Luokkakoko maksimissaan 18 oppilaaseen

18.2.2025

Lehtikirjoitus Vantaan Sanomiin

Vantaan peruskoulujen luokkakokomaksimi 18 oppilaaseen

STT:n uutisen (18.2.2025) mukaan yhdeksän kymmenestä opettajasta katsoo työn vaativuuden lisääntyneen uransa aikana. Kyselyyn vastanneiden mukaan lisääntynyt lasten ja nuorten pahoinvointi kasvattaa työn vaativuutta.

Koulut ovat aivan eri tilanteessa kuin 20 vuotta sitten. Työ on aiempaa paljon haastavampaa.

Oppilaiden osaamistaso eri oppiaineissa on laskenut selvästi. Erityisesti pojat ovat vaaravyöhykkeessä, noin joka kolmannen ysiluokkalaisen pojan lukutaito on tokaluokkalaisen tasolla. He eivät ymmärrä lukemaansa. Kun oppilas ei ymmärrä lukemaansa, oppimisen eväät on syöty. Syrjäytymiskierteen ensimmäinen askel on otettu, ja jatko-opintomahdollisuudet kaventuvat.

Eläkkeellä olevana opettajana olen kauhuissani nopeasta oppisen tason laskusta. Suomi on liukumassa kovaa vauhtia oppimisen mallimaasta mutasarjaan.

Vantaan peruskoulujen erityispiirre on vieraskielisten lasten suuri määrä. Erityisesti segregaatioalueiden koulujen opettajilta vaaditaan paljon, kun lapsille opetetaan suomen kieltä.

Peruskoulun luokkakokoja on pienennettävä maksimikokoon 18 oppilasta.

Segregaatioalueiden koulujen luokkien maksimikoko pitää olla 16 oppilasta, eikä sekään yksistään riitä. Luokan- tai aineenopettajan tukena pitää luokassa vuorotellen olla erityisopettaja tai S2-opettaja.

On selvää, että luokkakojen pienentäminen maksaa paljon. Mutta vielä enemmän maksaa, jos emme tee mitään. Valtiontalouden tarkastusviraston arvion mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa elämänsä aikana yhteiskunnalle noin 1,2 miljoonaa euroa.

Kannattaa maksaa etukäteen vähemmän kuin jälkikäteen enemmän. Kyse on ennaltaehkäisystä.

Vantaalla emme voi madaltaa luokkakokoja kaikissa kouluissa yhtä aikaa. Aloitetaan vaikka yhdestä koulusta, jossa eniten oppimisen ongelmia. Jatketaan sitten luokkakokojen pienentämistä rahavarojen mukaan.

Peruskoulun luokkakokojen alentamisesta on kaupungin talousarvioneuvotteluissa keskusteltu jo muutaman vuoden ajan. Seuraavan syksyn neuvotteluissa on keskusteltava tosissaan. On katsottava, mistä tarvittava raha löytyy vaikka pieneenkin alkuun.

Rahanjaossakin kyse on aina arvovalinnoista.

 

Kai-Ari Lundell (ps)

luokanopettaja

kaupunginvaltuutettu

kaupunginhallituksen jäsen

Jos haluat muutosta, äänestä muutosta

Netissä kiertää hieno pilapiirros, jossa pohditaan syytä yhteiskunnallisten ongelmien pahenemiselle. Ollaan demokratian ytimessä.

Kuntavaalit2012 Vantaan äänestysprosentti oli vain 51, joka oli Suomen alhaisin. Kuntavaalit2017 Vantaan äänestysprosentti oli 52,3. Siis suurin piirtein hiukan yli joka toinen äänestyskelpoinen vantaalainen äänesti ko. vaaleissa.

Tutkimusten mukaan äänestysaktiivisuuden kaava toimii näin: Hyvin koulutetut äänestävät aktiivisemmin kuin muut, perinteinen työväestö äänestää vähemmän kuin muut. Köyhät ja syrjäytyneet äänestävät vähemmän kuin muut.

Äänestyskaava kirpaisee ns. työväenpuolueita eli perinteistä vasemmistoa sekä Perussuomalaisia, joka on suurin työväenpuolue kannattajien ja äänestäjien perusteella.

Seuraus on, että esim kansanedustajien ja kaupunginvaltuutettujen keskinmääräinen koulutustausta on noussut lähes vaali vaalilta. Koulutustaustan nousun toinen syy on, että käsiteltävät asiat ovat tulleet monimutkaisemmiksi vuosi vuodelta. Silloin korkeasta koulutustustaustasta on hyötyä.

Anekdootti: Ei ole kauaa siitä, kun suuri osa kansanedustajia sotki lukuyksiköt miljoona ja ja miljardi toisiinsa. Ja samaan aikaan tehtiin kustannusvaikutuksiltaan isoja päätöksiä.

Vantaankin kaupunginvaltuustossa isot hankkeet kuten vaikkapa äärikalliit Apotti ja Vantaan ratikka menivät kivuttomasti läpi. Kustannusten loppupää ei ole edes tiedossa, voi olla, että yhteisloppusumma hiponee lähes miljardia eli tuhatta miljoonaa euroa. Todettakoon, että Vantaan Perussuomalaiset olivat äänestyksissä molempia hankkeita vastaan. Ratikan sijaan kannatimme lähes puolta halvempaa nivelsähköbussiratkaisua, joka esim. reitityksen suhteen on joustavampi kuin mikään raideratkaisu.

Perustelu minä en äänestänyt, koska ääneni ei kuitenkaan vaikuta mihinkään on järjetön, koska demokratiassa äänestäminen on tärkein tapa vaikuttaa. Jokaisella on yksi ääni, kymmenellä tuhannella ihmisellä on jo kymmenen tuhatta ääntä. Vantaan kokoisessa kaupungissa kymmenellä tuhannella äänellä voi tehdä lähes vallankumouksen.

Äänestyspäivinä ei kannata jäädä kotiin makoilemaan.

Vantaalainen, jos haluat muutosta, äänestä muutosta. 

Matalan kynnyksen liikuntakerhoja kouluihin

Vantaan Sanomat 1.5. Klikkaa suuremmaksi.

Eriarvoista opetusta - kunta ratkaisee

Pian kunnilta siirtyy paljon valtaa maakunnille, kun sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu siirtyy maakunnille. 

Kunnille jää koulutus.

Ongelma on, että Suomesta löytyy sekä vastuullisia että vastuuttomia kuntia. Kaikki kunnat eivät ole pystyneet tai halunneet järjestää kuntansa lapsille säädyllistä peruskoulua.

Joissain kunnissa peruskoulua on pidetty säästöautomaattina, peruskoulusta on siirretty rahaa muihin hankkeisiin tai tarpeisiin. Valtio ei aina ole ollut riittävän tarkka edes kunnille koulutukseen kohdennetuista valtionavuista.

Käytännössä kunnat ovat saaneet huseerata vapaasti kuin siat vatukossa.

On hämmästyttävää, että Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa ja pohjoismaisessa yhteiskunnassa lapset eivät ole samassa asemassa peruskoulutuksen suhteen. 

Koulutuksellista tasa-arvoa ei ole. Asuinpaikka ratkaisee.

On hämmästyttävää, että tuntimäärin mitattuna lapset saavat eri määrän opetusta.

Vielä hämmästyttävämpää on, kun vertaillaan eri kuntien tarjoamaa oppimisen ja koulunkäynnin tukea. Tukimuotoja voivat olla esimerkiksi tukiopetus, osa-aikainen erityisopetus, oppilashuolto tai koulunkäynnin avustaminen.

Joissain kunnissa saa psykologin tai kuraattorin perään huudella. Jossain vaiheessa todettiin, että kaikki Suomen lapset eivät koko peruskoulun aikana näe koululääkäriä ollenkaan.

Iljettävää on, että joissain kunnissa oppilaille tarjotaan vähemmän ruokaa kuin muualla. Nälkä kurnii vatsanpohjassa. Mannapuuron ja mehukeiton voimalla kasvava ysiluokkalainen ei pitkälle pötki.

Inkluusiota on säälimättä käytetty säästökeinona. 

Normiluokkiin siirretyt erityisoppilaat on käytännössä jätetty luokan- ja aineenopettajien vastuulle, kun kunnissa erityisopetusta on ajettu alas.

Voidaan puhua julkisesta heitteillejätöstä.

Säästöistä kärsivät eniten oppilaat, joilla on eniten oppimisvaikeuksia. Silloin syrjäytymisriski kasvaa.

Nuorten syrjäytymisluvut ovat todella karuja: 

Eurostatin tilastojen mukaan 20–24-vuotiaista suomalaisnuorista lähes 16 prosenttia on koulutuksen ja työelämän ulkopuolella. (Taloussanomat 11.8.2016)

Kalliiksi käy sekä henkisesti että taloudellisesti. 

Kaikkein ikävintä on, että syrjäytymisestä on tullut periytyvää. Enää edes koulutus ei pysty ehkäisemään lapsen tai nuoren syrjäytymistä. Suomesta löytyy jopa kolmannen polven syrjäytyneitä, mikä on ällistyttävää.

On täysin selvää, että peruskoulu ei ole mikään syrjäytymisenestokone. Rahkeet eivät kerta kaikkiaan riitä.

Peruskoulu on sittenkin vain yksi ase syrjäytymistä vastaan. Muitakin yhteiskunnallisia toimia tarvitaan.

Luulisi, että Kuntavaaleissa 2017 valtuustoihin pyrkii suuri määrä koulutuksen asiantuntijoita. Nyt heitä tarvitaan enemmän kuin koskaan.

Seuraavista Kuntavaaleista tulee koulutusvaalit, kun koulutus on ylivoimaisesti suurin kunnille jäävä vastuu.

* * *

21.8. Savon Sanomat / MTV 

SS: Opetuksen tuntimäärissä on valtavia kuntakohtaisia eroja – Toiset ovat jopa kolme kuukautta pidempään koulussa

Savon Sanomat laski kuntien opetustuntien määrät kunnista saatujen vuosiviikkotuntitietojen perusteella, ja erot ovat valtavia.

Iisalmessa oppilaat saavat istua koulun penkillä koko yhdeksän vuotta kestävän peruskoulun aikana jopa kolme kuukautta enemmän kuin esimerkiksi Suonenjoella ja Joensuussa, joissa opetustuntien määrä on pidetty pienimmällä mahdollisella tasolla.  

Ero on suuri myös Helsinkiin ja Kuopioon verrattuna. Iisalmessa koululaiset opiskelevat laskennallisesti 68 koulupäivää enemmän.

Jyväskylän yliopiston koulutustutkimuksen professori Jouni Välijärvi hämmästelee eroja kuntien välillä peruskoulussa annetussa opetuksessa.  

– Aika isolta erot kuulostavat. Voisi olettaa, että niillä on jo vaikutusta oppimistuloksiin, Välijärvi kommentoi Savon Sanomille. 

Välijärven mukaan erityisesti kansainvälisissä vertailuissa on todettu, että oppimismäärällä, mutta myös koulun ulkopuolella käytetyllä ajalla on merkitystä oppimistuloksiin.