Suomi, Nato ja Venäjän karhu

Presidentti Niinistö tapasi tänään eduskuntapuolueiden puheenjohtajat. 

Ei presidentti eikä kukaan puoluejohtajista ole esittämässä Suomea Natoon vallitsevissa olosuhteissa. Todettiin kumminkin, että Nato-optiota ei ole haudattu.

Painotettiin, että oma puolustus on Suomen turvallisuuden ydinasia.

Suomi ei ole muiden maiden selän takana kuten esim. Irlanti tai Portugali ovat. Olemme Venäjän karhun naapuri. Oma uskottava puolustus on tärkeää kaikissa olosuhteissa huolimatta siitä, olemmeko yksin vai Naton jäsen. 

Hyvin mielenkiintoista on, miksi presidentti tapasi puoluejohtajat juuri tänään. 

Pari päivää sitten Kokoomuksen konkarit Ilkka Kanerva, Pertti Salolainen, Kimmo Sasi ja Ben Zyskowicz totesivat, että he olisivat valmiita viemään Suomen Naton jäseneksi myös ilman kansanäänestystä. 

Tulee mieleen Urho Kekkosen aika ja runnaaminen ja saatanan tunarit. Kokouksen taustoja tuntematta vaikuttaisi siltä, että kyseessä oli jonkinlainen kurinpalautus.

Ehkä presidentti Niinistö kehotti puoluejohtajia laittamaan jäitä hattuun Nato-keskustelun osalta. Venäjän tilanne on niin vaikea, että Natoa ei kannata sotkea vaalitaisteluun.

Eduskuntavaaleista ei taida tulla sittenkään Nato-vaalit.


19.12. Yle

Niinistö: Oma puolustus Suomen turvallisuuden ydinasia

Oma puolustus on Suomen turvallisuuden ydinasia, presidentti Sauli Niinistö sanoo.

Hän kertoo tavanneensa tänään perjantaina eduskuntapuolueiden puheenjohtajat. Tapaamisessa puitiin turvallisuuspolitiikkaa, Niinistö toteaa.

Hänen mukaansa pöydän ääressä kukaan ei ollut esittämässä sotilasliitto Naton jäsenyyshakemusta "vallitsevissa olosuhteissa".

Osalliset totesivat Niinistön mukaan kuitenkin, ettei hakemisen mahdollisuutta suljeta pois.

Kabinettipolitiikan paluu - Natoon ilman kansanäänestystä?

Kokoomuksen konkarit uhmaavat suoraa kansanvaltaa ehdottamalla, että Natoon voidaan mennä ilman kansanäänestystä.

Ilkka Kanerva on jopa sitä mieltä, että Nato-kansanäänestykseen sitoutuminen rajoittaa suomalaisten päättäjien toimintavapautta. Tuntuu rajulta väitteeltä.

Haikailevatko kokoomuskonkarit takaisin 1970-luvun kabinettipolitiikkaan?

Vai onko kyseessä pelkkää kokoomuslaista vaalitaktiikkaa? 

Unohdetaan Suomen vaikea taloudellinen tilanne, johon Kataisen-Stubbin -hollitupahallitus on ollut osallinen? 

Halutaan, että ensi kevään eduskuntavaaleista tehdään väkisin Nato-vaalit? 

Suomessa on vain kahdesti pidetty neuvoa-antava kansanäänestys, v. 1931 äänestys Kieltolaista ja v. 1994 äänestys Euroopan unioniin liittymisestä.

Yle 17.12.

Kokoomuskonkarit lavalla: Natoon voidaan mennä ilman kansanäänestystä

Kokoomuksen pitkäaikaiset kansanedustajat Ilkka Kanerva, Pertti Salolainen, Kimmo Sasi ja Ben Zyskowicz olisivat valmiita viemään Suomen Naton jäseneksi myös ilman kansanäänestystä.

Eduskunnan kansalaisinfossa käydyssä keskustelussa kokoomuskonkarit antoivat täyden päätösvastuun presidentille, hallitukselle ja eduskunnalle.

Ilkka Kanerva sanoi, että Nato-kansanäänestykseen sitoutuminen rajoittaa suomalaisten päättäjien toimintavapautta turvallisuuspolitiikan valinnoissa.

Kanervan mielestä Nato-kansanäänestyksen järjestämiseen ei pitäisikään ehdottomasti sitoutua. Hän jättäisi Nato-asiassa päätösvastuun presidentin, hallituksen ja eduskunnan käsiin.

Kimmo Sasi provosoi kielitaisteluun

Kannattaa lukea kirjoitukseni alla oleva Nykypäivän artikkeli kokonaisuudessaan ja tehdä artikkelin perusteella omat johtopäätökset.

Huomio kiinnittyy kahteen viimeiseen kappaleeseen.

1.
– Heidän (lisäys: tarkoittaa Perussuomalaiset) populisminsa perustuu vastakkainasetteluille ja enemmistön vähemmistöjä suurempaan voimaan.

Vastakkainasettelusta:

Käytännössä Kokoomus on ollut hallitusvastuussa koko Kekkosen jälkeisen ajan. Kokoomus on järjestelmällisesti ajanut Suomea kohti luokkayhteiskuntaa, missä se on onnistunut.

Luokkayhteiskunnassa vastakkainasettelu on normaaliolotila, heikoimmassa asemassa olevat ihmiset yrittävät parantaa elinolosuhteitaan ja vastaavasti elististinen ja rikas yläluokka yrittää kynsin ja hampain pitää kiinni saavutetuista eduistaan.

Vastakkainasettelu luokkayhteiskunnassa on täysin terve ilmiö.

Kun suomalainen vasemmisto on menettänyt otteensa, Vasemmistoliitosta on tullut marginaalinen puolue ja Demareista on tullut Kokoomuksen hännyspuolue, työväelle ja heikossa asemassa olevalle kansanosalle ei ole jäänyt jäljelle kuin Perussuomalaiset, joka avoimesti liputtaa pienen ihmisen asiaa.

Valtamedialla ja elitistisillä ajattelijoilla kuten Sasilla näyttää menevän täysin yli ymmärryksen se, että vaikka Perussuomalaiset on puolue, samalla kyseessä on suurin omaehtoinen kansanliike sitten toisen maailmansodan.

Enemmistöstä ja vähemmistöstä:

Demokratiassa enemmistö on aina luonut pelisäännöt. Sasi ei halua ymmärtää, että suurin osa suomalaisista on pakkoruotsia vastaan. Pakolla ei ruotsinkieltä opita, mikä on nähty.
 
Sasi on monissa yhteyksissä korostanut olevansa pohjoismainen demokraatti, mutta tuntuu siltä, että hän ei ymmärrä tai halua ymmärtää demokratiaa ja sen normaaleja lainalaisuuksia.

Esiintulollaan Sasi todistaa olevansa menneen ajan kabinettipoliitikko, kansa pidetään irti todellisesta päätöksenteosta.

2.
Kaikkien muiden puolueiden tulisi osoittaa yhteisrintamaa ilmaistakseen, ettei perussuomalaiset ole yhteistyökykyinen, jos he eivät kunnioita Suomen kaksikielisyyttä, Sasi toteaa. 


Kaksikielisyyden kunnioittaminen ja pakkoruotsi ovat kaksi täysin eri asiaa. Itseasiassa Sasi tällä hämmästyttävällä ulostulollaan korostaa vastakkainasettelua entisestään. 

Pakkoruotsin pitkittäminen kärjistää. On todella ikävää, että suomenruotsalainen tavallinen kansa joutuu pakkoruotsikeskustelun sijaiskärsijäksi. Ei oma äidinkieli voi olla mikään vika.

Jos Perussuomalaiset vastustaa pakkoruotsia, se ei todista yhtään mitään puolueen yhteistyökyvystä. 

Sasi kirjoittaa, että Perussuomalaiset muka polkee enemmistön voimalla vähemmistöjä (lisäys: Perussuomalaiset ei toistaiseksi ole ollut vallassa), samaan aikaan Sasi vaatii, että kaikkien suomalaisten on pakolla opiskeltava pienen vähenevän vähemmistön kieltä. 

Mitä Sasi tekee, jos Perussuomalaiset saavat seuraavissa eduskuntavaaleissa isoa jytkyä vieläkin suuremman jytkyn? Pitäisikö muiden puolueiden kieltäytyä hallitusyhteistyöstä vaalivoittaja Perussuomalaisten kanssa pakkoruotsin poistamisen vaateiden takia?

Halventaako Sasi Hufvudstadsbladetin kirjoituksellaan kansan tahtoa?

Sitä paitsi, ollaan nyt Alexander Stubbista mitä mieltä tahansa, vaikka hän on suomenruotsalainen, hän on koko kansan pääministeri.

Sellaista demokratia on.

Lisään vielä oman ratkaisuni pakkoruotsin suhteen, jonkinlainen kompromissi tai välivaihe:

Jossain vaiheessa kielisolmu on avattava (Properuskoulu 9.5.2014)
 

5.7. Nykypäivä 

"Stubbin menestys varmasti on haaste Rkp:lle"

Kokoomusta lähellä olevan Borgerlig samlingin puheenjohtaja kansanedustaja Kimmo Sasi kirjoittaa Hufvudstadsbladetissa otsikolla "Suomenruotsalainen pääministeri". Sasin mukaan on tärkeää muistaa, ettei pääministeri voi olla yhden ryhmän äänitorvi eikä hänen ole siksi hyvä ottaa kielipoliittisia kantoja.

Sasi käy läpi historiaa ja muistuttaa Alexander Stubbin olevan sodan jälkeen vasta toinen suomenruotsalainen pääministeri Sdp:n Karl August Fagerholmin jälkeen.

"Nämä kaksi heijastavat suurta muutosta suomalaisessa politiikassa", jossa maltillisella vasemmistolla on Sasin mukaan vaikeuksia rekrytoida nuoria lahjakkuuksia.

Sasin mukaan vanha suomalainen puolue kokoomus on muuttunut. "Puolueessa arvostetaan ruotsin kieltä hyvin korkealle". Ensimmäisen myönteisen askeleen ruotsia kohtaan puolue otti hänen mukaansa 1970-luvulla ja nyt pitkän askeleen Stubbin valinnalla.

– Stubbin menestys varmasti johtaa siihen, että monet porvarillisesti ajattelevat nuoret kysyvät onko kokoomus oikea kanava edetä politiikassa. Tämä on haaste Suomen ruotsalaiselle kansanpuolueelle, Kimmo Sasi kirjoittaa.

Kimmo Sasin mielestä "voidaan melkein sanoa että kielitaisteluiden ajat ovat historiaa. Mutta valitettavasti ei voida unohtaa perussuomalaisia".

– Heidän populisminsa perustuu vastakkainasetteluille ja enemmistön vähemmistöjä suurempaan voimaan. Kaikkien muiden puolueiden tulisi osoittaa yhteisrintamaa ilmaistakseen, ettei perussuomalaiset ole yhteistyökykyinen jos he eivät kunnioita Suomen kaksikielisyyttä, Sasi toteaa.