Näytetään tekstit, joissa on tunniste Helsingin maalaiskunta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Helsingin maalaiskunta. Näytä kaikki tekstit

lauantai 21. helmikuuta 2015

Kotikentällä Tikkurilassa

Lappu kädessä, takana Mika Niikko.

Äitini Raija Lundell ja Pietari Jääskeläinen, takana Simon Elo

Tänään oli erityinen päivä, koska olin ensimmäistä kertaa vaalityössä kotitoreilla, Tikkurilan markkinoilla. Fiilis nousi entisestään! 

Paikalla oli kaikki vantaalaiset ehdokkaat ja monta muuta. Vantaa on todellinen Perussuomalaisten kehto. Nyt eduskunnassa istuu kolme vantaalaista PS-edustajaa, tavoite seuraavan eduskunnan suhteen on selvä, yksi vantaalainen paikka lisää.

Muutin viisivuotiaana v. 1961 synnyinkaupungistani Haminasta Helsingin maalaiskuntaan Ruskeasannan kylään. Maito ja perunat haettiin vieressä olevasta maalaistalosta, muut elintarvikkeet Ruskeasannan legendaarisesta Elannosta.

Tikkurila on koulukaupunkini. Kävin Tikkurilan kansakoulua ja Tikkurilan yhteiskoulua (nyk. Tikkurilan lukio). Asuin Hiekkaharjuntie 16:ssa. 

Koin Tikkurilan kasvun hyvin vahvasti. Tikkuraitti, ent. Asematie, on rakennettu ainakin kolme kertaa, pienemmän liiketalon paikalle rakennettiin aina uusi. Kun kipitin vanhaan kirjastoon, Kielotietä ei vielä ollut, vain pieni kinttupolku. Kukkaketo olisi silloin nimensä veroinen, ei yhtään kerrostaloa.

Parin vuoden välein Kunnantalolla oli hyvät tarjoilut ja upeat ilotulitukset. Ensin maalaiskunnasta tuli v. 1972 Vantaan kauppala, ja kauppalasta v. 1974 Vantaan kaupunki.

V. 1976 menin suorittamaan asepalvelustani Kymen Jääkäripataljoonan Haminaan, ja v. 1977 menin opiskelemaan opettajaksi Jyväskylän yliopistoon.

Luulin jääväni sille tielle, mutta tulin takaisin Vantaalle, ensin v. 1980 Hiekkaharjun kouluun, ja v. 1982 nykyiseen kouluuni, Pähkinärinteen kouluun. 

Pähkinärinteen koulu joutuu ensi syksynä suurremonttiin. Oppilaat evakuoidaan Rajatorpan, Kilterin ja Kivimäen kouluihin. Viimeisen vuoteni opetaan evakossa, ellen nyt sitten kevään vaaleissa lipsahda eduskuntaan, mikä olisikin hyvin mieluisaa.

perjantai 30. tammikuuta 2015

Perussuomalaiset Nuoret sai rahansa

Oikeus on voittanut. Voidaan puhua myös sananvapauden voitosta.

Perussuomalaiset Nuoret haki v. 2014 toiminnalleen 100 000 euron valtionavustusta, mutta ministeriö myönsi vain 29 000 euroa. 

Ministeriö perusteli tuen epäämistä käsittämättömällä tavalla- Se totesi nuorisojärjestön näkemysten monikulttuuriasioissa olevan ristiriidassa nuorisolain arvopohjan kanssa. Ministeriön päätöksestä syntyi vilkas keskustelu sananvapaudesta.

Kulttuuri- ja asuntoministeri Pia Viitanen (sd.) korostaa nyt, että sananvapautta tulee kunnioittaa suomalaisessa yhteiskunnassa kaikin tavoin.

Sananvapaus on Suomessa aina ollut hyvin erikoinen käsite. Yleensä meillä toistetaan yhtä mantraa kerrallaan. Pahin kausi oli Kekkosen aika, kun toisinajattelijat leimattiin armotta fasisteiksi huolimatta siitä, että esitetyt ajatukset olivat hyvinkin demokraattisia. 

Poliittisille nuorisojärjestöille jaettava tuki on luonnollisesti jaettava toiminnan perusteella, ei mielipiteiden. On uudestaan harkittava, voitaisiinko tuki jakaa eduskunnan voimasuhteiden perusteella.

Olin 1960-luvun lopulla partiossa Tikkurilan Sinisissä. Silloisen Helsingin maalaiskunnan lippukunnissa oli paljon lapsia ja nuoria. Partio sai kaupungin tukea paljon vähemmän kuin maalaiskunnan demareiden Nuoret Kotkat.

En tuntenut ketään, joka olisi ollut mukana Kotkien toiminnassa, mutta partiolaisia oli vaikka kuinka.


30.1. Yle


Perussuomalaisten Nuorten vuoden 2014 yleisavustus korotetaan 29 000 eurosta 58 000 euroon, tiedottaa opetus- ja kulttuuriministeriö.

– Ministeriön oikaisupäätöksestä on kuitenkin poistettu perusteluihin virheellisesti sisällytetyt avustuskelpoisuusharkinnan piiriin kuuluvat seikat, joista syntyi keskustelu sananvapaudesta, ministeriö toteaa tiedotteessaan.