Mainos ensi viikonlopun Vantaan Sanomiin
Asun Länsi-Vantaalla, jossa lähes koulu kuin koulu painii sisäilmaongelmien kanssa. Esim. oma kouluni joutuu suureen remonttiin, mikä merkitsee sitä, että sekä oppilaat että opettajat joutuvat vuodeksi evakkoon.
Pääkaupunkiseudulla jouduttiin 70-80 -luvuilla rakentamaan kouluja vauhdilla, kun raju muuttoliike toi kuntiin paljon uusia asukkaita. Rakentamisen laadun suhteen oli niin tai näin, ja nyt niitä vauhdilla rakennettuja tasakattoisia elementtikouluja puretaan tai korjataan.
Olen ollut koko ajan sitä mieltä, että kouluja ei kannata korjata, vaan lanata maan tasalle. Korjatut koulut joutuvat usein pitkälliseen ja kalliiseen korjauskierteeseen. Joskus on terveestä koulusta korjattu homekoulu.
Usein uuden rakentaminen olisi tullut halvemmaksi kuin vanhan korjaaminen.
Veronmaksajat eivät ole oikein ymmärtäneet, kuinka kalliiksi koko homekoulushow tulee. Voidaan sanoa, että Homeessa on joka toinen koulu.
Ongelma on, että hometta ei aina edes voida kunnolla havaita, puhutaan vain sisäongelmista. Sitten herätään vasta, kun lapset ja opettajat alkavat saada epämääräisiä oireita.
Pahasti homeelle altistuneet, jo työkyvyttömyyseläkkeellä olevat opettajat, ovat hyviä homekoiria. Homeopettajan ei tarvitse kuin käväistä koulussa, kun hän huomaa, onko koulussa hometta vai ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti