keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Päätä pitempi - iskua päälle!

Ilmoitus, Vantaan Sanomat 30.1.

Eduskuntavaaliehdokkaat ovat pääosin vielä lähtökuopissaan, kuopivat kyllä jo lunta ja suunnittelevat kovasti kampanjoitaan ja vaalirahoitustaan.

Olen jo suunnitellut oman kampanjani rahoitusta myöten. Rahaa palaa 15 000 euroa, kaikki omia rahoja, ellei nyt taivaasta putoa lisää. Rahat saan kasaan tekemällä opettajien sijaisuuksia, ehkä pikkaisen joudun ottamaan lainaakin.

Vaalistarttini alkaa kotikonnuiltani Myyrmäestä ja Martinlaaksosta. Lounais-Vantaa on pääkannatusaluettani, nyt reviiriä pitää reippaasti laajentaa.

Viime eduskuntavaaleissa olin täysin aloittelija, käytännössä puskin umpihankeen. Olin usein yksin Myyrmäen vaalikontillamme. Nyt minulla on kokenut ja osaava tukiryhmä, jonka kanssa on hauska suunnitella tulevaa.

Aloitan varsinaisen vaalitohinan hiihtoloman jälkeen viikolla 9. Silloin keskityn vaalikampanjointiin kokopäiväisesti ja täyspäisesti, en tee silloin sijaisuuksiakaan.

lauantai 26. tammikuuta 2019

Jussin ja Riikan kanssa Educassa

Opetusalan ammattijärjestön pj Olli Luukkainen

Educa on opetusalan vuosittain pidettävä messu, tavaraa, varsinkin opetusteknologiaa, esitellään ympäri maata tulleille opettajille. Moni kunta pitää opettajille Veso- eli virkaehtosopimukseen kuuluvan koulutuspäivänsä Educassa. 

Opetusalan ammattijärjestö OAJ kutsui paikalle eduskuntavaaliehdokkaita kuten minut, suurin osa kutsutuista ehdokkaista ovat itsekin opettajia.

Kai-Ari Lundell ja Riikka Purra

Alussa OAJ lobbasi meitä ja esitteli omat eduskuntavaalitavoitteensa, joiden kärkiteema on oppivelvollisuuden pidentäminen kummastakin päästä, esikoulu alkaisi 5-vuotiaasta ja toisen asteen koulutus olisi pakollinen kaikille.

Perussuomalaiset esittää, että toisen asteen koulutus ei olisi kaikille pakollinen, vaan keskityttäisiin syrjäytymisvaarassa olevien nuorten täsmäapuun. Ylivoimaisesti suurin osa nuorista käy lukion, ammattikoulun tai ammattikorkeakoulun jo nyt.

Lobbaustilaisuudessa oli ainakin viisi Perussuomalaisten ehdokasta, itse kuuntelin OAJ:n esitystä Riikka Purran vieressä.

Puoluejohtajien paneeli alkamassa

Päivän odotetuin tilaisuus oli puoluejohtajien koulutusaiheinen vaalipaneeli. Ennen paneelin alkua kävin tsemppaamassa Jussi Halla-ahoa.

Aluksi kaikki olivat herttaisen samaa mieltä siitä, että koulutus on tärkeää, ja että siitä ei saa leikata. Silti kaikki puolueet myönsivät istuneensa hallituksessa, joka on leikannut koulutusta.

Pääteemoiksi nousivat OAJ:n esille nostamat oppivelvollisuuden pidentäminen molemmista päistä sekä perheuudistus. Perussuomalaiset ovat valinnanvapauden kannalla, perheet saavat itse päättää, kuinka he hoitavat lapsensa.

Jussi Halla-aho

Jussi Halla-aho esiintyi asiantuntevasti, varmasti ja kiihkottomasti. Aplodien perusteella Halla-aho ja Kristillisten Sari Essayah olivat paneelin voittajia. Paneelin jälkeen mainitsin Halla-aholle, että paneelisuoritus oli kova, koska Halla-aho sai selvästi suuremmat aplodit kuin Vihreiden Pekka Haavisto, jonka vastauksille ei juuri taputettu, vaikka paikalla oli naisvaltainen opettajayleisö.

Paneelin suurin häviäjä oli Kokoomuksen Petteri Orpo, joka takelteli, eikä aina saanut selvää, mihin hän pyrki. Keskustan Tuomo Puumala huvitti yleisöä puolueensa hybridikoulutusmallilla, jota hän toisti useaan kertaan. En ainakaan minä saanut selvää, mistä oli kysymys, vaikka olen alan ammattilainen.

Viimeisessä puheenvuorossa Halla-aho arvosteli OAJ:ta siitä, että järjestöllä on ollut muutama ideologinen avaus liikaa. Olen samaa mieltä. Toimiessani OAJ:n valtuutettuna valtuuston kokouksessa väiteltiin pitkään siitä, että ottaako OAJ järjestönä kantaa ns. tasa-arvoiseen avioliittolakiin. Onneksi äänestys oli selvä, ei otettu.

OAJ:n päätehtävä on ajaa jäsenistönsä eli opettajien etua, onhan kyse opettajien ammattijärjestöstä. Ikävä kyllä Suomen koulutuspolitiikalla ei ole viime vuosina ollut selkeää linjaa. Oikeastaan OAJ on niitä harvoja tahoja, joilla on näkemystä, mihin suuntaan koulutusta pitäisi reivata.

Jussi Halla-aho ja Kai-Ari Lundell

Paneelin jälkeen onnittelin Halla-ahoa onnistuneesta suorituksesta. Vaikutti, että hän itsekin oli tyytyväinen suoritukseensa. Otin lopuksi tuplaselfien, kaksi kuivakkaa asialinjan miestä, Jussilta sentään irtosi pikkuhymy.

Koulutuspolitiikassa Perussuomalaisilla on selkeä linja.

Paneeli on katsottavissa täältä:

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Peruskoulun rahoitus on turvattava

Kuva Matti Matikainen

Unohdin laittaa PS-lehden haastatteluun perustuvan kouluaiheisen artikkelin blogiini. Puhelinhaastattelut eivät ole niitä helpoimpia, kun ei haastattelun aikana näe edes haastattelijaa, mutta mielestäni toimittaja Ilkka Janhunen löysi haastattelusta ydinsanomani.

Lisään tekstiin sulkuihin pari tarkennusta, joita en puhelimessa saanut riittävän hyvin kiteytettyä.

* * *

PS-lehti lokakuu 2018


Pitkän linjan opettaja, perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokas Kai-Ari Lundell Vantaalta näkee suomalaisen peruskoulun edelleen kilpailukykyisenä, mutta on huolissaan vuosikymmenen aikana tapahtuneesta suunnan laskusta. 

– Peruskoulun rahoitus on turvattava, jos koulun rapautuminen halutaan pysäyttää. 

Perussuomalaiset julkaisi äskettäin kattavan Koulutuspoliittisen ohjelman 2018, jossa esitetään uudistuksia suomalaisen koulutuksen kaikilla tasoilla. Ohjelman tarkoituksena on palvella elinikäisen oppimisen päämäärää. 

Pitkän linjan opettaja, Vuoden luokanopettajaksi 2013 valittu Kai-Ari Lundell Vantaalta näkee suomalaisen peruskoulun edelleen kilpailukykyisenä, mutta hän on huolissaan tuloksien suunnan laskusta viime vuosina. 

Lundell valmistui opettajaksi jo vuonna 1980 ja on siitä saakka toiminut opettajana, enimmäkseen Vantaalla, mutta myös pari vuotta Helsingissä. 

- Laajassa kuvassa voidaan sanoa, että peruskoulu on meillä edelleen hyvä, tasa-arvoinen järjestelmä, joka on vuosikymmenien aikana nostanut suomalaisten sivistystasoa. Keskeistä ovat tietenkin oppimistulokset, jotka olivat noususuunnassa vielä vuoteen 2006 saakka. Sen jälkeen suunta on valitettavasti kääntynyt alaspäin, Lundell sanoo. 

Oppilaiden keskittyminen on herpaantunut 

Kansainvälisessä oppimisvalmiuksia ja taitoja mittaavassa PISA-tutkimuksessa Suomi sijoittui kärkisijoille vielä 2000-luvun alussa, mutta nykyisin tulokset ovat heikentyneet. Lundell on työssään nähnyt, kuinka yhä useamman lapsen ja nuoren ongelmana on keskittymiskyvyn puute. 

- Keskittyminen oppitunnilla on nyt selvästi heikompaa kuin vielä reilut kymmenen vuotta sitten. Tätä asiaa ei ole kunnolla tutkittu, mistä se johtuu. Yhtenä syynä lienee kännyköiden yleistyminen ja erilaisten pelien pelaaminen, mutta myös lapsen kotitaustalla on aina merkitystä.

- Myös oppimiskäsitys on muuttunut inklusiivisuuden vaatimuksen yhteydessä. Erityisen tuen tarpeessa olevat oppilaat, eli erityisoppilaat opiskelevat nykyään usein yleisopetuksen ryhmissä, joka on omiaan lisäämään opetustilanteen haasteita, Lundell sanoo. 

Yksi koulujen ongelma on tänä päivänä sisäilmasairaudet, jotka ovat seurausta kou- lurakennusten huonosta kunnosta. 

- Uusia opetustiloja tarvitaan rutkasti lisää koko Suomessa, homekouluja olisi yksinkertaisesti purettava. Koko Suomessa tapellaan tilaongelmien kanssa, ja sisäilmasairaudet lisääntyvät koko ajan. 

Erityisoppilaille paras vaihtoehto opiskella omalla luokalla 

Koulut saavat nykyään pitkälti itse määritellä erityisopetuksen järjestämisen. Perussuomalaiset esittää erityisoppilaiden tukemista siten, että heille järjestetään tulevaisuudessa hyvää opetusta erillisissä luokissa. Lundell pitää esitystä tervetulleena avauksena. 

- Ei siinä olekaan järkeä, että yleisluokan sisällä on erityisluokka. Jos erityisoppilaita on luokalla, silloin siellä pitäisi olla pysyvästi myös erityisopettaja. 

- Erityisoppilaille paras vaihtoehto onkin 8-10 oppilaan erityisluokka, jolloin myös opetus olisi tehokkaampaa ja opettajalla olisi aikaa keskittyä yksittäisen oppilaan opettamiseen, tällöin luokassa tulisi olla samalla myös koulunkäyntiavustaja. 

(Pitää muistaa, että erityisoppilaat eivät ole homogeeninen ryhmä. Oppimisvaikeuksia on niin monenlaisia, joillakin oppilailla voi olla vahvoja käyttäytymishäiriöitä. Toisaalta on myös hyvin hiljaisia, aistiyliherkkiä lapsia, jotka kärsivät kovasti hälystä tai metelistä. Yksikin käyttäytymishäiröinen lapsi voi laittaa luokan toiminnan mullin mallin. Kaivataan myös erikoistuneita erityisluokkia. Joillekin erityisoppilaille iso normiluokka sopii kyllä.)

Lundell näkee uudistukset tarpeellisina, mutta niiden toteutumiseksi olisi myös tulevalla vaalikaudella ryhdyttävä konkreettisiin tekoihin. Viime kädessä kysymys on aina rahasta, eli käytännössä siitä, millä summalla yksittäiset koulut voivat järjestää opetuksen. 

- Peruskoulun rahoitusta on heikennetty vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, riippumatta siitä, mitkä puolueet ovat olleet hallituksessa. Kunnollinen rahoitus onkin välttämätöntä turvata tulevaisuudessa. Muuten uhkana on koulutuksen ja sen tulosten 
suora rapautuminen.

- Konkreettisesti kysymys on esimerkiksi opettajien määrästä ja käytettävissä olevista opetustiloista, joiden puitteissa opetusryhmien koko muodostuu. Kaikkien näiden organisoiminen on rahasta kiinni, Lundell sanoo. 

24 oppilaan enimmäisryhmä pitäisi kirjata lakiin 

Opetusryhmien koosta ei säädetä suoraan laissa, vaan ryhmät muodostetaan kouluissa tapauskohtaisesti. Perussuomalaiset esittää opetusryhmien pienentämistä siten, että luokilla 1-4 tulee pyrkiä 18 oppilaan ja myöhemmillä luokilla 24 oppilaan enimmäiskokoon. Liian suurissa ryhmissä yksilöllinen ohjaus jää vähäiseksi, koulurauhan ylläpito on vaikeaa, oppimistavoitteiden saavuttaminen kärsii ja opettajat uupuvat. 

Lundellin mielestä alaluokilla paras olisi mahdollisimman pieni luokkakoko, jolloin alimmilla luokilla olisi enintään 18 oppilasta. Lundell esittää 18 ja 24 oppilaan ryhmien enimmäismäärien kirjaamista lakiin riippuen luokkatasosta. 

- Se olisi selkein vaihtoehto, koska kaikki kunnat eivät tottele suosituksia. Opettajalle olisi tämän kokoisessa ryhmässä riittävästi aikaa jokaiselle oppilaalle ja myös henkilökohtainen tuki olisi tehokkaampaa. 

Perusopetuslain mukaan oppilaille on oltava tarjolla kolmiportainen tuki mahdollisissa oppimisen ongelmatilanteissa. Lundellin mukaan resurssien puute näkyy nyt ongelmina tukiopetuksen järjestämisen toimeenpanossa. 

- Tietyille oppilaille apua pitäisi tulla selkeästi enemmän. Nykytilanne ei vain toimi, ja varsinkin isoissa kouluissa tukiopetus ei ole sillä tasolla, jolla sen pitäisi olla. Tukiopetuksen pitäisi olla tarpeen vaatiessa hyvinkin laaja-alaista ja se edellyttäisi erityisopettajien läsnäoloa, heitä ei ole tällä hetkellä kouluissa riittävästi. 

Äidinkieli ja kirjallisuus omiksi oppiaineikseen 

Lundell kertoo pitäneensä koko uransa aikana huolen siitä, että kun hänen oppilaansa lähtevät yläkouluun, oppilaat osaavat kaikki keskeiset perusasiat, kuten sanaluokat, kertotaulun tai vaikka Euroopan kaupungit. 

- Yläkoulussa näitä asioita ei enää pitäisi joutua kertaamaan, muuten opiskelusta menee tehot. 

Laajemmassa katsannossa Lundell on huolissaan joidenkin suomalaisten oppilaiden lukutaidosta. 

- Jos ei ymmärrä lukemaansa, ei elämässä pärjää eikä koulussakaan voi päästä eteenpäin. Olen yllättynyt siitä, että vielä peruskoulun jälkeen on olemassa lapsia, jotka eivät kunnolla ymmärrä lukemaansa, eikä sitä voi hyväksyä. 

Lundell esittää parannuksena, että lukemisen parantamiseksi äidinkieli jaettaisiin kahtia - kirjallisuus omaksi oppiaineekseen ja muu äidinkieli kielioppeineen jäisi omaksi oppiaineeseen. 

(Tämän kohdan selitin huonosti. Olen esittänyt, että oppiaine äidinkieli jaettaisiin kahtia tai sitten äidinkielestä voitaisiin antaa kaksi arvosanaa. 1. Äidinkieli, johon kuuluisivat kielioppi, oikeinkirjoitus ja monet tekniset äidinkielen alueet. 2. Kirjallisuus, johon kuuluisivat kirjallisuus, luova kirjoittaminen, draama ja muut luovat osiot. Jos kirjallisuudesta annettaisiin oma arvosana, korostettaisiin silloin lukemisen merkitystä. Muutenkin olisi syytä siirtyä 4. luokalta eteenpäin selkeään ja yhtenäiseen numeroarvosteluun.)

- Lukeminen on ehdottomasti aina tehokkaampaa kirjasta kuin tabletilta. Peruskoulussa pitäisikin rohkeammin luetuttaa oppilaita. Minulla itselläni on aina luokassa pulpettikirjoja, joita tarjoan oppilaalle sen jälkeen kun oppilas on saanut tehtävän valmiiksi. 

Vantaalla pian jo joka neljäs lapsi on maahanmuuttajataustainen 

Suomi on viime vuosina monikulttuuristunut, ja se näkyy myös koululuokissa. Tietyissä isoissa kaupungeissa, kuten Vantaalla, luokkiin kasautuu maahanmuuttajalapsia, jotka tuovat omat haasteensa opetustyöhön. 

- Meillä Vantaalla jo 21 prosenttia, eli pian lähes joka neljäs lapsi, on maahanmuuttajataustainen. Suurimman osan heistä kyllä pystyy ottamaan mukaan opetukseen, kunhan tarjolla on tarvittaessa erityistä tukea esimerkiksi kielivaikeuksien vuoksi. 

Perussuomalaiset esittää, että maahanmuuttajataustaisia oppilaita olisi pyrittävä hajauttamaan eri kouluihin. Lundellin mukaan esitys olisikin toimiva ratkaisu maa- hanmuuttajalasten kieliongelmiin. 

- Elleivät lapset tule suoraan maasta, jossa on ollut sotatila, lapset sinänsä kyllä sopeutuvat nopeasti ympäristöönsä. Kieliongelmat ovat yleensä maahanmuuttajalasten suurin haaste, joten uuden oppimisessa ympäristöllä on suuri merkitys.

- Maahanmuuttajalasten hajasijoittaminen eri kouluihin on kuitenkin hankalaa varsinkin maaseudulla, jossa kouluja ja opettajia on vähemmän, eli tässäkin asiassa tarvittaisiin uusia opetustiloja, lisää opettajia ja rahaa, Lundell sanoo. 

(Esim. Vantaalla, kun lapsi muuttaa maahan ja tulee kouluun, pääsee hän ensin vuodeksi ns. vastaanottoluokkkaan, jossa opetetaan suomen kieltä ja kulttuuria. Hyvä olisi, että vastaanottoluokalla oltaisiin kaksi vuotta. Suurin osa maahanmuuttajataustaisista kouluun tulevista lapsista oon jo syntynyt Suomessa, heille tärkeää olisi mennä päiväkotiin, jotta eriytymistä ei tapahtuisi.)

Maksuttomasta kouluruokailusta pidettävä kiinni 

Lundell jakaa kiitosta nykypäivän koululaisten vanhemmille. 

- Suurin osa lasten vanhemmista huolehtii hyvin lasten koulunkäynnistä. Yleisesti ottaen vanhemmat välittävät lasten oppimisesta ja lapset pyritään huoltamaan hyvin kouluun. Toki poikkeuksiakin on. 

Peruskoulun keskeinen vahvuus on Lundellin mukaan siinä, että se tasoittaa lasten taustojen välisiä eroja. Myös vähävaraisten perheiden lapsilla on kaikki mahdollisuudet pärjätä elämässä, jos oppilaalla on intoa opiskella ja läheiset tukevat oppimista. 

- Lapsiperheköyhyys näkyy silti edelleen peruskoulussa, joskaan ei enää niin suuresti kuin ennen. Kyse voi olla vaikka lapsen päällä olevista risaisista vaatteista tai siitä, että lapsi tulee kouluun nälkäisenä. Tässä suhteessa kouluruokailu on lapselle tärkeä etu. Kaikilla lapsilla tulee olla samat mahdollisuudet koulu- ympäristössä, Lundell sanoo. 

Suomessa kaikille oppilaille tarjotaan päivittäin lämmin ateria koulussa. Maailman mittakaavassa järjestely on melko harvinainen. 

- Maksuttomasta koulu- ruokailusta on pidettävä kiinni jatkossakin ja huolehdittava, että se on korkeatasoista. Valitettavasti tosiasia on, että kaikki lapset eivät saa viikon- loppuisin kotona kunnolla syödäkseen. Olemme koulussa huomioineet tämän siten, että maanantaisin tarjolla on hieman tukevampaa ruokaa ja se on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi, Lundell sanoo. 

Pahimmissa kiusaamistapauksissa kiusaajan vaihdettava koulua 

Perussuomalaiset esittää, että koulukiusaamiseen on puututtava nyt paljon aiempaa terävämmin. Jos kiusaamista ei saada loppumaan, kiusaajan tulisi vaihtaa koulua, ei kiusatun. Lisäksi kuntiin tulisi nimittää koulurauha-asiamiehet, joiden tehtävänä on neuvoa kouluja kiusaamiseen ja koulurauhaan liittyvissä asioissa sekä ratkoa kiusaamistapauksia.

Lundellin mukaan neljä viidestä kiusaamistapauksesta on ratkaistavissa nykyisillä keinoilla, mutta uusia ratkaisumalleja tarvittaisiin vakavimpiin tapauksiin. 

- Suurimman osan kiusaamisesta saa edelleen loppumaan koulussa yksinkertaisesti sillä, että opettaja puuttuu asiaan. Mutta jos kiusaaminen tapahtuu netissä, pihoilla tai muuten koulun toimivallan ulkopuolella, koulun keinot ovat vähissä. 

- Tietty osa kiusaamistapauksista on sitten sellaisia, jotka eivät ratkea oikein millään. Tämän ryhmän kohdalla oikea ratkaisu olisi se, että kiusaaja siirretään pois koulusta, jos mikään muu ei auta. Pahimmissa kiusaamistapauksissa on aina tehtävä rikosilmoitus. Vaikka alle 15-vuotiaat eivät ole rikosoikeudellisessa vastuussa, heillä on silti vahingonkorvausvastuu.

Yhdessä tekeminen nostaa koulussa viihtyvyyttä 

Poikien kiusaaminen on Lundellin mukaan näkyvämpää kuin tyttöjen kohdalla, jossa kyse voi olla erityisesti ryhmästä poissulkemisesta. 

Perusopetuksen on tapahduttava yhteistyössä kodin ja koulun välillä, ja tämä pätee Lundellin mukaan myös koulukiusaamisen ehkäisemisessä. 

- On tärkeää ymmärtää, että kiusaamisen torjuminen vaa- tii yhteistyötä kodin ja koulun kanssa. Vanhempien pitää tietää, mitä koulussa tapahtuu. 

Lundell on työssään havainnut, että kiusaamista voi ehkäistä ja kouluviihtyvyyttä parantaa myös muilla keinoilla: keskeistä on yhdessä tekeminen ja yhteisöllisyyden korostaminen. 

- Yhdessä tekeminen, opintoretket ja muu yhteisten projektien tekeminen ovat tuottaneet hyviä tuloksia. Kun koulussa tehdään pienempiä ryhmätöitä, olen huolehtinut siitä, että oppilaat eivät saa itse valita omaa ryhmäänsä, jolloin on pakko tulla toimeen muiden kanssa. Taustalla on muitakin kasvatuksellisia näkökohtia, sillä ei aikuisenakaan saa yleensä valita omia työtovereitaan, Lundell sanoo. 

(Kaikkea ei voida yhdessä artikkelissa käsitellä. Suuri ongelma on, että yhteiskunnastamme on tulossa luokkayhteiskunta. Osa perheistä on syrjäytynyt, mikä tietenkin näkyy koulussa. Syrjäytyminen on niin vahvaa, että peruskoulu ei pysty enää tasoittamaan eroja kuten ennen. Kammottavinta on, että syrjäytyminen on alkanut periytyä. Varsinkin osa pojista on pudonnut kyydistä. Syrjäytymisen ehkäisyyn tarvitaan järeitä keinoja.)

Teksti Ilkka Janhunen, kuva Matti Matikainen  

torstai 17. tammikuuta 2019

Leikkipuistotoiminta takaisin kaikille lapsille


Olin tekemässä kaupunginvaltuustossa päätöstä, joka liittyy kaupungin segregaation ehkäisyohjelmaan, johon myös maksuttoman ruokailun kokeilu kuuluu. Koko valtuusto oli ohjelman takana, sillä esimerkkejä huonosta segregaatiosta löytyy vaikkapa lähinaapuristamme Ruotsista. 

Hyvin mielenkiintoista on, että Hesari julkaisi viisi aluetta, joita ei edes kaupunginvaltuutetuille paljastettu: Mikkola, Havukoski, Hakunila, Länsimäki ja Martinlaakso. Perusteluna oli, että muuten segregaation ehkäisyohjelman alueet leimataan. 

Hesarin mukaan alueiden valintaperusteina ovat muun muassa olleet Vantaan keskiarvoa heikompi työttömyysaste, alhainen koulutustaso, pienituloisten suhteellinen osuus sekä väestön sairastavuus (HS 17.1.). 

Listassa ei jostain syystä mainittu ykkösperustetta, alueet ovat maahanmuuttovaltaisia, etenkin Hakunila ja Länsimäki. Listasta puuttuu Myyrmäki, joka vaivihkaa on kasvamassa Vantaan maahanmuuttovaltaisimmaksi alueeksi, minkä huomaa hyvin, kun hyppää Helsinkiin vievään junaan. Lisää maahanmuuttajia hyppää kyytiin Malminkartanosta ja Kannelmäestä. Usein vaunuissa kuulee puhuttavan enemmän muita kieliä kuin suomea.

Ilolan asukasaktiivi Anneli Virtanen on oikeassa, puistoruokailu pitäisi laajentaa Vantaan kaikkiin puistoihin, ilman muuta. Kesäisin on paljon lapsia yksin kotona, kun vanhemmat ovat töissä.

Oli sääli, että Vantaa lopetti leikkipuistotoiminnan. Aamupäivällä lapset saivat olla puistotädin hellässä ja jämäkässä hoivassa. Sillä aikaa kotona oleva äiti tai isä meni kauppaan, teki ruokaa, siivosi tai sitten vain lepäili. 

Sain nauttia leikkipuistotoiminnan eduista, kun kaksi vanhinta lastani olivat pieniä 1980-luvulla. Kolme viimeistä eivät päässeet kyytiin mukaan, koska silloin leikkipuistotoiminta oli jo lopetettu kuten lähineuvolatkin.
Leikkipuistot edustavat yhteisöllisyyttä parhaimmillaan. Vanhemmatkin saivat vertaistukea toisistaan sekä ammattilaisilta, puistotädeiltä ja neuvolan työntekijöiltä. 

Vantaan Kaivokselassa, jossa asuin, samassa piirissä oli koulu, kirjasto ja kirkko, leikkipuisto ja lähineuvola. Kirjasto, leikkipuisto ja lähineuvola lopetettiin, kirkko poltettiin, onneksi sentään koulu säilyi, mutta Kaivokselan yhteisöllisyydestä on enää rippeet jäljellä. Urheilukentän pukukoppikin on suljettu ja lahoaa kasaan.

Olin 1990-luvun lopussa pari vuotta lomautuksia karussa maikkana Helsingin puolella Malminkartanon koulussa. Aivan vieressä oli fantastinen Piianpuisto. Puistossa oli jopa eläimiä kuten hevonen, jota sai hoitaa, kanoja sekä lampaita. Koulun jälkeen pienimmät oppilaat menivät puistoon iltapäivähoitoon. 

Kun olin itse pieni koululainen, muistan hyvin, kun kesällä aina silloin tällöin piipahdimme Tikkurilan Keskuspuistoon kevyelle lounaalle, vaikka äiti oli kotona ja teki kyllä kolmelle pojalleen ruokaa. Kivointa puistossa oli leikkipuistotyöntekijöiden järjestämät leikkituokiot. Kengurukepit olivat 1960-luvulla iso hitti.

* * *

17.1. HS


Vantaan Ilolan asukasaktiivi Anneli Virtanen on tehnyt oikaisuvaatimuksen lasten maksuttoman puistoruokailun kokeilusta.

Virtasen mielestä puistoruokailua tarvitaan ensi kesänä kaikkialla Vantaalla, ei vain niissä viidessä kaupunginosissa, jotka on valittu myönteisen erityiskohtelun ohjelmaan.

Vantaan kaupunginhallitus hyväksyi joulukuussa kolmivuotisen ohjelman, jonka avulla pyritään tasaamaan hyvinvointieroja eri puolilla kaupunkia. Kohdealueiksi on valittu: Mikkola, Havukoski, Hakunila, Länsimäki ja Martinlaakso.

Alueiden valintaperusteina ovat muun muassa olleet Vantaan keskiarvoa heikompi työttömyysaste, alhainen koulutustaso, pienituloisten suhteellinen osuus sekä väestön sairastavuus.

Virtanen tähdentää, että vähävaraisuutta ja eriarvoisuutta on muuallakin kuin nyt valituilla alueilla. Hän pitää päätöstä perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisena ja katsoo, että se täyttää syrjinnän tunnusmerkistön.

Valituille  alueille muun muassa palkataan lisää työntekijöitä varhaiskasvatukseen ja erityisnuorisotyöhön, parannetaan ympäristöä ja tehostetaan alueen kunnossapitoa, tarjotaan suomen kielen opetusta pitkäaikaistyöttömille ynnä muuta.

Ohjelman kustannukset ovat kaksi miljoonaa euroa vuodessa.

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Suomen autoilijoita kuritetaan olan takaa


Ruotsissa kerätään autoiluun liittyviä veroja vuodessa 9,6 miljardia euroa, Suomessa 8 miljardia euroa. 

Ruotsin väkiluku v. 2017 oli 10 miljoonaa, Suomen 5,5 miljoonaa. Hätkähdyttää! Ruotsissa on kaksinkertainen määrä autoja, ja silti Suomen autoverojen määrä on noin korkea.


Suomen bensavero on 9 prosenttia suurempi kuin Ruotsin.

Ruotsissa autoilusta kerättävistä veroista palautetaan noin puolet perusväylänpitoon ja liikenneinfrainvestointeihin, Suomessa vain 19 prosenttia! Ei ihme, että Suomen tiet ovat joissain paikoin rapakunnossa.

Lopputulos on erittäin tyly: Suomen autoilijoita kuritetaan olan takaa.

Vaaliteemoissani en varmasti aio unohtaa autoilua ja autoverotusta. Suomi on edelleen laaja maa, ja autoja tarvitaan.


* * *

16.1. HS

Selvitys: Ruotsi investoi liikenneväyliin kaksinkertaisen summan Suomeen verrattuna

Etujärjestöjen tilaaman tutkimuksen mukaan Ruotsi käyttää tänä vuonna perusväylänpitoon 2,75 miljardia euroa, kun Suomessa on panostettu hallituskauden aikana noin 600 miljoonaa euroa vuosittain.

Suomen talouden kokoon suhteutettuna Ruotsin liikenneinfrainvestointien arvo on yli kaksinkertainen Suomen investointeihin verrattuna, väittää Taloustutkimuksen tuore selvitys.

Lisäksi Ruotsissa liikenneinfrainvestoinnit kasvavat 37 prosenttia vuodesta 2018 vuoteen 2021. Suomessa investointien määrän sitä vastoin arvioidaan laskevan.

Taloustutkimuksen tekemän selvityksen tilaajia olivat muun muassa maa- ja vesirakennusalan etujärjestö Infra ja Elinkeinoelämän keskusliitto EK.

Selvityksen mukaan Ruotsi aikoo käyttää yhteensä noin 30 miljardia euroa perusväylänpitoon vuosina 2018–2029. Esimerkiksi vuonna 2019 Ruotsi investoi noin 2,75 miljardia euroa. Perusväylänpito jakautuu lähes puoleksi tie- ja rautatieverkon kesken.

Ruotsin valtion liikenneinfrainvestointien painopisteenä ovat rautatiet: niiden osuus 18,5 miljardin euron investoinneista on 77 prosenttia.

Maiden tekemiä investointeja on tutkimuksessa suhteutettu bruttokansantuotteen kautta. Suomen bkt oli vuonna 2017 noin 224 miljardia euroa, kun Ruotsin luku oli 442 miljardia euroa.

Suomen liikennejärjestelmään on tutkimuksen mukaan investoitu noin 600 miljoonaa euroa vuodessa hallituskauden 2016–2019 aikana.

Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan arvion mukaan investoinnit kuitenkin laskevat jatkossa nykyisestä tasosta. Investointien menokehys on noin 450 miljoonaa euroa vuosille 2020–2023

Tutkimuksen mukaan Ruotsi saa autoilusta kerättävistä veroista ja maksuista vuosittain noin 9,6 miljardia euroa. Tästä noin puolet käytetään perusväylänpitoon ja liikenneinfrainvestointeihin.

Suomi käyttää selvityksen mukaan autoilusta perittävistä kahdeksan miljardin veroista ja maksuista 19 prosenttia perusväylänpitoon ja investointeihin.

Suomen bensavero, mukaan lukien arvonlisäveron osuus, on yhdeksän prosenttia suurempi kuin Ruotsissa.

lauantai 12. tammikuuta 2019

Vantaan torit on saatava kuntoon

Vilinää Myyrmäen Paalutorilla

Vantaan toritilanne on ollut jo pitkään huono.

Tikkurilassa on kaksi erillistä toria, vanha sijaitsee Asematie kympin kupeessa melko pitkän kävelymatkan päässä Tikkurilan toiminnallisesta keskustasta. Uusi on aivan liian pieni, vaikka se sijaitseekin hyvällä paikalla Kaupungintalon kupeessa. Uudella torilla ei ole torikauppiaille kunnollisia sosiaalitiloja, ja sähköjohdot risteilevät vaarallisesti katukivetyksen päällä.

Myyrmäen Paalutori on sekava ja suunnittelematon, vaikka paikka on paras mahdollinen Myyrmannin ja Kirjastotalon vieressä. Torilla on pari epämääräistä tilapäistä rakennusta, viime vuonna torilta lohkaistiin iso alue ulkoravintolan käyttöön.

Kun sekä Tikkurilan että Myyrmäen keskustaa uudistetaan radikaalisti, nyt on loistava mahdollisuus uudistaa Vantaan torit.

Olen yhtä huolestunut Vantaan toritilanteesta kuin Vantaan Torikauppiasyhdistyksen Ari Uotila, joten kirjoitin mielipiteen Vantaan Sanomiin.

* * *

12.1. Vantaan Sanomat Mielipide


Kunnon tori elävöittäisi Tikkurilan keskustaa

Tikkurilan ja Myyrmäen keskustojen rakentaminen uhkaa näivettää vantaalaisen torikaupan. Samalla perinteisten Maalaismarkkinoiden toripaikat ovat jäämässä työmaiden alle.

Vantaan Torikauppiasyhdistyksen puheenjohtaja Ari Uotila laskee, että Tikkurilan ja Myyrmäen kaikilta markkinatapahtumilta on kadonnut yhteensä 99 myyntipaikkaa. Yhdistyksen tuloihin se tekee neljänneksen loven. (VS 5.1.)

Torikauppiasyhdistys pulittaa yhteensä noin 30 000 euroa vuodessa torivuokriin, jätehuoltomaksuihin ja lumenluontiin. Nyt tulot ovat romahtamassa, mikä pahimmillaan voi johtaa yhdistyksen 50-vuotisen toiminnan loppumiseen.

Uotila toivoo kaupungilta, että toistaiseksi maksuista luovuttaisiin. Ilman muuta kaupungin pitää vastata Uotilan avunpyyntöön myönteisesti.

Torit markkinoineen ovat oleellinen osa Vantaata. Kaupungin arvoissa painotetaan vahvasti yhteisöllisyyttä. Torit ja markkinat kuuluvat vahvasti yhteisölliseen kaupunkikulttuuriin.
Kaksi erillistä toria Tikkurilassa ei ole toimiva ratkaisu. Voidaanko ajatella, että kaupungintalon kupeessa olevaa pikkuista Tikkurilan uutta toria laajennettaisiin?

Kun Tikkurilan kirkon työmaa on valmis, torin laajennukselle oiva paikka olisi kaupungintalon puoleisen Asematien jalkakäytävän reunassa. Nauhamainen Asematien torin laajennus veisi Tikkurilan entisen kirjaston kohdilta Tikkurilan uudelle torille.

Kirkko, kaupungintalo ja sen edessä oleva aukio suihkualtaineen sekä laajennettu torialue muodostaisivat yhdessä kauniin ja toimivan kokonaisuuden kuin keskiaikaisessa kaupungissa konsanaan.

Kunnon tori elävöittäisi Tikkurilan keskustaa.

Kai-Ari Lundell (ps.)
kaupunginvaltuutettu
eduskuntavaaliehdokas

torstai 10. tammikuuta 2019

Perussuomalaisten kiusaamisen ehkäisyohjelma


MOT:n kiusaamisartikkeli (8.1.) kirvoitti laajan keskustelun koulukiusaamisesta sekä mediassa että somessa. Perussuomalaiset tarjoaa Koulutuspoliittisessa ohjelmassaan eväitä kiusaamisen ehkäisyyn. Kannattaa lukea Koulutuspoliittinen ohjelma kokonaisuudessaan. 

Listaan alle ehdotuksiamme koulukiusaamisen ehkäisyyn. Kommentoin alle jokaista kohtaa.

1. Pääasiallinen kasvatusvastuu on vanhemmilla

Lasten kasvatuksessa kodin merkitys on suuri. Koulun pääasiallinen tehtävä on opettaa lapsia, sivistää heitä. Koulu kyllä kantaa kortensa kekoon lasten kasvatuksessa, pääasiassa lapset kasvatetaan yhteisöllisyyteen. Lasten on opittava tulemaan toimeen toistensa kanssa.

Koulu pystyy jossain määrin korjaaviin toimiin, jos lapsella on ongelmia käytöksessään tai ei pärjää muiden lasten kanssa, mutta silloin koululle ja opettajille on eväitä tai resursseja, joita listaan alle.

2. Pienemmät luokka- ja ryhmäkoot

Tavoitteemme on, että peruskoulussa luokilla 1-4 olisi maksimissaan 18 oppilasta ja luokilla 4-9 24 oppilasta. Selvää on, kun luokka ei ole valtaisa, opettajalla on aikaa kaikille lapsille. 

Inkluusio eli erityisoppilaan sijoittaminen normiluokkaan ei kaikilta lapsilta onnistu. Oppilaalla voi olla niin suuria oppimis- tai tarkkaavaisuusvaikeuksia, että silloin tarvitaan pienluokkaa ja osaavan erityisopettajan jatkuvaa tukea. Joillain oppilailla voi olla myös käyttäytymishäiriöitä, pienluokissa erityisopettajien tukena on koulunkäyntiavustajia, joita normiluokissa ei juuri ole.

3. Opettajien auktoriteetti ylläpitää järjestystä palautetaan

Auktoriteettiä ei saa sekoittaa autoritäärisyyteen. Auktoriteetti tarkoittaa vaikutusvaltaa, kun taas autoritäärisyys tarkoittaa epädemokraattista johtajuutta, joka ei ole enää tätä päivää. 

Tietenkin aikuisella opettajalla pitää olla vaikutusvaltaa oppilaisiin nähden. Vaikutusvaltaa pitää käyttää oikein lapsen hyväksi. Kaikilla opettajilla ei ole sisäsyntyistä auktoriteettiä, vaan se tulee ajan ja kokemuksen myötä.

Kannattaa perehtyä myös Perusopetuslakiin kokonaisuudessaan. Erityisesti kannattaa tutustua seuraaviin kohtiin:

a. oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön - luku 7, pykälä 29
b. oppilaan velvollisuudet - luku 7, pykälä 35
c. kurinpito - luku 7, pykälä 36

Järjestyksen pitoon opettajille on annettu selkeät ohjeet. Tarpeen vaatiessa opettajalla on oikeus ottaa haltuun esineitä tai aineita tai tarkastaa oppilaan tavarat. Opettajaurani aikana en usein ole joutunut edellä mainittuihin toimenpiteisiin.

4. Puhelimien käyttökielto oppitunneilla

Joissakin maissa kuten Ranskassa kouluissa on jo kännykkäkielto. Suomessa puhelimia käytetään opetuksessa. Tavoite on luvaton kännykän käytön kieltäminen. Jos puhelinta ei oppimisessa tarvita, kännykkä pidetään repun taskussa. Joissain luokissa puhelimet kerätään koulupäivän alussa kännykkälokerikkoon. 

Välitunneilla ei puhelimia tarvita, paras olisi, että lapset menisivät ulos leikkimään raittiiseen ulkoilmaan. 

Olen vain kerran joutunut ottamaan oppilaalta puhelimen pois, kun hän häiritsi tahallaan opetusta soittamalla musiikkia kovaäänisesti.

5. Maahanmuuttajalapsille kielenopetuksesta ja koulukelpoisuudesta on huolehdittava eriytetysti

Kun suomea taitamaton lapsi tulee kouluun, hänelle on tarjottava paikka vastaanottoluokkaan, jossa hänelle opetetaan suomen kieltä. Kotikaupungissani Vantaalla ko. luokassa ollaan vuoden, mutta mielestäni kaksi vuotta olisi sopiva aika. Kun maahanmuuttajalapsi siirretään normiluokkaan, oppilas saa vielä pitkään laaja-alaisen erityisopettajan tukea.

Vantaalla maahanmuuttajataustaisten määrä hipoo jo 25 prosenttia, joten täydelliseen tukeen ei yksinkertaisesti ole varaa. Joskus maahanmuuttajalapsi on jouduttu sijoittamaan suoraan normiluokkaan, siellä hän sitten istuu luokassa ymmärtämättä juuri yhtään mitään.  Silloin opettaja on ihmeissään.

Suurin osa vieraskielisistä lapsista on maahanmuuttajataustaisia, joten he aloittavat koulunsa suoraan normiluokassa, koska he osaavat jo suomea. Osa heistä on jo syntynyt Suomessa.

6. Koulurauha-asiamies ratkomaan kiusaamistapauksia

Koulu pystyy yhteistyössä kotien ja muiden tahojen kanssa ratkomaan suurimman osan kiusaamistapauksista, mutta joskus kiusaamista ei saada loppumaan, vaikka kuinka osallistutaan KivaKoulu-ohjelmiin ja panostetaan yhteisöllisyyteen. 

Pahin tilanne on, kun kodeista ei tule apua. Joskus voi olla niin, että kiusatun ja kiusaajan vanhemmat ovat riitautuneet, silloin olla pattitilanteessa.

Ratkaisuksi Perussuomalaiset esittää koulun ulkopuolista neutraalia koulurauha-asiamiestä. Ajattelen niin, että koulutukseltaan hän olisi juristi. Ainakin isoimmilla kunnilla olisi varaa palkata koulurauha-asiamies, pienemmät kunnat voisivat tehdä keskenään yhteistyötä.

7. Jos mikään ei auta, kiusaaja vaihtaa koulua, ei kiusattu

Yleisen oikeustajun mukaan ei ole mitään järkeä, että syytön vaihtaa koulua, vaikka joskus kiusaamistapaukset voivatkin olla kompleksisia. Urani aikana muistaakseni koulustani on yksi kiusattu muutti toiseen lähikouluun, minkä koin todellisena vääryytenä. Maalla koulun vaihtaminen on ongelmallista pitkien matkojen takia.

* * *

Omia havaintoja kokemukseni myötä:

Koulu on yhteisöllinen paikka, kaikkien on tultava toimeen toistensa kanssa, samoja sääntöjä on noudatettava. Kun yksittäinen opettaja panostaa iloiseen yhdessäoloon ja opetukseen, kiusaamista esiintyy todennäköisesti vähän.

Kouluissa pitää olla selkeät kiusaamisenesto-ohjelmat, joissa on selkeät mallit, kuinka toimitaan, jos kiusaamista esiintyy. Ennaltaehkäisy on oleellista joka tasolla. Jotkut koulut käyttävät KivaKoulu-ohjelmaa, omassa koulussani käytettiin myös LionsQuest-ohjelmaa

Itse käytin Leijona-ohjelmaa melko säännöllisesti, Leijona-tunneilla oppilaat tutustuivat toisiinsa, tehtiin paljon erilaisia ryhmäytymisleikkejä. Ryhmät tehtiin arvalla, ryhmän rooleja vaihdettiin.

Velttoilulla ja silmien ummistamisella kiusaaminen ei lopu.

Lopuksi toivottavasti kukaan reksi ei koskaan sano, että meillä ei kiusaamista tapahdu, koska meillä on nollatoleranssi. Kun lapsia on paljon koolla, kiusaamista esintyy enemmän tai vähemmän, koulun pitää tietenkin karsia kiusaaminen minimiin.

Ongelma on, että osa kiusaamisesta tapahtuu koulun ulkopuolella, kotipihoilla, harrastuspiireissä tai netissä. Koulun suora toimivalta ei ulotu koulun ulkopuolelle, joten valistus on kova sana koulussa yhä edelleen.

Raaimmat kiusaamis- ja väkivaltatapaukset ovat aina poliisiasoita.

* * *

Olen päässyt vaikuttamaan puolueen Koulutuspoliittiseen ohjelmaan peruskoulun osalta sekä v. 2015 että 2018.

Olen myös Opetushallituksen OPH:n johtokunnan varajäsen. Puheenjohtajan paikka on meillä, OPH:ssa nuijaa heiluttaa kokenut ja osaava ja muutenkin mukava mies, Kari Salminen.