torstai 17. tammikuuta 2019

Leikkipuistotoiminta takaisin kaikille lapsille


Olin tekemässä kaupunginvaltuustossa päätöstä, joka liittyy kaupungin segregaation ehkäisyohjelmaan, johon myös maksuttoman ruokailun kokeilu kuuluu. Koko valtuusto oli ohjelman takana, sillä esimerkkejä huonosta segregaatiosta löytyy vaikkapa lähinaapuristamme Ruotsista. 

Hyvin mielenkiintoista on, että Hesari julkaisi viisi aluetta, joita ei edes kaupunginvaltuutetuille paljastettu: Mikkola, Havukoski, Hakunila, Länsimäki ja Martinlaakso. Perusteluna oli, että muuten segregaation ehkäisyohjelman alueet leimataan. 

Hesarin mukaan alueiden valintaperusteina ovat muun muassa olleet Vantaan keskiarvoa heikompi työttömyysaste, alhainen koulutustaso, pienituloisten suhteellinen osuus sekä väestön sairastavuus (HS 17.1.). 

Listassa ei jostain syystä mainittu ykkösperustetta, alueet ovat maahanmuuttovaltaisia, etenkin Hakunila ja Länsimäki. Listasta puuttuu Myyrmäki, joka vaivihkaa on kasvamassa Vantaan maahanmuuttovaltaisimmaksi alueeksi, minkä huomaa hyvin, kun hyppää Helsinkiin vievään junaan. Lisää maahanmuuttajia hyppää kyytiin Malminkartanosta ja Kannelmäestä. Usein vaunuissa kuulee puhuttavan enemmän muita kieliä kuin suomea.

Ilolan asukasaktiivi Anneli Virtanen on oikeassa, puistoruokailu pitäisi laajentaa Vantaan kaikkiin puistoihin, ilman muuta. Kesäisin on paljon lapsia yksin kotona, kun vanhemmat ovat töissä.

Oli sääli, että Vantaa lopetti leikkipuistotoiminnan. Aamupäivällä lapset saivat olla puistotädin hellässä ja jämäkässä hoivassa. Sillä aikaa kotona oleva äiti tai isä meni kauppaan, teki ruokaa, siivosi tai sitten vain lepäili. 

Sain nauttia leikkipuistotoiminnan eduista, kun kaksi vanhinta lastani olivat pieniä 1980-luvulla. Kolme viimeistä eivät päässeet kyytiin mukaan, koska silloin leikkipuistotoiminta oli jo lopetettu kuten lähineuvolatkin.
Leikkipuistot edustavat yhteisöllisyyttä parhaimmillaan. Vanhemmatkin saivat vertaistukea toisistaan sekä ammattilaisilta, puistotädeiltä ja neuvolan työntekijöiltä. 

Vantaan Kaivokselassa, jossa asuin, samassa piirissä oli koulu, kirjasto ja kirkko, leikkipuisto ja lähineuvola. Kirjasto, leikkipuisto ja lähineuvola lopetettiin, kirkko poltettiin, onneksi sentään koulu säilyi, mutta Kaivokselan yhteisöllisyydestä on enää rippeet jäljellä. Urheilukentän pukukoppikin on suljettu ja lahoaa kasaan.

Olin 1990-luvun lopussa pari vuotta lomautuksia karussa maikkana Helsingin puolella Malminkartanon koulussa. Aivan vieressä oli fantastinen Piianpuisto. Puistossa oli jopa eläimiä kuten hevonen, jota sai hoitaa, kanoja sekä lampaita. Koulun jälkeen pienimmät oppilaat menivät puistoon iltapäivähoitoon. 

Kun olin itse pieni koululainen, muistan hyvin, kun kesällä aina silloin tällöin piipahdimme Tikkurilan Keskuspuistoon kevyelle lounaalle, vaikka äiti oli kotona ja teki kyllä kolmelle pojalleen ruokaa. Kivointa puistossa oli leikkipuistotyöntekijöiden järjestämät leikkituokiot. Kengurukepit olivat 1960-luvulla iso hitti.

* * *

17.1. HS


Vantaan Ilolan asukasaktiivi Anneli Virtanen on tehnyt oikaisuvaatimuksen lasten maksuttoman puistoruokailun kokeilusta.

Virtasen mielestä puistoruokailua tarvitaan ensi kesänä kaikkialla Vantaalla, ei vain niissä viidessä kaupunginosissa, jotka on valittu myönteisen erityiskohtelun ohjelmaan.

Vantaan kaupunginhallitus hyväksyi joulukuussa kolmivuotisen ohjelman, jonka avulla pyritään tasaamaan hyvinvointieroja eri puolilla kaupunkia. Kohdealueiksi on valittu: Mikkola, Havukoski, Hakunila, Länsimäki ja Martinlaakso.

Alueiden valintaperusteina ovat muun muassa olleet Vantaan keskiarvoa heikompi työttömyysaste, alhainen koulutustaso, pienituloisten suhteellinen osuus sekä väestön sairastavuus.

Virtanen tähdentää, että vähävaraisuutta ja eriarvoisuutta on muuallakin kuin nyt valituilla alueilla. Hän pitää päätöstä perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisena ja katsoo, että se täyttää syrjinnän tunnusmerkistön.

Valituille  alueille muun muassa palkataan lisää työntekijöitä varhaiskasvatukseen ja erityisnuorisotyöhön, parannetaan ympäristöä ja tehostetaan alueen kunnossapitoa, tarjotaan suomen kielen opetusta pitkäaikaistyöttömille ynnä muuta.

Ohjelman kustannukset ovat kaksi miljoonaa euroa vuodessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti