Kuvassa Suomen ryhmä sekä Alueiden komitean ECR:n puheenjohtaja, vasemmalta: ECR-ryhmän suomalainen asiantuntija oululainen Teemu Karhapää, minä, pj sisialainen Marco Marsilio ja varani kotkalainen Carina Jäntti, joka toimii myös luonnonvaravaliokunnassa NAT.
EU:ssa on erilaisia poliittisia ryhmittymiä, kuten EPP (Euroopan kansanpuolue) ja PES (Euroopan sosialidemokraattinen puolue). Perussuomalaiset kuuluu keskusta-oikeistolaiseen ECR:ään (Euroopan konservatiivit ja reformistit). ECR:n suurimmat ryhmät tulevat Italiasta, Unkarista ja Puolasta. Olen Suomen ryhmän ainoa Perussuomalaisten jäsen EU:n alueiden komiteassa.
Euroopan alueiden komiteassa (AK) on yhteensä 329 jäsentä ja 329 varajäsentä, jotka edustavat EU:n 27 jäsenvaltion paikallis- ja alueyhteisöjä. Suomen valtuuskuntaan kuuluu yhdeksän jäsentä ja yhdeksän varajäsentä. Jäsenet valitaan viiden vuoden toimikaudeksi. Pohjoismaiset jäsenet ovat kunnanvaltuutettuja. Keski-Euroopasta on jäseninä myös alue- ja kaupunginjohtajia, mikä pohjoismaisesta näkövinkkelistä tuntuu vähän oudolta.
Euroopan alueiden komitea (AK) on EU:n neuvoa-antava elin, joka tuo paikallis- ja aluehallinnon äänen kuuluviin EU-päätöksenteossa. AK:n tehtävänä on varmistaa, että EU:n tasolla tehtävät päätökset ottavat huomioon paikallistason tarpeet. Noin 70 % EU-lainsäädännöstä vaikuttaa suoraan alueisiin ja kuntiin. (AI)
Alueiden komitean yleiskokouksissa, jotka pidetään parlamentin pääsalissa, on joka kielelle oma tulkkinsa, mutta valiokunnissa ja työryhmissä vain suurimmille kielille. Itse kuulun Econ talousvaliokuntaan ja EU-UK Contact Groupiin, joissa suomenkielistä tulkkia ei säästösyistä yhden jäsenen takia ole. Kuuntelen siis englanninkielisiä tulkkeja, jotka yleensä ovat hyviä. Joskus tulkki voi kyllä puhua englantia omalla aksentillaan, mikä vaatii kuuntelijaltaan keskittymistä.
Hankalaa on myös EU:n erikoissanasto lyhenteineen, joita on paljon. Talousvaliokunnan taloussanasto vaatii minulta myös vielä paljon totuttelua. Käytävien small talk -tilanteet ovat minulle hauskoja tarpeellisia, silläverkostoitua pitää. Ongelma on, että aivan kaikki komitean jäsenet eivät osaa kunnolla englantia.
Kuvassa ECR:n alueiden komitean jäseniä ja asiantuntijoita sekä Bratislavan edustajia. Pitkät miehet, kuten minä, seisovat ryhmäkuvissa aina takarivin taaveina, ellet nyt satu olemaan olemaan puheenjohtaja tms.
Alueiden komitean ECR:llä on vuosittain kaksi omaa kokousta, Summit eli ryhmän huippukokous, toinen on koulutuskokous. Ko. kokoukset järjestetään ryhmän jäsenten kotimaissa vuorotellen. Toissa vuonna Summit järjestettiin Lappeenrannassa, joka on edeltäjäni Ilpo Heltimoisen kotikaupunki. Kiva olisi järjestää Summit myös Vantaalla.
Tällä kertaa kokous järjestettiin Slovakian pääkaupungissa Bratislavassa. Suoria lentoja sinne Suomesta ei ole, joten lensin Wieniin ja sieltä Flix-bussilla Bratislavaan. Bussimatka kesti vain 40 minuuttia. (Lomamatkavinkki: Bratislava, Budapest ja Wien ovat niin lähellä toisiaan, että kaupungit voi myös yhdistää vaikka kymmenen päivän yhdelle reissulle.)
Minulle uutena ryhmän jäsenenä parasta kokouksen antia oli verkostoituminen. Tauoilla pyrin keskustelemaan muiden jäsenten kanssa niin paljon kuin mahdollista.
Kokousta edeltävänä iltana isäntäkaupunki järjesti meille Tonava-risteilyn, jonka aikana oli kiva myös verkostoitua. Kuvassa minä ja varajäseneni Carina Jäntti.
Kokouksen agenda lyhyesti ECR:n sivuilta, linkkiä painamalla näet koko tekstin:
Alueiden komitean (AK) ECR-ryhmä piti tänään vuosittaisen konservatiivisten ja reformististen alue- ja paikallisjohtajien huippukokouksen Bratislavassa, Slovakiassa.
Huippukokouksessa hahmoteltiin ratkaisuja, joita tarvitaan, jotta seuraava EU:n budjetti (MRK) soveltuu tämän päivän kriiseihin samalla, kun alueet pidetään vahvasti keskiössä, ja miten edistetään oikeutta jäädä kotiseuduille varmistaen nuorempien sukupolvien kohtuulliset taloudelliset olosuhteet jäädä, työskennellä ja menestyä kotiseuduillaan.


