Mies, joka vihasi Kekkosta – Michael Franckin tyylikäs dokumentti kertoo kummisetä Georg C. Ehrnroothista, joka oli aikoinaan kiusallinen ja lopulta ehkä oikeassa (HS 6.12.2020)
Ehrnroothin epäluulo Urho Kekkosta kohtaan syntyi jo sodan jälkeen sotasyyllisyysoikeudenkäyntien aikana, jolloin Kekkonen toimi oikeusministerinä. Nuorena lakitieteen opiskelijana Ehrnrooth ei voinut käsittää hänen toimintaansa, ja tämä kokemus määräsi hänen poliittisen suuntansa.
* * *
Itsenäisyyspäivän kunniaksi Yle lähettää suomalaisia elokuvia kuten perinteisesti aina jonkun version kolmesta "Tuntemattomasta sotilaasta". Myös dokumentit kuuluvat asiaan.
Tänään klo 13 esitettiin Georg C. Ehrnroothista tehty hieno dokumentti "Kummisetäni ja Kekkonen", joka on nähtävissä myös Ylen Areenassa. Dokumentin tekijä on Ehrnroothin kummipoika Michael Franck.
Georg C. Ehrnroothin oma kummisetä oli marsalkka Mannerheim.
* * *
Ehrnrooth oli suuri suomalainen toisinajattelija 1960-1970 -luvuilla. Hänet muistetaan ennen kaikkea Suomen omatuntona aikana, kun suurin osa suomalaisista oli rähmällään presidentti Urho Kekkoseen ja Neuvostoliittoon.
Dokumentissa keskitytään pääasiassa Ehrnroothiin ja presidentti Urho Kekkoseen. Dokumentin mukaan Ehrnroothin kriittinen suhde Kekkoseen eteni kolmiportaisesti.
Ensimmäinen oli v. 1945-1946 sotasyyllisyysoikeudenkäynti. Ehrnrooth ei voinut ymmärtää silloisen nuoren oikeusministeri Urho Kekkosen roolia prosessissa. Ehrnroothia on helppo ymmärtää:
Kansakunnan sijaiskärsijät -nimisessä tutkimuksessa korostuu tuolloisen oikeusministerin Urho Kekkosen rooli perustuslain vastaisen sotasyyllisyyslain säätäjänä, jopa aloitteen tekijänä. (TS 28.10.2005)
Toinen oli v. 1961 Noottikriisi, jonka avulla Kekkosen on katsottu turvanneensa valtansa Suomessa.
Kolmas oli tietenkin vuoden 1973 poikkeuslaki. Kun Kekkonen kieltäytyi asettautumasta ehdolle v. 1974 presidentinvaaleihin, eduskunta sääti poikkeuslain tasavallan presidentin toimikauden jatkamisesta.
Poikkeuslain syövereissä Veikko Vennamon johtamasta Suomen Maaseudun Puolueesta erosi ryhmittymä, joka perusti Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolueen SKYP, mihin mureni SMP:n v. 1970 eduskuntavaalien vaalivoitto.
Georg C. Ehrnrooth perusti Perustuslaillisen Kansanpuolueen v. 1973.
* * *
Itselleni v. 1973 poikkeuslaki oli shokki ja merkityksellinen, sillä v. 1974 presidentinvaalit olisivat olleet ensimmäiset vaalit, joissa olisin voinut äänestää. Koin poikkeuslain äärimmäisen epäoikeudenmukaisena ja epädemokraattisena, mikä muovasi poliittista ajatteluani vahvasti.
Pidin 1970-luvun Suomen poliittista ilmapiiriä hyvin ahdistavana. Arvostin suuresti Veikko Vennamon SMP:tä sekä puolueena että kansanliikkeenä.
Poikkeuslakiin pettyneenä lukiolaisena kävin kaverini kanssa pariin otteeseen Perustuslaillisten paikallisissa kokouksissa. Aioin liittyä puolueeseen, mutta lukion jälkeen menin suorittamaan varusmiespalvelusta Haminaan ja sen jälkeen opiskelemaan luokanopettajaksi Jyväskylään. Politiikka jäi pitkäksi aikaa.
Perustuslailliset ei ollut äärioikeistolainen puolue kuten silloin puoluetta mustamaalattiin, vaan pohjoista demokratiaa kannattava puolue. Kun tuolloin oli eri mieltä esim. Kekkosesta tai suomettumisesta, sai välittömästi äärioikeistolaisen leiman, mikä on surullista.
* * *
Georg C. Ehrnrooth oli aito itsenäisen ja oikeudenmukaisen Suomen vahva kannattaja.
Kannattaa katsoa Michael Frankin dokumentti kummisedästään, vaikka 1960-1970 -lukujen suomettumisen aika voi herättää monissa ihmisissä ikäviä muistoja, joku voi ahdistuakin. Dokumentissa haastatellaan Ehrnroothin aikalaisia kuten Jörn Donner ja Raimo Ilaskivi.
Jos aikaa on, kannattaa lukea Riku Keski-Rauskan kirjoittama hieno elämänkerta Ehrnroothista, Yksinäinen Ehrnrooth – Georg C. Ehrnrooth YYA-Suomen puristuksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti