Eduskunnan ovet heiluvat

Hesari puuttui tänään todella tärkeään asiaan, ns. pyöröovi-ilmiöön, eturistiriitoja voi syntyä, kun vaikuttajat siirtyvät julkiselta sektorilta yksityisten firmojen palvelukseen (HS 1.8).

Kansanedustajat ovat saaneet mandaattinsa kansalta. Kun kansanedustaja on valittu, hänen velvollisuutensa on toimia kansanedustajana seuraavat neljä vuotta.

Räikeimpiä äänestäjiensä pettureita ovat tietenkin puolueloikkarit. Puolueen vaihtaminen kesken kauden on moraalitonta.

Puolueesta toiseen loikanneiden ääriesimerkki on tuplaloikkari Kai Turunen, jonka tie vei yhden kauden aikana Perussuomalaisista Sinisten kautta Kokoomukseen! Kyllä siinä Savon äänestäjillä on ollut ihmettelemistä.

Yhtä moraalitonta on hypätä kesken kaiken yksityisen yrityksen palvelukseen. Hyvin ällöttäviä ovat olleet ns. sote-loikkaukset - ensin suunnitellaan sotea ja valinnanvapautta, ja sitten hypätään jonkun terveysfirman palvelukseen.

Törkein eduskuntaloikkari kautta aikain taitaa olla Jyri Häkämies. Hän oli Kataisen hollitupahallituksen elinkeinoministeri, kun hän hyppäsi suoraan kuormasta Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n toimistusjohtajaksi. Häkämiehen hyppy EK:n palvelukseen herätti paljon keskustelua, oikeusoppineet pohtivat mm. sisäpiiritiedon ongelmallisuutta. Mietin tuolloin, onko Kokoomus sittenkin EK:n lobbaripuolue.

Hollitupahallitus oli Suomen historian ylivoimaisesti eriskummallisin hallitus. Pääministeri lähti, ja jopa kaksi puoluetta jätti hallituksen. Aloittavista ministereistä vain kaksi vei homman loppuun.

Keskustan Olavi Ala-Nissilän ehdotus, että eduskunta laatisi eettiset säännöt siitä, kuinka kansanedustajan tehtävästä voi siirtyä yksityisen yrityksen palvelukseen (HS 1.8), on mitä kannatettavin. 

Mielestäni kansanedustajien eettiset säännöt voisivat olla laajemmat samaan tapaan kuin lääkäreillä ja opettajilla on.

* * *

HS 1.8.

Kansanedustajan toimi vaihdetaan yhä useammin kesken kauden houkuttelevampiin hommiin – siirtyminen kaipaisi pelisääntöjä

Vaikka tätä vaalikautta eletään vielä ensi kevääseen asti, on eduskunnan jättänyt jo ennätys­määrä kansanedustajia. Kymmenen äänestäjiltään vuoden 2015 vaaleissa nelivuotisen mandaatin saanutta poliitikkoa on pyytänyt vapautusta toimestaan kesken kauden ja sen myös saanut.

Uusia haasteita on lähdetty hakemaan niin yrityksistä, järjestöistä kuin julkisista viroistakin. Lisäksi kolme kansanedustajaa istuu nyt europarlamentissa.

Muutoksia äänestäjille annettuihin ­alkuperäisiin lupauksiin toi myös perussuomalaisten hajoaminen seurauksineen, joista ääriesimerkki on kansanedustaja Kaj Turusen ”tuplaloikkaus” ­sinisten kautta kokoomukseen.

Eduskunta ei saisi olla hollitupa, jossa tullaan vain käymään, kritiikki kuului. Poliitikkojen ja keskeisten avustajien loikissa nähtiin ”korruptoitumisen kaava”.

Keskustan Olavi Ala-Nissilä ehdotti tuolloin, että eduskunta laatisi eettiset säännöt siitä, kuinka kansanedustajan tehtävästä voi siirtyä yksityisen yrityksen palvelukseen.

Myös Euroopan neuvoston korruptionvastainen elin Greco on varoittanut Suomea niin sanotusta pyöröovi-ilmiöstä. Se tarkoittaa eturistiriitoja, joita voi syntyä, kun vaikuttajat siirtyvät julkiselta sektorilta yksityisten firmojen palvelukseen.

Populismin syvin olemus

Ehdotimme Vantaan kaupunginvaltuustossa kaavamuutoksen jättämistä pöydälle. Emme saaneet ehdotustamme läpi. Ehdotuksen sisältö löytyy alla olevasta Vantaan Sanomien kirjoituksestamme. Klikkaa lehtileikettä suuremmaksi.

Valtuustokeskustelussa heitettiin ilmaan, että ehdotuksemme on populistinen. Heitto tuli Kokoomuksen edustajalta. Populismia käytettiin jälleen kerran lyömäkirveenä, vaikka tosiallisesti esityksessämme puolustimme tavallisia vantaalaisia, eritoten sisäilmasairauksista kärsiviä lapsia ja koulujen henkilökuntaa.

Totta kai esityksemme, kuten mielipidekirjoituksemme lopussa toteamme, on populistinen:

Kaupunginvaltuuston kokouksessa heitettiin ilmaan, että ehdotuksemme oli populistinen. Kyllä se oli sitä, koska me kuuntelemme aidosti ihmistä. Ehdotimme myrkytöntä hirsikoulua Kulleropuistoon, koska naapuriston asukkaille ja Hiekkaharjun omakotiyhdistykselle se sopii. Kuuntelimme myös, mitä sisäilmasairauksista kärsivät oppilaat ja opettajat tarvitsevat. 

Edustamme tavallista ihmistä, hänen tarpeitaan ja toiveitaan. Yritämme noudattaa vantaalaisten tahtoa. 

Kaikki puolueet ovat omalla tavallaan populistisia. Ei kait maan päällä ole koskaan ollut yhtään puoluetta, joka ei olisi tavoitellut kansan suosiota tavalla tai toisella. Jotkut ovat tavoitelleet kansan suosiota hyvinkin ontuvin sanakääntein. 

Falskeinta mitä viime vuosilta muistan taitaa olla, kun Jyrki Katainen heilutteli työväen hanskaa. Mikään ei voi olla epäuskottavampaa. Kataisen työväen hanskalle naureskeltiin yleisesti.

Kokoomus on muuttanut käsitteen tasa-arvo muotoon mahdollisuuksien tasa-arvo. Olen paljon miettinyt, mitä mahdollisuuksien tasa-arvo oikeastaan tarkoittaa. Eikö tasa-arvo enää kuulukaan kaikille? 

Kaikki vähääkään yhteiskunnasta ja sen toiminnoista tietävät, että kaikille mahdollisuudet eivät koskaan ole samat. Tarkoittaako Kokoomus mahdollisuuksien tasa-arvolla sitä, että Kokoomus ajaa joidenkin ryhmien tasa-arvoa enemmän kuin joidenkin toisten ryhmien eli klassisesti ajatellen:

 ”Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset” (George Orwell, Eläinten vallankumous)?

Aito populisti puolustaa kansaa, jotta kaikki olisivat aidosti tasa-arvoisia, ja että kaikilla olisi samanlaiset mahdollisuudet ponnistaa elämässään eteenpäin. 

Katsoin, miten Wikipedia määrittelee sanan demokratia:

Demokratia eli kansanvalta on kansanvaltaan perustuva valtiojärjestys tai hallitusmuoto. Demokratian perusajatuksena on, että hallintovalta nousee kansasta ja toteuttaa kansan tahtoa. Demokratia tulee sanoista demos (tavallinen kansa) ja kratos (valta, hallita).

Kannattaa silloin tällöin kertailla Perussuomalaisten sivuilta arvomaailmaamme. Populismista siellä todetaan: 

Kansan asialla 

Perussuomalaiset kannattavat populistista eli kansan suosioon perustuvaa demokratiakäsitystä elitistisen eli byrokraattisen demokratiakäsityksen sijaan. Populistisen demokratiakäsityksen mukaan kansalaiset haluavat valita edustajikseen henkilöitä, joiden kanssa heillä on asioista samat näkemykset tai mielipiteet ja jotka kykenevät yhdistämään kansaa erilaisten eturyhmäpyrkimysten paineessa.

Kabinettipolitiikan paluu - Natoon ilman kansanäänestystä?

Kokoomuksen konkarit uhmaavat suoraa kansanvaltaa ehdottamalla, että Natoon voidaan mennä ilman kansanäänestystä.

Ilkka Kanerva on jopa sitä mieltä, että Nato-kansanäänestykseen sitoutuminen rajoittaa suomalaisten päättäjien toimintavapautta. Tuntuu rajulta väitteeltä.

Haikailevatko kokoomuskonkarit takaisin 1970-luvun kabinettipolitiikkaan?

Vai onko kyseessä pelkkää kokoomuslaista vaalitaktiikkaa? 

Unohdetaan Suomen vaikea taloudellinen tilanne, johon Kataisen-Stubbin -hollitupahallitus on ollut osallinen? 

Halutaan, että ensi kevään eduskuntavaaleista tehdään väkisin Nato-vaalit? 

Suomessa on vain kahdesti pidetty neuvoa-antava kansanäänestys, v. 1931 äänestys Kieltolaista ja v. 1994 äänestys Euroopan unioniin liittymisestä.

Yle 17.12.

Kokoomuskonkarit lavalla: Natoon voidaan mennä ilman kansanäänestystä

Kokoomuksen pitkäaikaiset kansanedustajat Ilkka Kanerva, Pertti Salolainen, Kimmo Sasi ja Ben Zyskowicz olisivat valmiita viemään Suomen Naton jäseneksi myös ilman kansanäänestystä.

Eduskunnan kansalaisinfossa käydyssä keskustelussa kokoomuskonkarit antoivat täyden päätösvastuun presidentille, hallitukselle ja eduskunnalle.

Ilkka Kanerva sanoi, että Nato-kansanäänestykseen sitoutuminen rajoittaa suomalaisten päättäjien toimintavapautta turvallisuuspolitiikan valinnoissa.

Kanervan mielestä Nato-kansanäänestyksen järjestämiseen ei pitäisikään ehdottomasti sitoutua. Hän jättäisi Nato-asiassa päätösvastuun presidentin, hallituksen ja eduskunnan käsiin.

Kataisen-Stubbin hollitupa - vastuuttomin hallitus kautta aikain

Kataisen-Stubbin hallitusta ei voida pitää millään mittapuulla kovin vastuulliseksi hallitukseksi. Lähes kaikki ovat livenneet.

En muista koko Suomen historiasta yhtä vastuutonta hallitusta.

Hallitus aloitti toimikautensa 22.6.2011.


- puolustusministeri Stefan Wallin vaihtui Carl Haglundiin

- valtionvarainministeri Jutta Urpilainen vaihtui Antti Rinteeseen

- elinkeinoministeri Jyri Häkämies vaihtui Jan Vapaavuoreen

- kehitysministeri Heidi Hautala vaihtui Pekka Haavistoon

- asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru vaihtui Pia Viitaseen

- opetusministeri Jukka Gustafsson vaihtui  Krista Kiuruun

- peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson vaihtui Susanna Huoviseen

- pääministeri Jyrki Katainen vaihtui Alexander Stubbiin

- maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen vaihtui Petteri Orpoon

- sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko vaihtui Laura Rätyyn

- liikenne- ja kuntaministeri Henna Virkkunen vaihtui Paula Risikkoon

- eurooppa- ja ulkomaanministeri Alexander Stubb vaihtui Leena Toivakkaan

- Vasemmistoliitto erosi hallituksesta

- Vihreät erosi hallituksesta


Lähes joka hallituspuolue petti.

Ainoa puolue, joka on pitänyt pintansa, on ollut Kristilliset. He eivät ole luovuttaneet tai vaihtaneet ministereitä.

Kokoomus on vaihtanut kaikki ministerinsä.

Suurimmat pettäjät löytyvät punaviherakselilta, koska molemmat puolueet, Vasemmistoliitto sekä Vihreät, erosivat hallituksesta kokonaan.

Vasemmistoliitto meni hallitukseen, vaikka hallitusta johti Kokoomus. Vasemmistoliitto tiesi, että Kokoomus syrjii aina pieni- ja keskituloisia.

Vihreät meni hallitukseen, vaikka Vihreät tiesi, että hallituskaudella tullaan hamuamaan uutta ydinvoimalaa.

Omituisin siirto oli, kun Jyri Häkämies siirtyi Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajaksi. Kokoomus paljasti todelliset karvansa. EK:lla oli lobbari hallituksen sisällä.

Äänestäjät petettiin.

Kahdelle tuhannelle opettajalle kenkää

Koruronta kertomaa.

Jos valtion seuraavan vuoden talousarvioesitys niellään nikottelematta, perusopetusta uhkaa noin 2000 opettajan työpanoksen vähennys.

Kun opettajia potkitaan kilometritehtaalle, ryhmäkoot kasvavat varmasti. Palataan kolmenkymmenen oppilaan luokkakokoihin.

Tautisen Turun suunnitelma vähentää 200 opettajan virkaa on mieletön. Sääliksi käy Turun lapsia.

Kokoomus on erikoistunut koulutusleikkauksiin. En usko, että kyse on pelkästään säästöistä, kun kokoomuslainen oikeistopuhuri ohjaa kohti erilliskoulujärjestelmää. Ajetaan peruskoulu niin alas, että hyvin toimeentulevat ihmiset alkavat ulvoa yksityiskoulujen perään. Köyhät tungetaan rupukouluihin Ruotsin malliin.

Vai on Stubbin hallitus ohjelmassaan luvannut tukea perusopetuksen kehittämistä?

Mitä katteetonta hölinää. 

Eduskuntavaalit ovat oven takana, toivottavasti äänestäjät ovat hereillä.


26.8. OAJ

OAJ VAROITTAA 2 000 OPETTAJAN VÄHENNYKSESTÄ

Perusopetusta uhkaa noin 2 000 opettajan työpanoksen vähennys, jos ryhmäkokorahat jäävät uupumaan valtion ensi vuoden talousarvioesityksestä. – Ryhmäkoot tulevat kasvamaan pidäkkeettömästi, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen varoittaa.

Kunnat ovat voineet viime vuosina hakea erillisrahoitusta ryhmäkokojen pienentämiseen, mutta nyt ryhmäkokorahat aiotaan leikata budjettiesityksessä lähes kokonaan. Vielä tänä vuonna ryhmäkokorahaa oli jaossa 60 miljoonaa euroa.

- 60 miljoonan euron leikkaus vastaa yli 1 000 opettajan vuosityötä. Jos tämä rahoitus leikataan kunnilta, niiltä poistuvat viimeisetkin pidäkkeet opetusryhmien koon kasvattamiseksi tukalaan taloustilanteeseen vedoten. OAJ:n eri kunnista keräämät arviot ovat hälyttäviä. Eräät suuret kaupungin aikovat karsia jopa satoja opettajanpaikkoja. Muun muassa Turun uutisoitiin vähentävän 200 opettajaa ja samankaltainen tilanne on muissa kunnissa. Näin jopa 2 000 opetustyöpaikan karsiminen on valitettavan realistinen arvio. Leikkaus kohdistuu ensisijassa määräaikaisuuksiin ja sitä kautta erityisesti nuoriin opettajiin, Luukkainen sanoo.

- Opetusryhmien koon kasvu heikentää opiskeluolosuhteita ja hankaloittaa opettajan työtä. Ryhmäkokojen kasvu heikentää ratkaisevasti opettajan mahdollisuuksia ohjata opetusta yksilöllisesti. Kärsijöinä ovat kaikki oppilaat. Eniten tukea tarvitsevat jäävät sitä vaille, eikä nopeimmin edistyviä voida ottaa huomioon opetuksessa, Luukkainen huomauttaa.

OAJ muistuttaa, että pääministeri Stubbin hallitus on ohjelmassaan luvannut tukea perusopetuksen kehittämistä. 

– Johtavat poliitikot ovat viime viikkoina kilvan vakuutelleet, ettei koulutuksesta enää leikata. Näiden sanojen paino punnitaan huomenna alkavassa budjettiriihessä.

Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja huutelee vähemmistöhallituksen perään

Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Juha Akkanen kolumnissaan perustelee huutoaan sillä, kuinka kivulloista oli Jyrki Kataisen (kok) kuuden puolueen hallituksen muodostaminen. Hän toteaa myös, että heti alusta pitäen hallituksen päätöksentekokyky on jättänyt toivomisen varaa.

Akkanen epäilee, että on turha kuvitella, että seuraavan hallituksen muodostaminen olisi yhtään sen helpompaa kuin Kataisen kuuden puolueen hallituksen muodostaminen oli.

Akkasen kolumni on hämmentävä. 

Terveen parlamentarismin idea on, että eduskuntavaalien tulosta kunnioitetaan ja muodostetaan voittajien johtama enemmistöhallitus.

Akkanen käyttää esimerkkinä Martti Miettusen kolmatta hallitusta (1976-77). Miettusen kolmosta edelsi Miettusen toinen hallitus (1975-76), jonka Kekkonen runnasi väkisin kasaan. Kekkonen oli sitä ennen puhutellut puoluejohtajat kovasanaisesti todeten, että maassa vallitsi kansallinen hätätila suuren työttömyyden takia. 

Miksi Akkanen haikailee presidentti Urho Kekkosen aikaa?

Miettusen kakkos- ja kolmoshallitukset eivät olleet kovinkaan toimintakykyisiä, koska kumpikaan hallitus ei pysynyt pystyssä vuottakaan.

Muutenkaan en haikailisi 1970-luvun perään, valittiinhan presidentti Kekkonen poikeuslailla uudelleen presidentiksi demokratiaa uhmaten v. 1973.

Presidentti Mauno Koivisto tervehdytti Suomen sisäpolitiikkaa vahvistamalla parlamentarismia.

Nyky-Suomi on ollut konsensushallitusten, yhteistyön aikaa. Hallitukset ovat olleet pitkäikäisiä.

Akkasen olettaa, että Antti Rinteen johtama SDP kokee seuraavissa eduskuntavaaleissa tappion. Kolme suurinta puoluetta olisivat silloin Kokoomus, Perussuomalaiset ja Suomen Keskusta (aakkosjärjestyksessä).

Onko Akkasen kolumnin taustalla Perussuomalaisten pelko? On mahdollista, että puolue saa isoa jytkyäkin suuremman voiton.

Ilmeisesti Akkanen haluaa, että Kokoomus ja Suomen Keskusta RKP:llä ryyditettynä muodostaisivat vähemmistöhallituksen. Perussuomalaiset saisivat kolmannen korvapuustin huolimatta siitä, olisiko puolue toiseksi tai kolmanneksi suurin.


17.7. HS

Mitä jos kokeiltaisiin vähemmistöhallitusta?

Siitä pitäen kun Suomessa on noudatettu aitoa parlamentarismia, maahan on pyritty muodostamaan toimintakykyinen enemmistöhallitus. Paino on ollut sanalla enemmistö.

Sehän nähtiin jo Kataisen hallituksesta, ettei sellainen kokoonpano ole kovin toimintakykyinen.

Entäpä, jos paino siirrettäisiinkin sanalle toimintakykyinen? Jos maahan perustettaisiinkin vankka vähemmistöhallitus, joka hakisi yksittäisille laeille tukea oppositiopuolueilta, tilanteen mukaan aina sopivalta puolueelta tai puolueilta?

Edellisestä vähemmistöhallituksesta onkin jo aikaa. Toistaiseksi viimeinen vähemmistöhallitus oli Martti Miettusen kolmas hallitus vuosina 1976–1977.

Se oli presidentti Urho Kekkosen aikaan. Silloin oli sama, ketkä hallituksessa istuivat, kun maata joka tapauksessa johti Kekkonen.