Näytetään tekstit, joissa on tunniste Helsinki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Helsinki. Näytä kaikki tekstit

maanantai 3. elokuuta 2026

Oman kielen opetuksesta luovuttava

 

Helsingissä on harrastettu eri syistä koulushoppailua jo pitkään. 

Kun opetin Malminkartanon koulussa vuosina 1998-2000, jo silloin puhuttiin paljon koulushoppailusta: painotetusta opetuksesta ja erikoisluokista. Osa vanhemmista halusi kouluun, jossa opetetaan enemmän esim. liikuntaa tai musiikkia. Uusia kouluja perustettiin erilaisin painotuksin, mikä lisäsi entisestään koulushoppailua. 

Joissakin painotetun opetuksen kouluista järjestettiin jopa pääsykokeita, jotka ovat peruskoulun hengen vastaisia. Räikein esimerkki oli koulu, joka oli erikoistunut mediaan, pääsykokeessa painotettiin suomen kieltä, mikä käytännössä torppasi vieraskieliset lapset.

Vaikka Malminkartanon koulu oli kiva lähiökoulu, palasin takaisin Vantaalle opettamaan, koska en pitänyt Helsingin erottelevaa tapaa järjestää peruskoulun opetustaan hyvänä.

Kotikaupungissani Vantaalla on koko ajan ollut käytössä vahva lähikouluperiaate. Meillä on  vain musiikkia sekä englannin- ja ruotsinkieliä painottavia luokkia.

Koulushoppailukeskustelu pompahti rajusti, kun Helsinki päätti, että Puu-Myllypurosta siirretään oppilaita Itäkeskuksen kouluun, jossa yli puolet oppilaista on vieraskielisiä. Asia on herättänyt valtavasti huolta Puu-Myllypuron lapsiperheissä. 

Vaikka lasten siirtoa perustellaan sillä, että siirrolla pyritään tasamaan koulujen oppilasmääriä, taustalla on vahvasti ns. segregaation ehkäisy. On selvää, että silloin Puu-Myllypuron lasten vanhemmat ovat huloissaan lastensa tulevaisuudesta.

Lapset eivät voi olla väline segregaation ehkäisyyn. Helsingin on korjattava virheensä muulla tavoin.

Pitää muistaa, että vanha sananlasku seura tekee kaltaisekseen, pitää edelleen paikkansa. Kun luokassa valtaosa oppilaista on vieraskielisiä, opetuksessa joudutaan junnaamaan suomen kieltä koko ajan mm. eri oppiaineiden suomenkielisten käsitteiden kanssa. Junnaaminen vie aikaa muusta opetuksesta, ja suomenkielinen lapsi voi helposti turhautua.

Suomenkielisten lasten puheisiin tarttuu elementtejä monista kielistä, joten suomen kielen hallitseminen taantuu. Voidaan puhua monietnisestä kielestä, jossa on elementtejä esim. arabiasta, somaliasta tai englannista. Ko. slangi ei ole enää suomen kieltä, vaan jotain aivan muuta.

Vanhemmat haluavat aina lastensa parasta. Otan itseni esimerkiksi. Asun alueella, jonka kouluissa on vain vähän vieraskielisiä lapsia. Kun vieraskielisiä lapsia on vähän, he sopeutuvat hyvin valtakulttuuriin suomen kieltä myöten.

Ennen kuin nuorimmat lapseni menivät kouluun hätkähdin, kun lapseni olivat joutumassa naapurialueelle olevaan päiväkotiin, jonka henkilökunta irtisanoutui joukolla ja lähti muualle töihin. Päiväkodissa oli ilmennyt pahoja käyttäytymishäiriöitä, valtaosa lapsista oli maahanmuuttajataustaisia. Laitoin lapseni lähellä olevaan yksityiseen päiväkotiin.

Vantaan vieraskielisistä seiskaluokkalaisista lapsista yli kaksi kolmasosaa ei ymmärrä lukemaansa suomen kielellä. Jos ei osaa suomen kieltä, oppiminen on mahdotonta. Ammattioppilaitoksessa tai lukiossa tulee seinä vastaan. Meillä on jo nyt riittävästi syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, joilla ei ole opiskelu- tai työpaikkaa.

Perusopetuslaki ei velvoita kuntia järjestämään järjestämään oman kielen opetusta vieraskielisille lapsille, kuten vaikkapa arabiaa, somaliaa tai venäjää. Oman kielen opetus on tehotonta ja se vie paljon resursseja. Suomen lisäksi vastaavanlaista oman kielen opetusta Euroopassa on vain Ruotsissa, Norjassa ja Itävallassa.

Keväällä esitin kaupunginvaltuuston puhujapöntöstä, että oman kielen opetuksesta olisi luovuttava. Vapautuva resurssi, tai edes osa siitä, olisi suunnattava vieraskielisten lasten suomen kielen opetukseen. Suomen kielen vahva osaaminen on avain integroitumiseen.

Blogikirjoitukseni aiheesta 25.5.2026:

Vantaan kaupunkistrategian 2022-2025 valtuustopuheeni

On hyvä, että oman kielen opetuksen lakkauttaminen on noussut puheeksi sosiaalisessa mediassa.

Onko kukaan ajatellut, kuinka raju kielipaletti vieraskielisille lapsilla on? Havahduin asiaan, kun joskus vuosituhannen alussa kuudennelle luokalleni tuli arabiankielinen poika kesken lukuvuoden. Yhtäkkiä hänen lukujärjestykseensä pelmahti kolme kieltä lisää, suomi, ruotsi ja englanti.

Teemme syksyllä kaupunginvaltuustossa oman kielen opetuksen luopumisesta ryhmäaloitteen.

Lisäys, niin helppo ymmärtää, kuinka paljon resursseja Vantaalla oman kielen opetukseen menee:

Lukuvuonna 2025-26 opetettavat kielet Vantaalla:

albania, arabia, bengali, bulgaria, dari, englanti, espanja, hindi, indonesia, italia, kiina (mandariini), kreikka, kurdi (sorani), nepali, persia/ farsi, portugali, puola, ranska, romania, saksa, somali, swahili, tamili, thai, turkki, ukraina, urdu, uzbekki, venäjä, vietnam, viro

= yli 30 kieltä

keskiviikko 22. heinäkuuta 2026

Vantaan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja vaatii, että kaupunki liitetään Helsinkiin


HS 22.7.2026


Vantaan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Sakari Rokkanen (kok) haluaa yhdistää Vantaan ja Helsingin.

Nyt hän tähystää ulos Tammiston McDonald’sin nurkkapöydästä.

Maisemaikkunan takana siintää Helsingin ja Vantaan raja. Kymmenet tuhannet ihmiset ylittävät sen Tuusulanväylää pitkin joka päivä.

Helsingin seutu on rakenteeltaan käytännössä yksi suuri kaupunki, mutta sen kasvua sotkevat keinotekoiset kuntarajat, Rokkanen selittää.

Hänestä pääkaupunkiseutu käyttäisi maata ja tuottaisi palveluita parhaiten yhtenä kokonaisuutena.

Ihannetapauksessa mukaan liittyisivät myös Espoo ja Kauniainen. Jos ne vastustavat, Helsingin ja Vantaan pitäisi edetä kahdestaan.

* * *

Ihmeellinen ja vastuuton irtiotto kaupunginvaltuuston puheenjohtajalta.
Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja vaatii Vantaan liittämistä Helsinkiin, vaikka mitään yhteyttä muihin ryhmiin ei ole otettu.

Näin ei voida toimia. Vantaan kaupunginvaltuuston luottamuksen ja yhteistyön ilmapiiri on saanut ison särön.

Todennäköisesti Rokkanen pelaa omaa eduskuntavaalipeliään.

Pitää muistaa, että Rokkanen on ollut viime vuodet yksi Vantaan taloudenpidon arkkitehdeistä. Hän ajoi vahvasti kerrostalorakentamista ja pienten asuntojen politiikkaa, mikä ei kaupungin verotulojen kannalta ei ollut järkevää. Perussuomalaiset on ajanut vastuullisesti koko ajan pientaloalueiden rakentamista, mikä tämän valtuustokauden aikana onkin saanut tuulta purjeisiin.

Rokkanen on ollut myös ökykalliin Vantaan ratikan vahva kannattaja.

Hän ei ole ajanut perinteistä kokoomuslaispolitiikkaa.

Nyt Vantaa on talouskurimuksessa ja velkakurjuudessa. Yksi mahdollisuus on, että Rokkanen etsii helppoa ja nopea tietä ulos kaupungin talousongelmista. Mutta miksi Helsinki edes ottaisi velkaisen Vantaan taakakseen?

Olisi mielenkiintoista tietää, onko kuntaliitosta edes käsitelty Kokoomuksen valtuustoryhmässä. Mikä on ryhmän kanta kuntaliitokseen?
Kaupungin talous- ja strategiatoimikunta perustettiin keväällä v. 2025. Olen ko. toimikunnan jäsen. Sanallakaan ei ole käsitelty kuntaliitosta Helsingin kanssa.

lauantai 27. kesäkuuta 2020

Sote-maakunnat tulevat - kannattaisiko Vantaan ja Keravan yhdistyä?


Lausuntokierrokselle lähtevässä sotessa on niin monia kipupisteitä, että päätä kivistää. Loppukiri on hurja, ensimmäiset maakuntavaalit pitäisi järjestää jo kuntavaalien jälkeisenä vuonna 2022. Kateeksi ei käy heitä, jotka sotesta päättävät. 

Keskustalle sote on elintärkeä, elämän ja kuoleman kysymys. Puolue koki veret seisauttavan vaalitappion eduskuntavaaleissa, ja silti se meni hallitukseen äänestäjien potkittavaksi. 

Suomeen synnytetään väkisin määrältään käsittämätön 21 sote-maakuntaa. Keskustan tavoitteena on ilman muuta betonoida valtansa maaseudun pienissä maakunnissa. Mitään muuta järjelliseltä kuullostavaa syytä en keksi noin suurelle maakuntamäärälle.

Nyt näyttäisi siltä, että maakuntia ei jaeta vaalipiireihin. Mietin asiaa jo siinä vaiheessa, kun Uusimaasta aiottiin tehdä yksi iso maakuntaa. Silloin helsinkiläisillä olisi ollut mahdollisuus jättipottiin maakuntavaltuutettujen määrässä, jopa suuret Espoo ja Vantaa olisivat jääneet nuolemaan näppejään puhumattakaan Uudenmaan pikkukunnista. Nyt Helsinkiä kaavaillaan omaksi sote-alueekseen, joten päätösvalta silloin on Helsingin kaupunginvaltuustolla.

Kuten Hesarikin totesi, ääritapaus maakuntien vallanjaossa on kotikaupunkini Vantaan ja Keravan muodostama maakunta. Vantaalaisia on 233 000 ja keravalaisia 36 000. Nykyisen mallin mukaan Keravalta ei kovin montaa valtuutettua maakunnan 69-paikkaiseen maakuntavaltuuston pääsisi.

En voi välttyä ajatukselta, kannattaisiko Vantaan ja Keravan yhdistyä saman tien hieman isommaksi kaupungiksi? 

Kerava olisi luonnollinen jatke Vantaan pääradan aluekeskuksille Tikkurilalle, Koivukylälle ja Korsolle. Koivukylässä ja Korsossa on asukkaita vajaat 30 000 per aluekeskus, Tikkurilan suuralueella on yli 40 000 asukasta.

Keravan ja Peijaksen sairaalan välimatka on 12 km. Tikkurilan asemalle rakennetaan tulevaisuudessa iso hyvinvointikeskus, johon keravalaiset voisivat nopeasti sujahtaa junalla Keravan tai Savion asemilta. 

Keravan veroäyri on 19,25 ja Vantaan 19,00. 

Kaupunkien liittyessä yhteen, veroäyriksi tulisi 19,00. Silloin voittajia olisivat keravalaiset veronmaksajat.

* * *

27.1. HS


Lausuntokierrokselle lähteneessä lakiluonnoksessa sote-maakunnissa olisi yleinen ja yhtäläinen äänioikeus.

Jos uudistus etenee ilman soraääniä, sote-lait hyväksyttäisiin eduskunnassa vuoden kuluttua. Ensimmäiset maakuntavaalit voitaisiin järjestää vuonna 2022, ja sote-maakuntavaltuustot aloittaisivat vuoden 2023 alussa.

Demokratian toimivuudelle on merkityksellistä, miten uudet sote-maakuntavaltuustot oikein valitaan ja miten päätöksenteko niissä järjestetään. Nyt ollaan jakamassa pottia, jonka toiminta kattaa yli puolet kuntien vuosittaisista budjettimenoista.

Suomeen on syntymässä 21 uutta sote-maakuntaa, kun neljä uusmaalaista itsehallintoaluetta on nekin muutettu nimeltään sote-maakunniksi. Näiden lisäksi omana sote-alueenaan on Helsinki.

Ylintä päätösvaltaa käyttää sote-maakuntavaltuusto, jonka jäsenet valitaan suorilla vaaleilla. Maakunnan kaikilla asukkailla on näissä vaaleissa yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, eikä maakuntaa jaeta erillisiin vaalipiireihin. Helsingissä ylintä päätösvaltaa sote-asioissa käyttänee kaupunginvaltuusto. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus kuulostaa ylevältä, mutta herättänee kaikissa maakunnissa jupinaa keskuskaupungin ehdokkaiden ylivallasta.

Ääritapaus on Vantaan ja Keravan muodostama maakunta, jolle valitaan 69 jäsenen sote-maakuntavaltuusto. Ilman äänileikkuria tai vaalipiirirajauksia siitä uhkaa tulla vantaalainen päätöksentekoelin. Maakunnan asukkaista vantaalaisia on 233 000 ja keravalaisia 36 000.

perjantai 29. toukokuuta 2020

Sähkölentokoneet tulevat - Malmin lentokenttää tarvitaan


Lentokoneteknologia kehittyy kovalla vauhdilla, eri puolilla maailmaa suunnitellaan kilpaa sähköliikennelentokoneita. Esim. ruotsalainen Heart Aeropspace kehittää 19-paikkaista liikennekonetta, jonka kantama on 400 km. Kaupalliseen liikenteeseen se voi tulla jo niinkin aikaisin kuin 2025.

Suomen pienempien lentokenttien merkitys kasvaa sitten, kun niiltä lennetään lyhyemmän kantaman sähkölentokoneilla (HS 29.5.), sanoo Merenkurkun neuvoston johtaja Mathias Lindström. 

Koneet ovat ympäristöystävällisiä ja hiljaisia, polttoainekulut ovat vain kymmenesosa perinteisestä lentokoneesta samoin kuin huoltokulut (HS 29.5.), toteaa Suomen yksi johtava sähkölentämisen asiantuntija Janne Vasama.

On pomminvarmaa, että lentäminen mullistuu rajusti tulevaisuudessa. Ensin sähköistyvät pienkoneet, sitten lyhyen kantaman liikennekoneet, ja lopuksi isot pitkän kantaman liikennekoneet.

Suomi on laajan asuttu maa, joten maakuntalentokenttien kuten vaikkapa Kokkola tai Joensuu merkitys kasvaa. Maakuntalentokenttien säilyttäminen on tärkeää myös Suomen poikittaisliikenteen kannalta. 

Helsingin Malmin lentokentän merkitys tulevaisuudessa nousee arvoon arvaamattomaan. 
Monessa eurooppalaisessa kaupungissa on kaupunkilentokenttänsä kuten Lontoossa, Tukholmassa ja Reykjavikissa.

Mutta Suomessa Helsingin päättäjät lyhytnäköisyydessään ovat lanaamassa upean ja historiallisen Malmin lentokentän asuinrakennusten alle. 

Suomessa riittää lääniä rakentamiseen, Helsingissäkin. Asuntopolitiikassa pääkaupunkiseudun kaupunkien pitäisi tehdä yhteistyötä. Tiedetään, että pääkaupunkiseudulle muuttaa paljon ihmisiä, mutta ei heitä kaikkia tule sijoittaa ruuhkautuvalle Helsingin niemelle.

Espoossa ja Vantaalla on tilaa. Vantaalle rakennettiin muutama vuosi sitten loistava Lentorata, joka on nopeuttanut liikkumista merkittävästi ympäristöystävällisellä tavalla. Lentokenttäradan reuna-alueet kumisevat tyhjyyttään, metsää, pusikkoa ja peltoa riittää.

Nyt järki käteen ennen kuin on liian myöhäistä.

Jos muu ei auta, niin valtion on puututtava voimalla Helsingin Malmin lentokentän tuhoamissuunnitelmiin.

* * *

29.5. HS


Matkustajalennot sähköllä toki kuulostavat vielä utopialta, mutta eri ennusteiden mukaan niitä voisi olla maailmalla jo noin viiden vuoden kuluessa, ehkä aiemminkin.

”Suomessa on paljon pieniä lentokenttiä, joiden osalta on pohdittu, pitäisikö ne lakkauttaa vai ei. Meidän mielestämme ehdottomasti ei, koska tällaiset uudet ratkaisut, kuten sähkölentokoneet, voivat vaikuttaa kustannuksiin rajusti”, Mathias Lindström sanoo.

Hänen mukaansa Suomen pienempien lentokenttien merkitys kasvaa sitten, kun niiltä lennetään lyhyemmän kantaman sähkölentokoneilla. Nämä yhteydet toimisivat parhaiten esimerkiksi suurten kaupunkien välillä.

”Sähköinen lentäminen tulee mullistamaan liikkumista”, Janne Vasama sanoo.

”Se on edullista. Polttoainekulut ovat noin kymmenen prosenttia perinteisestä lentokoneesta, samoin moottorin huoltokulut. Sitten, kun sähkölentokoneita tulee, niitä operoivat yhtiöt saavat niistä niin suuren taloudellisen edun, että koneista tulee hyvin haluttavia.”

”Helsingissä tarvittaisiin kaupunkikenttä. Sähkölentokoneet eivät sovi Helsinki-Vantaalle isojen koneiden joukkoon. Ne ovat niin paljon hitaampia ja pienempiä, että ne vaikeuttaisivat lentokentän liikennettä.”

”Helsinki on niin keskeinen paikka. Jos Helsingissä ei ole paikkaa sähkölentokoneille, niin Suomeen ei oikein tule sähkölentokoneverkkoa.”

maanantai 18. toukokuuta 2020

Kuntademokratian olemuksesta


HS 18.5.2020


En ota kantaa kaupunkipuistoasiaan, koska asiasta päättäminen on helsinkiläisten asia. Jos kaupunkipuisto kiinnostaa, kannattaa lukea koko Hesarin artikkeli.

Minua kavahdutti artikkelin aloitus: 

Kaupunki ei seiso hankkeen takana, mutta joidenkin ryhmien poliitikoilla on halua toteuttaa aloite kaupungin esityksen vastaisesti.

Hesari sohaisi kuntademokratian ytimeen.

Kaupunginvaltuusto on Helsingissäkin kaupungin ylin päättävä elin. Selvää on, että kaupunkilaiset yrittävät vaikuttaa valtuuston jäseniin, niin pitääkin olla. Kaupunkilaiset ovat valtuustonsa valinneet. Jos valtuuston enemmistö päättää, että kaupunkipuisto perustetaan, silloin se on perustettava. 

Kun kirjoitetaan kaupunki ei seiso hankkeen takana, minulle jää täysin epäselväksi, mistä on kysymys. Onko kyse kaupungin virkamiehistä vai peräti kaupungin pormestarista?

Kaupungin toimintaa ohjaa poliittinen päätöksenteko ja kaupungin ylin päättävä elin on kaupunginvaltuusto. Kun päätös on tehty, kaupungin viranhaltijoiden tehtävänä on noudattaa ko. päätöstä. Ei ole olemassakaan mitään muuta asioista päättävää kaupunkia kuin kaupunginvaltuusto. Kaupunginvaltuuston enemmistö päättää, vaikka kuinka jurppiikin, jos jää tappiolle.

Kyllä kunnissa jossain vaiheessa olisi kokeiltava kansalaisten suoraa vaikuttamista. Ei ole kovin vaikeaa järjestää äänestystä pankkitunnuksia käyttäen. Suoraa vaikuttamista ei voi joka asiassa käyttää, mutta esim. kerran vuodessa voisi, jos asia olisi hyvin tärkeä kaupunkilaisia askarruttava asia.

Helsingissä sellainen asia voisi olla juuri tämä kaupunkipuiston perustaminen. Vantaalla kaupunkilaisia puhuttaa nyt eniten kaupungin tulevat raidehankkeet.

Helsingissä voitaisiin äänestää:

Perustetaanko Helsinkiin kaupunkipuisto?

Kyllä
Ei

Vantaalla voitaisiin äänestää:

Rakennetaanko Vantaan ratikka?

Kyllä
Ei

Kun aloitin kaupunginvaltuutetun hommat, minua järkytti, kun valtuustosalin kahvilassa minua lähestyi eräs nimeltä mainitsematon kaupunginvaltuutettu, joka totesi, Kai-Ari, ethän sinä voi vastustaa virkamiehen esitystä. Päässäni ajattelin, että miksi helvetissä minut on oikein sitten tänne valittu, mutta en sanonut mitään, koska olin niin äimän käkenä.

Totta kai tiedän, että paljon päätetään etukäteen valtuustosalien ulkopuolella. Pari isoa valtapuoluetta voi etukäteen miettiä yhdessä vaikkapa kaupunginjohtajan kanssa jostakin asiasta ja tuoda ko. asian kaupunginhallituksen kautta valtuustosaliin päätettäväksi. Sekin on demokratiaa, koska kaupunkilaiset ovat äänestäneet ko. kaksi puoluetta valtaan.

Jos haluaa muutosta, pitää seuraavissa kuntavaaleissa äänestää muutosta.

maanantai 28. lokakuuta 2019

HOAY - Stadin tulevaisuus


Helsingin opettajien ammattiyhdistys eli HOAY on tehnyt erinomaisen musiikkivideon nykykoulusta. Video kertoo nykykoulun tilasta hyvin kouriintuntuvasti. Koulun asiantuntijoita eli opettajia kannattaa kuunnella.

Katsele ja kuuntele: HOAY - Stadin tulevaisuus

Videon ja musiikin tuotanto: Antti Vuori | www.anttivuori.com Miksaus ja masterointi: Henrik Sirelä | Loiste Productions Värimäärittely: Sarrah Wilkman | Grade One Rooleissa: Mareena Soininen, Leo Kröhan, Solja Sulkunen, Tuomo Laakso, Johanna Rauhala, Valtteri Koskela & helsinkiläisiä koululaisia Koreografi: Titta Tunkkari Kuvausavustaja: Kirsi Ihalainen Tuottaja: Hannaleena Maarianvaara | HOAY hoay.fi helvary.fi

Video on muuten erinomainen, mutta kannattaa pikkuhiljaa lopettaa mantranomaiset hokemat kuten "inkluusio on periaatteessa hyvä, mutta...läp läp lää".
Inkluusio näyttää olevan lähes joka suhteessa susi, mikä oli tiedossa jo ennen kuin inkluusioon siirryttiin.
Muuten musiikkivideo on täydellinen.

torstai 19. tammikuuta 2017

Kansallisomaisuus on kansan omaisuutta

Ministeri Anne Bernerin esityksessä on Digitan kaikuja. Kun Yleisradio myi lähetysverkkonsa, Suomen TV-verkosta tuli ulkomaisten sijoittajien rahasampo. 

Yle ja muut suomalaiset mediatalot joutuvat pulittaamaan Digitalle vuosittain 80-90 miljoona euroa. Veroja Digita maksaa Suomeen vähän, koska osa voitoista siirtyy veroparatiiseihin.

Jos Suomen liikenneverkko yhtiöitettäisiin, pelkona on, että jossain vaiheessa yhtiö myydään ulkomaille, ja sitten alkaa rahastus.

Pelkään kovasti, että sotessa tulee käymään samalla tavalla. Isot terveysfirmat keskittyvät ja siirtyvät ulkomaiseen omistukseen, ja voitot kierrätetään veroparatiiseissa.

Suomalaisilla on kova hinku myydä ulkomaille arvokkaimpia omaisuuksiaan. 

Helsinki myi 2000-luvun alussa kannattamattoman yrityksensä Nord Waterin Saudi-Arabiaan. Tarkoitus oli myydä pullotettua Päijänteen vettä mm. saudeille. Onneksi vesihanke ei onnistunut Päijänne-tunnelin remontin ja toimimattoman pullotuslinjan takia.

Myös Lahden kaupungin yhtiö Lahden Aqua alkaa myydä Päijänteen vettä yhdessä monacolaisen yksityissijoittaja Guy-Alain Mierzukin kanssa. Katsotaan, miten lopulta käy.

Tulevaisuudessa puhdas vesi voi olla arvokkain luonnonvara.

Karmea on Suomen kaivospolitiikka. Suomi antaa luonnonvaransa kaivosyhtiöille selvästi muita maita halvemmalla. Tulkaa ja vallatkaa, kaivakaa pois lähes ilmaiseksi.

Sinisilmäisestä tyhmyydestä sakotetaan.

Perussuomalaiset tyrmäävät Anne Bernerin liikenneverkon yhtiöittämisen. 

Vaikka kyse on vasta selvityksestä, jotkut mediat uutisoivat yhtiöittämisestä aivan kuin liikenneverkon yhtiöittäminen olisi jo päätetty. 

Anne Berner ei ole koko hallitus.

* * *

HS 19.1.


Perussuomalainen puolustusministeri Jussi Niinistö tyrmää liikenneverkon yhtiöittämisestä laaditun selvityksen.

Hallituskumppanilta ministeri Anne Bernerin (kesk.) liikenneuudistus ei saa kaikilta osiltaan kehuja. Perussuomalaista puolustusministeriä hiertävät eniten kaavaillut yhtiöittämissuunnitelmat.

– Liikenneverkon kunnossapitäminen tai päästövähennystavoitteet eivät edellytä sitä, että julkisin varoin rakennettu omaisuus yhtiöitetään ja kansallisomaisuudella tehdään bisnestä kansalaisten kustannuksella, Jussi Niinistö kirjoittaa blogissaan.

perjantai 5. helmikuuta 2016

Lähidemokratiavajetta


Uusimaa koostuu Helsingistä, Espoosta, Vantaasta sekä läjästä pikkukuntia ja -kaupunkeja. Tulevaisuuden päätöksenteossa Helsingin painoarvo kasvaa. Voisiko tämä johtaa Suur-Helsinkiin, pääkaupunkiseutu olisi yksi ja sama miljoonakaupunki?

Kun alueen ylin päätäntävalta siirtyy maakuntavaltuustolle, kaupunginvaltuustojen valta pienenee. Samalla todennäköisesti kaupunginvaltuustojen koot pienevät ainakin isoissa kaupungeissa.


Jos ei mitään tehdä, silloin yhdet ja samat henkilöt  istuvat sekä eduskunnassa että maakunta- ja kaupunginvaltuustoissa. Valta keskittyy varmasti nimipoliitikoille. Pitäisikö määritellä, kuinka monessa vallankahvassa yksi ja sama politiikko voisi olla? Kaikissa kolmessa vai vain kahdessa tai yhdessä?



Kun päätöksenteko etääntyy tavallisista kaupunkilaisista lähes totaalisesti, paine lähidemokratian kehittämiseen kasvaa.


Malleja on ainakin kolme.


a. Kaupunginosavaltuustot


Malli sopii erinomaisesti isoille kaupungeille. 


Otan esimerkiksi kotikaupunkini Vantaan. Kaupunki on jakautunut kuuteen suureen osaan. Alueet ovat Kivistö, Myyrmäki, Aviapolis, Tikkurila, Korso ja Hakunila, mikä tarkoittaisi kuutta kaupunginosavaltuustoa.


Vantaalla lentokenttä on jakanut kaupungin kahteen osaan, Länsi- ja Itä-Vantaaseen. Länsi-Vantaalla on koettu aina, että Itä-Vantaa on jyrännyt. Esimerkiksi Myyrmäen keskustan kehittäminen on ollut yhtä kivirekeä. Kesti pitkään ennen kuin alueelle saatiin edes kunnollisia kauppoja ja palveluja, kun rakennusliikkeiden annettiin tapella rakennusoikeuksista.


b. Suora valta


Malli on erittäin mielenkiintoinen. Miksei voida ajatella, että kaupunkilaiset pääsisivät itse suoraan päättämään asioista?


Tekniikka ei ole enää este, äänestykset voitaisiin tehdä esim. pankkitunnuksia käyttäen.


c. Sekamalli


Sekamalli voisi olla toimivin. Suurimmasta osasta asioista päättäisi kaupunginosavaltuusto, mutta joistakin asioista kaupunkilaiset päättäisivät suoraan, vaikka kerran kuukaudessa.



Mahdollisen lähidemokratiavajeen lisäksi olen pohtinut, että miksi maakunnan pitäisi hoitaa vain sosiaali- ja terveyspalvelut. 


Parhaiten olen perehtynyt peruskouluun. Nyt kaikki kaupungit puuhastelevat omilla hiekkalaatikoillaan. On tehty huonoja paikallisia opetussuunnitelmia, vaikka yksi kunnollinen olisi riittänyt. Koulujen työ- ja loma-ajatkaan eivät natsaa. 


Kaupunkien kouluvirastot voitaisiin lakkauttaa, kun olisi yksi tehokas maakunnallinen kouluvirasto. Uudenmaan pikkukunnilla ei ole edes resursseja säädylliseen peruskouluun, aina ei riitä osaaminenkaan.


Myös päivähoidon hallinto voitaisiin keskittää maakunnalle.


Mutta kaikkein oleellisinta olisi niputtaa kaikkien kaupunkien todelliset käenpoikaset eli tilakeskukset yhteen. Ei ole mitään mieltä siinä, että joka niemessä ja notkossa on tehoton ja kallis tilakeskus, joka on vain hoitavinaan toimitiloja ja kiinteistöjä.


Uusimaa on pullollaan homekouluja. Oikeastaan yhdestäkään kaupungista ei löydy riittävästi kiinteistö- ja rakennusalan asiantuntemusta, niin huonossa kunnossa koulurakennukset ovat. Keskittäminen toisi tehokkuutta toimintaan, ja parhaat alan asiantuntijat saataisiin maakunnallisen tilakeskuksen johtoon.


Kun kerran kaupunkien valta vähenee, kaukaisessa tulevaisuudessa rajustikin, voidaanko kaupungit ja kunnat lopettaa kokonaan? Alueellinen verotusoikeus olisi vain maakunnalla. 


Olisi vain maakuntahallinto sekä pieniä aluevaltuustoja kuten kaupunginosavaltuustot ovat. Ehkä silloin valtion vallan vähentämisellä olisi tarvetta. Valta tulisi lähelle ihmistä.

maanantai 18. toukokuuta 2015

Malmin lentokenttä säilyy sittenkin?

Liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikon (kok) asettama  "Malmin lentokenttätyöryhmä" ehdottaa, että lentokenttää ei lopeteta, vaan sitä kehitetään.

On hyvä, että järki on otettu käteen.

Malmin lentokenttä on suomalaisen siviili-ilmailun kehto, ensimmäinen kansainvälinen lentokenttä, jollei nyt Katajanokan vesitasolentoasemaa oteta lukuun. Paitsi, että historiaa pitää kunnioittaa, liki puolet yleisilmailusta tapahtuu Malmilta käsin.

Kyllä Helsingistä ja pääkaupunkiseudulta maata löytyy asuinkäyttöön. Työryhmän ehdotus maanvaihdosta valtion ja Helsingin kaupungin välillä on järkevä.

Sitä paitsi uuden yleisilmailulentokentän rakentaminen on kallista rakennettiinpa se minne tahansa.


17.5. Iltalehti    


Työryhmä korostaa, että Malmilla ei ole kyse vain harrastus- ja huvilentelystä, vaan monipuolisesta ansiolento- ja helikopteritoiminnasta samoin kuin koulutus- ja huoltotoiminnasta. Se muistuttaa, että liki puolet (44 %) maamme yleisilmailun operaatioista tapahtuu Malmin lentoasemalta.

Raportissa huomautetaan, että Liikenne- ja Viestintäministeriön tänä vuonna julkaisemassa lentoliikennestrategiassa ei ole käsitelty lainkaan Malmin saati muiden kaupunkikenttien tarvetta tulevaisuudessa.

- Malmin lentoasema ei ole ainoastaan kunnallinen tai pääkaupunkiseudun asia, sillä kenttä on osa valtakunnallista liikenneverkostoa... Uusi hallitus ja eduskunta voi tehdä Malmin suhteen uusia päätöksiä, raportissa todetaan.

Työryhmän mukaan koko kenttäalue voidaan lunastaa valtiolle esimerkiksi maanvaihdolla Helsingin kaupungin kanssa

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Söisitkö tätä ruokaa?

Terveisiä vanhusten ruokapalvelusta, annoshinta 7,33

Pyydettiin levittämään yllä olevaa kuvaa.

Lopetan vanhenemisen tähän paikkaan, koska tulevaisuuden ruokanäkymät ovat tuollaisia.

Olen syönyt lähes koko ikäni kouluruokaa, joka kuvan annokseen verrattuna sentään on kunnon ruokaa. Vanhuksille saa näköjään mättää aivan mitä tahansa, he eivät viitsi valittaa.

Äskettäin Helsinki teki päätöksen, että vanhuksille kotiin tuodun ruuan kanssa ei enää tuoda juomaa, leipää ja levitettä. 

Että tällainen on Suomi nyt. 

Arvoton on yhteiskunta, joka ei välitä vanhuksistaan.

tiistai 17. helmikuuta 2015

Nyt vanhuksilta viedään leipäkin pois suusta

Eläkeläisiltä on viety eläkkeiden indeksikorotukset, nyt Helsingin kotihoito ja Palmia vievät vanhuksilta leivät, levitteet ja ruokajuomatkin. 

Helsingin sosiaali- ja terveysviraston sairaala-, kuntoutus- ja hoivapalveluiden vs. osastopäällikkö Arja Peiponen kertoo: 

– Päätöksen taustalla on se, että on haluttu yhtenäistää pääkaupunkiseudun ateriahintoja ja -valikoimaa, Peiponen sanoo. (IS)

Hienosti on yhtenäistetty. 

Miksi aina yhtenäistetään noin? Kurjistetaan vanhusten palveluja?

Osa kotona olevista vanhuksista on sellaisia, jotka eivät kerta kaikkiaan pääse käymään itse kaupassa ostamassa leipää, levitettä tai ruokajuomaa. Talvella liukastumisen pelosta vanhukset eivät ilkeä muutenkaan kaduilla liikkua.

Leipä on yleismaailmallinen peruselintarvike. Vanhuksetkin ovat ihmisiä, myös he tarvitsevat leipää.

Vanhusten kotihoito on muutenkin kriisissä. Vanhustenhoitajien päivittäiset kotikäyntimäärät ovat kasvaneet rutkasti. Hoitajat valittelevat, että kaikkea ei voi tehdä kunnolla, joudutaan hosumaan. 

Kun hoitaja sairastuu, alle kolmen päivän sijaisuuksiin ei aina palkata edes sijaista. Suuri osa hoitajista on harkinnut jopa alan vaihtoa.

Kaikilla vanhuksilla ei ole omaista, joka pääsee auttamaan.


16.2. IS

Vanhuksilta viedään leipä, levite ja ruokajuoma - ”Ehkä kannattaisi miettiä, keneltä näitä palveluita karsitaan”

Tähän asti Helsingin kotihoidon ja Palmian järjestämissä ateriapalveluissa asiakas on voinut valita kolmesta eri ateriakokonaisuudesta mieleisensä. Helmikuun alussa voimaan astuneen muutoksen myötä vaihtoehtoja jäi enää yksi: sellainen joka ei sisällä leipää, levitettä ja ruokajuomaa. 

Palmiasta kerrotaan IS:lle, että kyseessä on Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan päätös. Päätös on hyväksytty lautakunnan kokouksessa tammikuun lopulla.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Rakennetaanko elitistinen keskustakirjasto lähikirjastojen kustannuksella?

Helsingin keskustakirjastoraportin tulos on odotettu.
- Keskustakirjaston kävijämäärä tulee vähentämään lähikirjastojen kävijämääriä. 
- Keskustakirjasto tulee lisäämään Helsingin kaupungin kirjastotoimen menoja ratkaisevasti.
- Keskustakirjaston rahoitus kaipaa kipeästi ulkopuolista yksityistä rahoitusta, jota tuskin tulee paljoa, ei ainakaan riittävästi.
- Valtio on jo myöntänyt keskustakirjastohankkeeseen 30 miljoonaa euroa, enempää ei ole odotettavissa.
Jos keskustakirjasto rakennetaan, jotkut lähikirjastot joutuvat vääjäämättä lakkautusliipasimelle.

Jos lähikirjastoja lopetetaan, kärsijöinä ovat tietenkin lapset ja vanhukset, jotka eivät usein kaupungin keskustassa liikuskele. 
Lähikirjastot ovat arkipäivää, lähipalvelu. Lähikirjastot ovat demokraattisia, tasa-arvoa lisääviä palveluja. Köyhällä ei ole varaa ostaa kirjoja.
Kun yhteiskunnalla ei ole varaa välttämättömimpäänkään, on tarkaan mietittävä, kannattaako panostaa elitistisiin hankkeisiin kuten keskustakirjasto tai Guggenheimin taidemuseo.
Nyrkkisääntö voisi olla, että keskustakirjasto rahoitettaisiin mallilla kolmasosa kaupunki + kolmasosa valtio + kolmasosa yksityinen raha. Guggenheimin rahoitus malli on vieläkin selkeämpi, Guggenheim-säätiö ja muu yksityinen raha saavat neuvotella keskenään rahoituksen jakomallin. Verorahoja ei saa syytää Guggenheimiin.
Tavalliset ihmiset eivät kaipaa lippulaivoja, vaan toimivia lähipalveluja. Elitistiset kulttuurihankkeet eivät saa kävellä esim. peruskoulutuksen tai lähikirjastojen yli.


10.1. HS    Raportti: Keskustakirjasto voi uhata Helsingin lähikirjastoja

Suomen kirjastolaitoksen lippulaivana mainostettu Helsingin keskustakirjasto saattaa uhata Helsingin lähikirjastojen asemaa. Näin arvioidaan joulukuussa valmistuneessa keskustakirjaston arviointiraportissa.

Raportin mukaan ”on mahdollista, että keskustakirjaston myötä muun kirjastoverkon kävijämäärät vähenevät merkittävästi.”

”Mikäli näin tapahtuu, joudutaan nykyistä kirjastoverkkoa mahdollisesti tarkastelemaan kriittisesti tulevaisuudessa”, raportissa kirjoitetaan.

lauantai 18. lokakuuta 2014

Keskustakirjastoa ei saa rakentaa lähikirjastojen kustannuksella

Jos Helsingin Keskustakirjasto rakennetaan, on pidettävä huoli, että lähikirjastot säilyvät. 

Lähikirjasto tekee yhteistyötä alueen koulujen kanssa. Luokat tekevät vierailuja paikan päälle turvallisesti kävellen. Vastaavasti kirjasto tekee kirjavinkkauskäyntejä kouluihin.

Lasten ja vanhusten kannalta lähikirjastot ovat tärkeitä. Ei voida olettaa, että pienet koululaiset tai raihnaiset vanhukset ryysääväät metrolla Keskustakirjaston palvelujen perään, jos lähikirjastoa ei ole.

Monessa lähiössä Kirjasto- ja Nuoristoimi tekevät tiivistä yhteistyötä alueen nuorten hyväksi.

Lähikirjasto on tasa-arvon tae peruskoulun tapaan.

Keskustakirjaston kustannusarvio on noin 100 miljoonaa euroa. Valtio on sitoutunut antamaan hankkeeseen 30 miljoonaa euroa, joten helsinkiläisten veronmaksajien piikkiin jää paljon maksettavaa.

Puuttuvan rahan suuruus hiertää, kun tiedetään, että hyvin moni helsinkiläinen lapsi altistaa itsensä päivittäin homeelle lähikoulussaan.

Missä luuraa suomalainen pääoma?

Keskustakirjastot ja Guggenheimit ovat oivia tukemisen kohteita isolle yksityiselle rahalle. Monessa maassa museoita ylläpidetään yksityisellä rahalla. 

On irvokasta, että uutta Lastensairaalaa rahoitetaan talkoilla, kansalaiskeräyksellä. Lastensairaala olisi pitänyt rakentaa verorahoilla. 

* * *

17.10. HS


Helsingin kiinteistölautakunta päätti torstain kokouksessaan jättää keskustakirjaston hankesuunnitelman pöydälle.

Lautakunnan puheenjohtajan Pia Pakarisen (kok) mielestä lautakunta ei halunnut päättää asiasta, koska keskustakirjaston rahoitus on osittain epäselvä.

"Rahoituksesta puuttuu edelleen lähes 20 miljoonaa. Ei ole lautakunnan asia ennakoida, saadaanko raha jostain. Toisaalta emme voi päättää hankkeesta, kun emme tiedä rahoituksesta."

Puuttuvien miljoonien metsästys kuuluu Pakarisen mukaan valtuustoryhmille, ei kiinteistölautakunnalle.