Siniset maat in, punaiset maat out, vaaleansiniset vielä karsivat. (Wikipedia)
Jalkapallon Euroopan mestaruuskilpailujen Ranskaan 2016 lohkovaihe on ohi.
Suomi ei taaskaan päässyt mukaan, vaikka kaikki hehkuttivat lohkoarvonnan jälkeen, että nyt kävi kaikkien aikojen arvontamäihä. Suomi sai vain 12 pistettä ja jäi lohkossaan neljänneksi, mikä oli armoton pettymys.
Mixu Paatelaisen suoritus päävalmentajana oli surkea, Markku Kanerva toi viimeisiin peleihin sentään jotain rotia.
Suomen pelaajamateriaali on niin kapea, että Kanervan pelitapa on Suomen kaltaiselle pikkufutismaalle ainoa järkevä. Pallonhallintaan perustuva pelitapa on silkkaa suuruudenhulluutta, edes Kultaisen sukupolven maajoukkue ei päässyt yksiinkään arvokisoihin, vaikka rohkeasti pidettiin palloa sellaisia jalkapallon suurmaita vastaan kuin Saksa ja Englanti.
Toivottavasti tulevaisuuden Huuhkajien pelitapa perustuu kovaan puolustukseen ja vastaiskuihin. Jalkapallokin on tulosurheilua, mielellään istun kohmeessa stadionin penkillä katsomassa tylsiä voittoja kuin kauniita tappioita.
Karsinnan ylivoimaisesti suurin yllätys oli Hollannin jääminen lohkossaan nejänneksi. Hollanti keräsi lohkossaan vain 13 pistettä.
Karmein alisuorittaja oli v. 2004 Euroopan mestari Kreikka, joka sai vain 6 pistettä. Niin on katoavaista maine ja kunnia. En muista, että koskaan EM- tai MM-karsintolohkon ykkössijoitettu maa olisi jäänyt lohkonsa viimeiseksi. Oikaiskaa, jos muistini pettää.
Pohjoismailla ei mennyt ollenkaan häävisti, vaikka Islanti pääsikin hienosti jatkoon. Kävin kesällä Islannissa, näki, että jalkapallo on islantilaisille iso asia. Hyviä kenttiä tai pikemminkin jalkapallokeskuksia löytyi ympäri Reykjavikia. Islanti on asukasluvultaan pieni maa, asukkaita on vajaat 330 000 tuhatta. Tilanne olisi sama kuin suurinpiirtein joku Espoo pelaisi itsensä EM-kisoihin! Islanti keskittyy lähinnä jalka- ja käsipalloon.
Ruotsi, Norja ja Tanska pääsivät sentään jatkokarsintakierroksille.
Suurin yllättäjä oli ehkä Pohjois-Irlanti, joka voitti lohkonsa. Voitto oli täysin ansaittu, Pohjois-Irlannnin peli oli joka suhteessa tehokasta ja kypsää jalkapalloa.
Itse pidän myös Itävallan suoritusta erittäin kovana. Itävalta voitti lohkonsa ja jätti taakseen Venäjän ja Ruotsin.
Ihmeellinen on Albanian kakkossijakin, taakse jäivät takavuosien huippumaat Tanska ja Serbia. Serbia oli Kreikan ohella toinen todellinen luuserimaa, vain 4 pistettä!
Vaikka Brittein saarten jalkapallo viime vuosina ei ole ollut onnen kukkuloilla, niin kolmen joukkueen läpimeno oli komeaa. Englannin ja Pohjois-Irlannin lisäksi myös Wales kampesi kisoihin. Irlanti pääsi jatkkokarsintaan, vain skotit putosivat suoraan jäätyään lohkossaan tiukasti neljänneksi.
Nyt näki, että jalkapallo on sittenkin pyöreä. Mikään ei ole koskaan varmaa, vrt. Hollanti.
Suomen kannalta on lohduttavaa, että pienikin jalkapallomaa voi päästä kisoihin. On vain käytettävä hyväksi omia vahvuuksia. Toivottavasti Huuhkajat lähtee seuraaviin karsintoihin Markku Kanervan viitoittamalla tiellä.
Parempi on parkkeerata maalin eteen vaikka kaksi bussia ja voittaa matseja kuin pelata pallollista peliä takki auki ja hävitä.
Toivottavasti Huuhkajien uusi päävalmentaja Hans Backella on todellista pelisilmää. Toivon hartaasti, että Markku Kanerva saisi jatkaa jatkaa Huuhkajien apuvalmentajana Backen tukena. Backe on puhunut taktisesti joustavasta peliatavasta, pelaajamateriaali ja vastustaja määrittelevät pelitavan.
Olen nähnyt niin monta karvasta tappiota kuten muutkin, ja arvokisat ovat jääneet aina vain haaveeksi. Olisiko syytä kehittää Suomeen permamentti pelitapa läpi junnuista maajoukkueeseen asti, pelattaisiin tiukkaa puolustuspeliä ja iskettäisiin maaleja erikoistilanteista ja nopeilla vastaiskuilla?
Lopetettaisiin haihattelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti