Pääkaupunkiseudun alueellinen eriytyminen on surullinen asia ja jatkuu

Klikkaa suuremmaksi.

Moni kunta on riippuvainen pienen joukon maksamista veroista – HS kertoo, mitkä alueet kantavat kuntasi verotaakan ja kuinka suuren osan asuinalueesi veroista juuri sinä maksat (HS 19.5.2020)

Kukaan ei halua asua huono-osaiseksi leimaantuvalla alueella, mutta siitä huolimatta segregaatiokehityksestä on puhuttava (Petteri Niskanen 18.5.2020)

Hesarin grafiikka hätkähdytti etenkin Myyrmäen osalta.

Ensimmäisen kerran törmäsin täysillä sanaan segregaatio ollessani pari vuotta töissä Helsingissä v. 1998-2000. Kun Vantaalla alettiin lomauttaa opettajia, piirsin silloisesta asuinpaikastani Kaivokselasta muutaman kilometrin ympyrän ja soitin lähimpään eivantaalaiseen kouluun. Koulu oli Malminkartanon koulu, puheluun vastasi silloinen hieno rehtori Matti Waitinen, joka nykyään toimii Pelastuskoulun rehtorina. 

Aloitin puhelun kysymällä, terve, täällä puhuu 40-vuotias vantaalainen luokanopettaja Kai-Ari Lundell, osaan pitää luokan myös järjestyksessä, kelpaako?

Matti Waitinen vastasi, kyllä kelpaa.

Kun olin töissä Helsingissä, siellä alettiin noudattaa koulujen segraation ehkäisyohjelmaa. Muistan, kun ihmettelimme porukalla, että Malminkartanon koulu ei silloin päässyt mukaan ko. ohjelmaan.

Pidin Malminkartanon koulusta, se oli rehellinen lähiökoulu, hommat hoidettiin selkeästi ja maanläheisesti. Olen joskus tituleerannut itseäni lähiökoulumaikaksi. Syy on selkeä, koska en muunlaisissa kouluissa ole juuri opettanutkaan. Kouluni olivat Hiekkaharjun koulu, Malminkartanon koulu, ja Pähkinärinteen koulu, jossa tein töitä 32 vuotta.

Kaikki kolme koulua ovat ideaalisia kolmisarjaisia kouluja, jokaisella alueella asui erityyppisiä perheitä sopivassa suhteessa, vuokra- ja omistusasuntoja, omakoti-, rivi- ja kerrostaloja, tavallisia perheitä, hyvin toimeentulevia perheitä, ei liikaa maahanmuuttajaperheitä, kaikkien oli helppo sopeutua porukkaan, eriytymistä ei tapahtunut.

Ykköskouluuni Pähkikseen oppilaita tuli Pähkinärinteen kerrostaloalueelta sekä Hämevaaran ja Linnaisten omakotialueilta, täydellinen kombo.

Helsinki on ja Espoo ovat asuinalueidensa eriytymisessä omaa luokkaansa, mutta Vantaa alkaa tulla lujaa perässä. Vantaalaisena keskityn nyt Vantaan alueiden eriytymisen ongelmiin.

Asun Vapaalassa Myyrmäen kupeessa, Paalutorille on lyhyt fillarimatka. Olen yhtä huolissani huono-osaisuuden kasautumisesta Myyrmäkeen kuin asiasta hyvän kirjoituksen kirjoittanut Myyrmäki-liikkeen dynamo Petteri Niskanenkin.

Kuten Hesarin hienosta grafiikasta näkyy, Myyrmäki on pudonnut alimman veronmaksuluokan kastiin, mediaani on alle 4000 euroa vuodessa. Huomioitavaa on, että Vantaan pari vuotta sitten käynnistetyn Myönteisen erityiskohtelun ohjelmaan kuuluvat Martinlaakso, ainoa länsivantaalainen alue, muut löytyvät Itä-Vantaalta, Hakunila, Havukoski, Länsimäki ja Mikkola. Myyrmäki ei kuulu ohjelman piiriin.

Alueet on valittu heikon työllisyysasteen, pienituloisuuden, alhaisen koulutustason sekä väestön sairastavuuden perusteella. Maahanmuuttajataustaisten ihmisten suhteellista osuutta ei ole kehdattu ääneen sanoa. 

Minua huolestuttaa Myyrmäen lähes vapaa pudotus vantaalaiseen asuinalueiden paarialuokkaan. Vapaassa maassa ei voi estää ihmisten vapaata liikkuvuutta, Myyrmäessäkin on paljon yksityisomistuksessa olevia vuokra-asuntoja, joihin ihmiset muuttavat.

Nykytilanne Vantaan vanhojen lähiöiden suhteen on raju: 

Jo puolet Vantaan vanhoihin lähiöihin muuttavista on vieraskielisiä (Vantaan Sanomat 19.1.2019)

Vantaan maan kovimmalla väestönkasvulla ei kannata liiemmin pullistella, sillä vieraskielisten osuus muutosta on ollut suuri, 70-80 %. Viime vuonna vieraskielisten osuus kaikista vantaalaisista toimeentulonsaajista oli suhteettoman suuri, peräti 41 %, kun vieraskielisten kokonaisosuus kaikista vantaalaisista on noin viidesosa.

Vantaa suunnittelee pikaratikkaa, joka kulkisi Länsimäen, Hakunilan, Tikkurilan ja Aviapoliksen kautta Lentoasemalle. Uskotaan, että kallis ratikka ratkaisisi Länsimäen ja Hakunilan eriytymisongelmat. Minä en siihen usko. Tikkurilaan ja Aviapolikseen rakennetaan hyviä asuntoja ja molemmille alueille tulee hyviä työpaikkoja lisää ilman ratikkaakin. Kaupunginvaltuustossa vastustin ryhmäni kanssa Vantaan ratikka -hanketta ja olimme sitä mieltä, että olisi kannattanut satsata huomattavasti edullisempiin sähkönivelbusseihin.

Mitä alueiden eriytymisen suhteen Vantaalla voidaan tehdä?

1. 

Näyttää siltä, että pääkaupunkiseudusta on muodostumassa maahanmuuttajien loppusijoituspaikka. Kun näin on, myös valtion on tultava voimallisemmin mukaan talkoisiin. Ei pääkaupunkiseutua voi jättää yksin.

2.

Vantaallekin on kaavoitettava sellaisia alueita, jotka tuovat kaupunkiin hyviä veronmaksajia. Eriytymisen haasteet on otettava tosissaan myös vanhoilla asuinalueilla.

Vantaan viime vuosien ainoa todellinen veroa maksavien muuttajien vastaisku kohdistui Ylästön alueelle, johon on rakennettu paljon omakoti- ja rivitaloja. Kartanonkoski on veroja maksavien muuttajien loistoesimerkki.

Koska Kartanonkosken konsepti onnistui hyvin, Vantaalle on palkattava Pohjoismaiden ylivoimaisesti parhaat arkkitehdit suunnittelemaan Kartanonkoskeakin parempia laajoja asuinalueita. Kyllä Vantaalla on tilaa rakentaa toisin kuin Helsingissä.

3.

Vantaan työpaikkakehitys on viime vuosina ollut hyvää, Aviapolis vetää. Kehitystä on vaalittava kuin kaunista kukkaa, yritysmyötämielisyys on houkuttelevuuden kaiken perusta.

Yrityksiä on saatava myös Myyrmäen suuralueelle, joka tätä rataa vaipuu nukkumalähiöksi. Kun alueella on yrityksiä, sinne muuttaa myös veroja maksavia työssäkäyviä ihmisiä.

4. 

Jos johonkin Myönteisen erityiskohtelun ohjelmalla on satsattava, niin kouluihin. Vain hyvällä koulutuksella ja hyvillä kouluilla voidaan katkaista periytyvä köyhyyden kierre. 

Tehokkainta on lisäresurssien kohdistaminen kouluihin, joissa perheiden sosioekonominen asema on heikko ja maahanmuuttajien osuus on suuri.

5. 

Myyrmäen vapaa pudotus on tunnistettava ja tunnustettava.