Helsingin Sanomien toimittaja Jussi Lehmusvuori kirjoitti hauskan kolumnin, mitä tapahtuisi, jos meille annettaisiin perussuomalainen kulttuuriministeri.
Lehmusvuori on jäljillä. Suomen luutunutta ja pölyttynyttä kulttuurikenttää on tuuletettava.
Elitistisen taiteen sijasta panostettaisiin vaihteeksi myös kansan kulttuuriin. Nyt kansa on tungettu pois kulttuurin keskiön tuntumasta sen ulkokehille.
Perussuomalainen kulttuuriministeri toisi kulttuurin kansan pariin, oikeasti, kouluihin, kirjastoihin ja toreille. Lähikirjastoja puolustettaisiin henkeen ja vereen.
Perussuomalainen kulttuuriministeri panostaisi voimakkaasti taiteen perusopetukseen, satsaisi rahaa koulujen kuvataiteen ja musiikin opetukseen. Laitosteattereista jalkautettaisiin ryhmiä esiintymään ympäri Suomea koulujen juhlasaleihin ja vanhusten hoitolaitoksiin.
Perussuomalainen kulttuuriministeri pitäisi tärkeänä koululiikuntaa, lasten ja nuorten urheilua sekä kansanterveyttä.
16.8. HS
Antakaa meille perussuomalainen kulttuuriministeri
Perussuomalainen kulttuuriministeri olisi monelle kulttuurinystävälle painajainen. Uni voi kuitenkin olla myös kaunis.
Perussuomalainen kulttuuriministeri olisi jo lähtökohdiltaan poikkeuksellisen kiinnostava ilmiö. Ministeri tempaistaisiin elämänsä mediamylläkkään. Hän saisi paistatella uutiskuvissa, mutta häneltä myös vaadittaisiin kannanottoihinsa ja tekoihinsa tiukempia perusteluja kuin muottiin sopivilta kollegoiltaan.
Parhaimmassa tapauksessa mediahuomio herättäisi myös yleisön ja nostattaisi kansallisen kulttuurikeskustelun. Ministerin kulttuuripoliittiset avaukset pakottaisivat muutkin puolueet terävöittämään sanomaansa, ottamaan kantaa.
Perussuomalainen kulttuuriministeri olisi monelle kulttuurinystävälle painajainen. Uni voi kuitenkin olla myös kaunis.
Perussuomalainen kulttuuriministeri olisi jo lähtökohdiltaan poikkeuksellisen kiinnostava ilmiö. Ministeri tempaistaisiin elämänsä mediamylläkkään. Hän saisi paistatella uutiskuvissa, mutta häneltä myös vaadittaisiin kannanottoihinsa ja tekoihinsa tiukempia perusteluja kuin muottiin sopivilta kollegoiltaan.
Parhaimmassa tapauksessa mediahuomio herättäisi myös yleisön ja nostattaisi kansallisen kulttuurikeskustelun. Ministerin kulttuuripoliittiset avaukset pakottaisivat muutkin puolueet terävöittämään sanomaansa, ottamaan kantaa.
Persujen kulttuuriministeri voisi myös sanoa: Mitä ihmeen iloa siitä kenellekään olisi, jos valtavin kustannuksin nostaisimme jonkun dillen kansainväliseksi taiteen supertähdeksi? Suomelle on tärkeintä, että tavallinen suomipulliainen ostaa kotiinsa tavallisen suomitaiteilijan taidetta. Pääosin taiteilijatkin haluavat vain tehdä duuninsa ja elää ihmisinä ihmisten joukossa.
VastaaPoista