuomalaisia".


– Heidän populisminsa perustuu vastakkainasetteluille ja enemmistön vähemmistöjä suurempaan voimaan. Kaikkien muiden puolueiden tulisi osoittaa yhteisrintamaa ilmaistakseen, ettei perussuomalaiset ole yhteistyökykyinen jos he eivät kunnioita Suomen kaksikielisyyttä, Sasi toteaa.

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Kristillisdemokraattien puoluejohtajapeli ja korkeammat voimat

Tapaus-Peuhkuri on yksi omalaatuisimmista tapauksista Suomen poliittisessa historiassa. En muista, että kukaan poliitikko olisi koskaan julkisesti näin suoraan huutanut Jumalaa avukseen päivänpolitiikassa.

Peuhkuri käyttää Jumalaa poliittisena käsikassarana, mitä pidän oman vakaumukseni perusteella jopa rienauksena. 

Näin törkeää hengellistä ja maallista sekametelisoppaa saa etsiä. En yhtään ihmettele, että asia herättää närää osassa kristillisdemokraatteja. 

Vai ajattelekoo Peuhkuri:  There is no such thing as bad publicity. 

Pyhittääkö tarkoitus keinot? 


3.7. Iltalehti

Räsäsen ryöpyttäjä: Jumala puhui minulle

Laura Peuhkuri esitti julkisesti tyytymättömyyttään Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsästä kohtaan tämän viikon Ylen A-Studiossa.

 - Luottamus pitäisi palauttaa puoluejohtoon ja se onnistuu uuden puheenjohtajan valinnalla, Peuhkuri sanoo. 

Syvästi uskovainen varapuheenjohtaja sanoo, että Jumala on kertonut hänelle, kuka seuraava Kristillisdemokraattien puheenjohtaja on.

 - Olen saanut kutsun Jumalalta, että aika käy vähiin, Peuhkuri sanoo.
Twiittailu on herättänyt närää niin kristillisdemokraateissa kuin tavallisissa sosiaalisen median käyttäjissäkin.

- Puolueen jäsenet ovat kyselleet, että olenko minä seonnut ja mihin tähtään twiiteilläni. Twiittini eivät ole omia ajatuksiani, vaan sitä, mitä minulle sanottiin korkeammalta taholta, Peuhkuri sanoo.

torstai 3. heinäkuuta 2014

Ulkoministeriön FINFO-esite sukupuolten välisestä tasa-arvosta

Huomasin, että Ulkoministeriön FINFO:n esite, johon minua haastateltiin, on nyt valmis. Esitteessä käsitellään upeasti suomalaista sukupuolten välistä tasa-arvoa.

Muita haastateltavia ovat: Pirkko Mäkinen, Irja Askola, Pauliine Koskelo, Kaisa ja Pasi Kaitila, Anna-Liisa Laine, Gunvor Kronman, Sirkka-Liisa Roine ja Nasima Razmyar.

Suomessa koulutuksellinen tasa-arvo on tavoittanut hienosti tytöt ja naiset, mutta osa pojista ja miehistä on pudonnut kelkasta pois. Tutkimusten mukaan ongelma on suuri Itä- ja Pohjois-Suomessa, mutta sama ilmiö on havaittavissa Pääkaupunkiseudullakin.

Haastattelun ensimmäinen versio suomeksi:

Education - the forward force in Finland (Properuskoulu  8.12.2013)

Kannattaa lukea muutkin artikkelit. Haastattelu ja koko esite englanniksi:

Gender equality in Finland means choice and quality

Piipahda myös FINFO:n ylläpitämällä this is Finland-sivustolla. Näet miten Suomea markkinoidaan ulkomaille, sivustosta löytyy myös mielenkiintoisia blogeja.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Onko rikos olla köyhä?

Seitsemän hengen lapsiperhe häädettiin kadulle. Lapset joutuivat sijaiskärsijöiksi.

Onko Nyky-Suomessa rikos olla köyhä?


2.7. Iltalehti

Tuet evättiin - espoolaisperhe häädettiin kotoa

Seitsemän hengen lapsiperhe häädettiin eilen Espoon-kodistaan. Isä syyttää kaupungin sosiaalitoimea lain polkemisesta.

Ari Lahtisen mukaan viimeisen kolmen vuoden ajan sosiaalityöntekijät ovat suorastaan kiusanneet hänen perhettään laittomilla toimeentulotuen eväämispäätöksillä ja turhilla lastensuojeluilmoituksilla.

- Koemme heidät uhkana. Ilmoitusten perusteena on ollut riittämätön ruoka, maksamattomat sähkölaskut ja yleisesti huono taloustilanteemme. Jota he ovat siis pahentaneet, Lahtinen painottaa.

- Espoossa on rikollista olla köyhä, hän tuhahtaa.

Paukkuja rötösherrajahtiin

Eivätkö he koskaan opi? 

Kyllä Veikko Vennamo oli rötösherroista niin oikeassa kuin olla ja voi. Rötösherrajahtiin pitäisi panna paljon enemmän paukkuja kuin nyt tehdään. 

Saataisiin säästöjä, mutta ennen kaikkea: yhteiskuntamoraali nousisi.


30.6. HS

Poliisi: Lahjuksista epäillyn projektijohtajan kotoa löytyi iso rahakätkö

Helsingin poliisilaitos on saanut valmiiksi Helsingin kaupungin HKR-Rakennuttajaa koskevan esitutkinnan. Poliisi epäilee, että rakennuttajalla pitkän työuran tehnyt projektinjohtaja on ottanut rakennusliikkeiden edustajilta lahjuksia järjestelmällisesti vastaan vuosina 2003–2011.
Poliisin mukaan rikollinen toiminta on ollut paljon luultua laajempaa, pitkäkestoisempaa ja suunnitelmallisempaa.
Tapaukset liittyvät Helsingin kaupungin seitsemään eri urakkakohteeseen, ja niissä on ollut pääurakoitsijana eri rakennusyhtiöitä.

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Jäsenäänestys


Perussuomalaisten Uudenmaan piiri ry. on valinnut minut jäsenäänestykseen eduskuntavaaliehdokkuudesta. 


Kiitän kovasti ihmisiä, jotka ovat kannattaneet minua.

Osaamiseni kärki on luonnollisesti koulutuspolitiikka. Olen koulutuksellisen tasa-arvon kannattaja, sillä koulutus on ainoa tie varsinkin köyhien ja naisten tasa-arvoon. Koulutus on investointi tulevaisuuteen.

Olen pienen ihmisen puolella.

Aamun Helsingin Sanomien pääkirjoitus oli upea, kannattaa painaa alla olevaa linkkiä ja lukea pääkirjoitus kokonaisuudessaan.


Lisäys:

Sain ääniä kohtuullisesti, vaikka olen uusi kasvo, mutta en pärjännyt. Edessä on ehdokasasettelutentit.


16.6. HS

Suomi pärjää koulutuksella

Toisin kuin näissä etelän maissa, kilpailukykypotentiaali on kuitenkin Suomessa hyvä. Kriisimaat petraavat nyt kilpailukykyään kovempaa tahtia kuin Suomi, mikä auttaa niiden taloutta taas kasvuun.

Työnantajaleiri esittelee usein julkista taloutta pohdittaessa todisteita siitä, että Suomessa julkisen talouden paino on Euroopan raskain, melkein 60 prosenttia suhteessa kansantuotteeseen – mikä on eri asia kuin osuus kansantaloudesta.

Totta sinänsä, mutta suomalaiset tulonsiirrot ja joiltakin osin hyvinkin tehokas julkinen sektori sotkevat vertailua. Suomessa julkinen "meno" muuttuu moniin maihin verrattuna paljon kivuttomammin jossain myöhemmässä kohdassa "tuloksi".

Kaikkien säästöbudjettien ja leikkausten keskellä Suomessa on pidettävä huolta siitä, että tulevaisuuden mittaukset kertoisivat hyvää nykyisistä ratkaisuista.

Suomessa kasvua ei saada työvoimapanoksen lisäyksestä. Jäljelle jää tuottavuuden nostaminen. Se vaatii investointeja koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen.