Välillä jotain muuta kuin politiikkaa, kiva kuva ja tarina Hiekkiksen kentästä - asuin ja kävin kouluni Hiekkaharjussa. Urheilutien toisella puolella sijaitsi Tikkurilan yhteiskoulu.
Tuohon aikaan muuttoliike Vantaalle oli suhteellisesti suurempaa kuin nyt. Helsingin maalaiskunta kasvoi rohisten. Kerrostalo Hiekkaharjuntie 16, jossa asuin, oli nelirappuinen, täynnä kaksioita tai kolmioita. Talo valmistui v. 1964, huoneistoissa oli ajan mittapuun mukaan hienot keittiöt ja kylpyhuoneet sekä parveke. Tyypillisessä kaksiossa asui nelihenkinen perhe, meillä vanhemmat ja kolme poikaa. Pihoilla oli lapsia kuin vikkilässä kissoja.
Hiekkiksen kenttä oli kuin toinen olohuone, siellä urheiltiin ja pelattiin kesät talvet. Hyvin harvalla tytöllä oli kuvan kaltaiset taitoluisteluvaatteet. Jos perheellä oli rahaa, pojalla oli mahdollisuus mennä pelaamaan lätkää Tikkurilan Jääveikkoihin. TJV:n matseja katseltiinkin usein kaukalon reunalta. Jotkut pelaajat kuten multiurheilija Timo Latvasalo oli Hiekkiksen sankari. Hiekkiksen kaukalossa pelasi myös luokkatoverini Pertti Savolainen, joka pelasi pakkina HIFK:n miesten edustusjoukkueessa. Vantaan apulaiskaupunginjohtaja Tero Anttila pelasi TJV:ssä veskarina.
Pipolätkää eri-ikäisten ja - tasoisten poikien kanssa pelattiin tuhottomasti, joskus aamusta iltaan niin, että äiti hermostui, kun poikia ei kuulunut kotiin syömään ajallaan. Suurin osa ajan pojista oli laihoja, mutta jänteikkäistä luikkuja.
Joskus kentsulla järkättiin rusettiluistelua. Osallistuin niihin vain kerran pikkupoikana. Parikseni arvottiin selvästi minua vanhempi tyttö, joka vain tuhahti kuin sai minut parikseni, Nopeat pyörähdykset ja se oli siinä, tytöllä oli luistelun suhteen luonnollisesti toisenlaiset aatokset kuin minulla n. 10-vuotiaalla pojalla.
Luistelukausi Hiekkiksen kentällä loppui keväisin aina legendaarisiin jääspeedway-ajoihin, olin melkein aina paikalla. Kisojen jälkeen kenttä oli täysin pilalla, eikä sitä sen jälkeen enää jäädytetty.
Suurin jengi oli Tikkurilan Palloseura eli TiPS, jossa moni kaveri pelasi futista. Myös yli parimetrinen pikkubroidini Lars pelasi Tipsissä, pelottava puolustajakolossi, joka hallitsi ilmatilan täysin.
Kentällä urheili kaksi yleisurheiluseuraa, SVUL:n legendaarinen KU -58, tuttavallisesti kusiuunot sekä TUL:n Kajastus. KU -58:n legendaarisin urheilija on tietysti Jouko Kuha. Toinen tunnettu oli kolmiloikkaaja Markku Rokala, maajoukkuetason urheilija, jonka uraa haittasivat jatkuvat urheiluvammat.
Hiekkiksen ja Tiksin kovia lajeja olivat pingis, nyrkkeily ja uimahyppy, joissa oltiinkin sitten Suomen huipulla. Vantaalla motocross on aina ollut iso laji.
Futiksessa ja lätkässä olin iso pujottelukeppi, mutta pingistä hakkasin pirusti aamusta iltaan. Tip -70 seuraan en koskaan lähtenyt, koska olin lajiin ylipitkä. Myöhemmin siirryin tennikseen ja lentikseen, jota pelasin hetken Friherssin Toiveessa.
Pelaan vieläkin säännöllisesti tennistä Variston Tenniskeskuksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti