Suomalaisen demokratian korjaussarja

HS 23.1.2022

Napauta suuremmaksi,jos haluat lukea.

Hesarin Kaius Niemeltä loistava kirjoitus tänään – hyvin lohduttavaa oli huomata, että ennakkoääniä on annettu yli miljoona kappaletta. Pitää muistaa, että helsinkiläisten äänet puuttuvat tuosta ennakkoäänipotista.

Äänestysprosentti voi sittenkin nousta lohdulliseksi. Ehkä minun  vaaliyönä ei sittenkään tarvitse repiä pelihousujani.

Kaius Niemi nosti esiin Ruotsin mallin, jossa vaaleja on yhdistetty. Ruotsissa äänestysprosentti huiteleekin 80 prosentin liepeillä aivan eri lukemissa kuin meillä.

Pahimmissa skenaarioissa olisimme aluevaaleissa jäämässä puoleen väliin Ruotsin äänestysprosenteista. Jos meillä nyt äänestysprosentti jää alle neljänkymmenen, voidaan puhua jo harvainvallasta.

Olen pitkään pohtinut vaalien yhdistämisiä:

1. Euro- ja eduskuntavaalit samana päivänä
2. Kunta- ja aluevaalit samana päivänä

Eduskunta valitsisi presidentin. Ääripopulistista henkilöön painottuvaa nykyisen kaltaista presidentinvaalia ei tarvittaisi.

Suomessa olisi vaalit joka toinen vuosi. Ihmiset innostuisivat äänestämään. Ehdokkaat ja puolueet jaksaisivat kampanjoida.

Kuntademokratian olemuksesta

HS 18.5.2020

Luonnonsuojelijoiden haave yli 20 vuoden ajalta saattaa toteutua - Poliitikot saattavat myöntyä kansallisen kaupunkipuiston perustamiseen Helsinkiin (HS 18.5.2020)

En ota kantaa kaupunkipuistoasiaan, koska asiasta päättäminen on helsinkiläisten asia. Jos kaupunkipuisto kiinnostaa, kannattaa lukea koko Hesarin artikkeli.

Minua kavahdutti artikkelin aloitus: 

Kaupunki ei seiso hankkeen takana, mutta joidenkin ryhmien poliitikoilla on halua toteuttaa aloite kaupungin esityksen vastaisesti.

Hesari sohaisi kuntademokratian ytimeen.

Kaupunginvaltuusto on Helsingissäkin kaupungin ylin päättävä elin. Selvää on, että kaupunkilaiset yrittävät vaikuttaa valtuuston jäseniin, niin pitääkin olla. Kaupunkilaiset ovat valtuustonsa valinneet. Jos valtuuston enemmistö päättää, että kaupunkipuisto perustetaan, silloin se on perustettava. 

Kun kirjoitetaan kaupunki ei seiso hankkeen takana, minulle jää täysin epäselväksi, mistä on kysymys. Onko kyse kaupungin virkamiehistä vai peräti kaupungin pormestarista?

Kaupungin toimintaa ohjaa poliittinen päätöksenteko ja kaupungin ylin päättävä elin on kaupunginvaltuusto. Kun päätös on tehty, kaupungin viranhaltijoiden tehtävänä on noudattaa ko. päätöstä. Ei ole olemassakaan mitään muuta asioista päättävää kaupunkia kuin kaupunginvaltuusto. Kaupunginvaltuuston enemmistö päättää, vaikka kuinka jurppiikin, jos jää tappiolle.

Kyllä kunnissa jossain vaiheessa olisi kokeiltava kansalaisten suoraa vaikuttamista. Ei ole kovin vaikeaa järjestää äänestystä pankkitunnuksia käyttäen. Suoraa vaikuttamista ei voi joka asiassa käyttää, mutta esim. kerran vuodessa voisi, jos asia olisi hyvin tärkeä kaupunkilaisia askarruttava asia.

Helsingissä sellainen asia voisi olla juuri tämä kaupunkipuiston perustaminen. Vantaalla kaupunkilaisia puhuttaa nyt eniten kaupungin tulevat raidehankkeet.

Helsingissä voitaisiin äänestää:

Perustetaanko Helsinkiin kaupunkipuisto?

Kyllä

Ei

Vantaalla voitaisiin äänestää:

Rakennetaanko Vantaan ratikka?

Kyllä

Ei

Kun aloitin kaupunginvaltuutetun hommat, minua järkytti, kun valtuustosalin kahvilassa minua lähestyi eräs nimeltä mainitsematon kaupunginvaltuutettu, joka totesi, Kai-Ari, ethän sinä voi vastustaa virkamiehen esitystä. Päässäni ajattelin, että miksi helvetissä minut on oikein sitten tänne valittu, mutta en sanonut mitään, koska olin niin äimän käkenä.

Totta kai tiedän, että paljon päätetään etukäteen valtuustosalien ulkopuolella. Pari isoa valtapuoluetta voi etukäteen miettiä yhdessä vaikkapa kaupunginjohtajan kanssa jostakin asiasta ja tuoda ko. asian kaupunginhallituksen kautta valtuustosaliin päätettäväksi. Sekin on demokratiaa, koska kaupunkilaiset ovat äänestäneet ko. kaksi puoluetta valtaan.

Jos haluaa muutosta, pitää seuraavissa kuntavaaleissa äänestää muutosta.

Hesarista ja lehdistön merkityksestä ylipäätään

Kuulun yhä siihen vähenevään ihmisjoukkoon, jolle kotiin kannettu aamulehti on elintärkeä. Ärsyynnyn valtaisasti, jos lehti ei ole tullut ajoissa ja aamukahvihetkeni lehden kera on pilalla. Silloin täytyy mennä kupin ja ruisleivan kanssa tietokoneen ääreen lukemaan kliinistä lehden nettiversiota.

Kotiin tulee HS siitä yksinkertaisesta syystä, että lehti on Suomen paras ja monipuolisin. HS pyrkii edelleen olemaan sitoutumaton päivälehti olemalla riippumaton poliittisista tai taloudellisista päätöksentekijöistä tai muista painostusryhmistä.

Helsingin Sanomien periaatelinja

Helsingin Sanomat on sitoutumaton päivälehti, joka pyrkii edistämään ja vahvistamaan kansanvaltaisuutta, yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja mielipiteen vapautta. Tehtäväänsä lehti toteuttaa ensisijaisesti tasapuolisen, nopean ja luotettavan uutisvälityksen avulla.

Helsingin Sanomat määrittää kantansa itsenäisesti, riippumatta poliittisista tai taloudellisista päätöksentekijöistä tai muista painostusryhmistä. Tätä riippumattomuuslinjaansa lehti seuraa myös päivittäisessä uutisvälityksessään.

Pyrkiessään puolustamaan ja vahvistamaan moniarvoisen yhteiskunnan kansanvaltaisuutta Helsingin Sanomat kiinnittää erityistä huomiota mielipiteen vapauden toteutumiseen.

Helsingin Sanomien käsityksen mukaan yhteiskunnan tasapainoinen kehitys on mahdollinen vain silloin, kun kaikkia kansalaisia palvelevan, monipuolisen tiedonvälityksen jatkuvuus on taattu.

Uutisvälityksessään Helsingin Sanomat pitää tavoitteena sellaisen kokonaiskuvan muodostumista, joka koostuu kansalaisten omaehtoisille ratkaisuille tarpeellisista tiedoista.

Pääosin Hesarin linja on pitänyt. Ensimmäinen valtaisa poikkeus oli, kun Suomi pyrki EU:hun. Silloin HS lobbasi voimakkaasti EU:n puolesta pitkät tovit. Monet ovatkin sitä mieltä, että Hesari ratkaisi tiukan EU-vaaliin.

Kun Vihreiden puoluelehti Vihreä Lanka lopetti toimintansa, koiranleauat ovat ilkkuneet, että lehti on tarpeeton, koska on Hesari. Ilkkumisella on vinha perä.

Nyt minua on pitkään ärsyttänyt Hesarin kulttuuritoimituksen feministinen painotus. Voimalla tuodaan esille eri taiteenalojen naisia. Taidekritiikin pitää olla täysin sukupuolineutraalia. Kritiikin pitää lähteä aina itse tuotoksesta.

Eilisessä Hesarissa oli hieno artikkeli entisestä The Guardianin päätoimittajasta Alan Rusbridgeristä, hän oli päätoimittajana v. 1995-2015 eli pitkän tovin. Guardian on säätiöomisteinen, ja lehteä voi netissä lukea ilmaiseksi kuka tahansa. Lehti kerää myös lahjoituksia.

Alan Rusbridger

HS 24.10.2019

The Guardianin päätoimittajana tähdeksi noussut Alan Rusbridger kertoo, miten median pitää voittaa luottamus takaisin – Rusbridger esiintyi Helsingissä, puhe katsottavissa kokonaisuudessaan

Brittilehti The Guardianin entisen päätoimittajan Alan Rusbridgerin mielestä luottamus ja tutkiva journalismi pelastavat lehdistön.

Hälyisänä aikana journalismin on Rusbridgerin mielestä perusteltava oma merkityksensä yhteiskunnassa juuri tinkimättömällä työllä. Journalismille löytyy maksajia vain jos se paljastaa asioita, joita ei näe yhdellä vilkaisulla sosiaaliseen mediaan.

”Meidän journalistien on mietittävä nykyistä syvällisemmin, mikä tarkalleen on se asia, jota myymme. Uutistyö pitäisi kehystää uudelleen eräänlaiseksi julkiseksi palveluksi.”

Rusbridger sanoo ajattelevansa nykyisin esimerkiksi niin, että uutisia kirjoittavien toimittajien ei ehkä pitäisi laatia lainkaan mielipiteellisiä kirjoituksia. Näkemys ei ole melko mielipiteellisenä tunnetussa brittilehdistössä aivan tavallinen.

Lisäksi median pitäisi esimerkiksi myöntää virheensä avoimesti, oikaista ne näkyvästi ja antautua julkiseen keskusteluun, jossa median edustajat voivat joskus myös tunnustaa asioiden menneen vikaan.

”Mutta lehdistön ainoa voima yhteiskunnassa on, että se on puolueeton toimija, joka tuottaa ihmisten käyttöön todistusaineistoa [maailmasta].”

Poimin artikkelista osia, linkistä voi lukea jutun kokonaisuudessaan.

Olen Rusbridgerin kanssa tasan samaa mieltä siitä, että lehdistö saa luottamuksensa takaisin vain tinkimättömällä työllä sekä tutkivalla journalismilla. Lehdistön ei pidä lähteä hippasille sosiaalisen median kanssa.

Uutisia kirjoittavien toimittajien ei pitäisi laatia mielipiteellisiä kirjoituksia lainkaan, muuten uskottavuus menee. Myös virheet pitää myöntää avoimesti ja oikaista ne näkyvästi.

Hesari niputtaa Perussuomalaiset laitaoikeistoon

HS 31.5

Lukiessani tiistain aamulehteä hieraisin silmiäni:

Helsingin Sanomien sivulla oli iso kartta, jossa Perussuomalaiset niputettiin tiukasti yhteen eurooppalaisen laitaoikeiston kanssa.

Laitaoikeisto kivunnut hallitukseen kuudessa maassa (HS 31.5)

Journalistiliiton ohjeissa vuodelta 2014 todetaan kohdassa kahdeksan: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. 



Toimittaja Virve Kähkönen teki uutista tehdessään virheen, koska hän ei vaivautunut ottamaan selvää Perussuomalaisten aatemaailmasta. Soitto puoluetoimistoon olisi riittänyt. 



Perussuomalaiset on arvopohjaltaan kansallismielinen kristillissosiaalinen vasemmistokeskustalainen työväenpuolue.




Puolueen arvoissa todetaan: Emme usko oikeistolaiseen rahavaltaan emmekä vasemmistolaiseen järjestelmävaltaan. 

Puolueen säännöissä todetaan: Puolueen päämääränä on kristillissosiaaliselta pohjalta koota yhteen ne väestöryhmät, joiden etujen ajamisesta ja tasavertaisesta sosiaalisesta ja taloudellisesta sekä yhteiskunnallisesta asemasta ei ole oikeudenmukaisesti huolehdittu.

Vaikuttaako laitaoikeistolta? 

Dalai-lama: Euroopassa liikaa pakolaisia (mtv.fi 31.5)

Onko dalai-lama laitaoikeistolainen?

Lidlin muovikasseja ja halpaa punaviiniä

Ei ole varaa ostaa autoa, polttaa pikkusikareita eikä juoda viskiä. (HS 20.12.)

Kannattaa ehdottomasti painaa blogikirjoituksen alla olevaa linkkiä ja lukea Hesarin aamuinen artikkeli. Kirjoitus antaa todella paljon ajattelemisen aihetta.

Helsingin Sanomien köyhyyskysely on laaja, siihen vastasi miltei 10 000 ihmistä. Silti se ei ole tilastollisesti edustava otos suomalaisista, koska vastaajat ovat itse hakeutuneet mukaan HS:n kautta. Huomioitavaa kumminkin on, että  kaikkein rikkaimpien ja köyhien määrä on suurempi kuin tutkimuksissa yleensä.

Suomalainen köyhyys on suhteellista köyhyyttä. Suurin osa vastaajista ajattelee, ettei meillä varsinaisesti nähdä nälkää. Vastaajat näkevät, ettei köyhä ihminen pysty osallistumaan yhteiskuntaan samalla tavalla kuin muut ja, että köyhä ihminen elää yhteiskunnan kustannuksella.

Mitä varakkaampia ihmiset ovat, sitä enemmän he näkevät köyhyyden köyhän omaksi syyksi. (HS 20.12.)

Hätkähdyttävää on, että usein sekä rikkaat että köyhät ajattelevat, että rikkaat ovat ahneita ja köyhät laiskoja. Näin ajatellaan huolimatta siitä, että sekä rikkaus että köyhyys yhä useammin periytyvät. 

Edes korkeatasoinen ja tasalaatuinen koulutus ei enää tasaa eroja samalla tavalla kuin ennen. Kärjistetysti sanottuna rikkaan lapsesta tulee tuomari tai lääkäri, köyhän lapsesta alipalkattu duunari tai työtön.

Hyvinvointisosiologian professori Juho Saari toteaa, että isot kalat näkevät, että yhteiskunta on reilu, ja pienet kalat, että se ei ole. (HS 20.12.)

Päättäjistä suurin osa kuuluu tietenkin yhteiskunnan varakkaampaan puoliskoon. Köyhät, vaikka heitä olisi kuinka paljon, eivät pääse päättämään omista asioistaan.

Alistuneisuudesta köyhän tuntee. Raha on yhteiskunnallista valtaa ja sen puute on vallan puutetta. Köyhyys nujertaa ihmisen kaikilla vallan tasoilla. (HS 20.12.)

Häpeä kuuluu köyhyyteen. Häpeää yritetään peitellä kaikin tavoin.

Leipäjonot pitenevät vuosi vuodelta. Eivät ihmiset turhaan leipäjonoissa seisoskele.

Hesarin artikkeli on paikallaan, tutkimus hyvin tehty, mutta Saaren viittaukset nykyhallituksen politiikkaan ovat hämmentäviä. Leipäjonot ovat edellisten hallitusten aikaansaannoksia. Nykyhallituksen toimien vaikutukset nähdään paljon myöhemmin.

Mutta tässä asiassa Saari on oikeassa, meidän on mietittävä, miten pudonneet saadaan takaisin samaan veneeseen. Ja että systeemi on heille reilu. (HS 20.12.)

Pian meillä on vihaisia nuoria köyhiä.

* * *

HS 20.12. 

Näin rikkaat ajattelevat köyhistä

He ovat nuhjuisia, kyvyttömiä ja laiskoja, kirjoittavat varakkaat HS:n ja tutkijoiden köyhyystutkimuksessa. Iso osa hyvätuloisista on sitä mieltä, että köyhyys on ihmisen oma vika. Tämä näkyy myös nykyisen hallituksen toimissa.

Kai-Ari Lundellin (ps) vaalivideo

Jos et ole katsonut vielä Hesarin vaalivideota, pikaminuuttista Sanomatalon aulasta, niin katso se tästä linkistä:

Kai-Ari Lundellin (ps) vaalivideo

Lundell Hesarissa

21.4. HS

Neljä puolueelleen tyypillistä ehdokasta

Kai-Ari Lundell, 59, peruskoulun luokanopettaja

Miksi ehdokkaana: "Minulla on kaksi syytä. Olen 59-vuotias opettaja ja pääsen 60-vuotiaana eläkkeelle. On aikaa, ja olen aina halunnut vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin, mutta en ole aikaisemmin jääviyssyistä sitä oikein kehdannut tehdä."

Vaalibudjetti: "Noin 10 000 euroa ja kaikki omia rahoja. Yhtään ei ole mistään muualta tullut, enkä ole pyydellytkään."

Tärkein vaaliteema: "Yleisellä tasolla lopetetaan rahojen syytäminen ulkomaille. Hoidetaan ensin omat asiat kuntoon ja katsotaan myöhemmin, riittääkö raha muuhun. Meillä on miljoona köyhää suurin piirtein. Heidän asiansa pitäisi laittaa ensin kuntoon. Samoin on 400 000 työtöntä ja monia peruseläkkeellä eläviä eläkeläisiä, jotka näkevät suoranaista nälkää. Näin ei saa olla."

Eilen Hesari soitti minulle, ja toimittaja teki pikapuhelinhaastattelun. Kysymykset olivat selkeitä, rautalankaa, oli helppo vastata. 

Tärkeimpään vaaliteemaan ei tietenkään mahtunut muuta kuin kärkiteemani, lopetetaan rahan syytäminen ulkomaille. Yritin tarjota loppuun koulusloganini, rauhoitetaan ja rahoitetaan koulu, mutta se ei mahtunut mukaan.

Kuva otettiin Myyrmäen aseman viereisillä portailla. Hesarin paperiversioon laitettiin komea kokovartalokuva.

Päivällä oli ehostetun Myyrmäen aseman avajaiset, asemalla oli paljon väkeä, kirpputori ja muutama kansanedustajaehdokaskin. Perussuomalaisista olivat paikalla vantaalaiset Lundell, Mäkilaine ja Niikko.

Kai-Ari Hesarin minuuttivideossa

Kannattaa katsoa:

Hesarin minuuttivideo

Tilanne oli omalla tavallaan hauska. Mikki käteen ja Sanomatalon käytävälle kellon alle ja antaa mennä. Piti olla tarkka, ettei minuutti ylittyisi.             

Minuutissa ei paljoa kerkiä sanoa, joten keskityin pääteemoihini:

Lopetetaan rahan syytäminen ulkomaille

Rauhoitetaan ja rahoitetaan koulu

Autovero alas

Hesarin minuutti ja Pertti Salolainen

Käväisin tänään Sanomatalossa kellon alla kuvauttamassa minuuttiani Hesarin Vaaligalleriaan. Nyt ei haastateltu, vaan sain seistä kameran edessä ja mainostaa itseäni. 

Toisin kuin Ylen neliminuuttinen haastattelu, Hesarin minuutti sujui hyvin.

Minuutti on lyhyt aika, piti tiivistää tiukasti. Ei siinä paljon kerinnyt muuta kuin kertoa omat vaaliteemat:

Lopetetaan rahan syytäminen ulkomaille

Rauhoitetaan ja rahoitetaan koulu

Autovero alas

Vain ensimmäistä teemaa syvensin. Sanoin, että Suomessa on liki miljoona köyhää ihmistä, osa vanhuksista näkee nälkää. Totesin, että laitetaan ensin omat asiat kuntoon.

Ennen minua odotti kuvausaikaansa kansanedustaja Pertti Salolainen. Vaihdoin hänen kanssaan muutaman sanan. Totesin hänelle, että häntä ei voi ainakaan rintamakarkuriksi sanoa. Niin pitkään Salolainen ollut kansanedustajana.

Etelä-Sudan putosi epävakaimmaksi valtioksi

Blogin otsikko on suora lainaus aamun Helsingin Sanomista.

http://www.hs.fi/paivanlehti/28122014/ulkomaat/Etelä Sudan+putosi+epävakaimmaksi+valtioksi/a1419652920661

Yhdysvaltalainen Fund for peace (FFP) tutkimuslaitoksen mukaan Suomi on maailman vakain maa. Suomi on luokiteltu aivan omaan kastiinsa, erittäin vakaa. Maat listattiin mm. turvallisuuden, tuloerojen ja polittiisen tilanteen perusteella.

Minua ihmetyttää Helsingin Sanomien otsikko.

Miksi otsikkoksi ei laitettu esim. Suomi on maailman vakain maa? Otsikon luulisi kiinnostavan meitä suomalaisia enemmän kuin Helsingin Sanomien varsinainen otsikko.

Ykkössija on on mieltä lämmittävä joululahja suomalaisille. Pitää toivoa, että Suomi pysyy myös tulevaisuudessa maailman vakaimpana maana.