Minulta on kyselty paljon parista Itä-Vantaan vakavasta kouluväkivaltatapauksesta, jotka sattuivat Havukosken ja Kytöpuiston kouluissa. Väkivallanteot ovat saaneet kovasti julkisuutta, koska Kytöpuiston teko laitettiin nettiin kiertämään.
Todettakoon, että olen toiminut Vantaalla luokanopettajana 36 vuotta ja nyt eläkkeellä ollessani olen sijaistanut viidettä vuotta Lounais-Vantaan kouluissa lähellä Espoon ja Helsingin rajoja.
Olen myös kaupunginvaltuutettu ja Opetuslautakunnan jäsen. Voin olla oman kaupunkini Opetuslautakunnan jäsen, koska en ole enää vakituisessa virkasuhteessa, vaan olen keikkatyöläinen. Opetuslautakunta ei ole vielä kokoontunut väkivallantekojen jälkeen, mutta varmaa on, että asiasta tullaan seuraavassa kokouksessa puhumaan paljon.
En ole jäsen Opetuslautakunnan yksilöasiain jaostossa, jossa käsitellään mm. kouluissa tapahtuneita väkivallantekoja yksityiskohtaisesti nimineen kaikkineen. Jaos perustettiin sen jälkeen, kun koulujen johtokunnat lopetettiin. Johtokunnat käsittelivät esim. koulusta erottamiset, nyt sen tekee Opetuslautakunnan yksilöasiain jaos, kokoukset ja pöytäkirjat ovat luonnollisesti täysin salaisia.
En tiedä yksityiskohtia kummastakaan Vantaan väkivallanteosta. Kaikki mitä tiedän, olen lukenut lehdistä tai netistä, ja kaikenmaailman sosiaalisen median postauksiin ei ole luottamista.
Tutkimustulosten mukaan lasten ja nuorten väkivalta on vähentynyt koko ajan, mikä näkyy kouluissa. Välituntisin harvoin joutuu enää tappeluita setvimään, mikä oli hyvin yleistä, kun aloitin opettajan työt 1980-luvun alussa.
Lounais-Vantaan kouluissa, joissa nyt sijaistan, olen neljän vuoden aikana törmännyt yhteen kovaan tappeluun, silloin lyötiin todella lujaa. Onneksi olin aivan lähistöllä ja sain tappelun loppumaan, kun sanoin tiukasti, että nyt loppuu. Nahistelutilanteita näkee silloin tällöin.
Yleisesti ottaen myös koulukiusaaminen on vähentynyt. On harhaluulo, että kiusaaminen saadaan kouluissa tai työpaikoilla täysin loppumaan. Mutta oleellista on, että kiusaamismäärät saadaan mahdollisimman lähelle nollaa.
Onneksi kiusaamis- ja väkivaltatapausten ilmoittamiskynnys on madaltunut. Salailu tai häpeily on vähentynyt, lapsetkin uskaltavat kertoa asioista vanhemmilleen tai opettajilleen.
Ongelma on, että pääkaupunkiseudulla alueet ovat alkaneet eriytyä, tietenkin niin käy myös kouluille. Keskiluokka on hiljalleen alkanut vältellä isoja vuokrakerrostaloalueita, joissa asuu paljon myös vieraskielisiä perheitä. Esim. nyt esillä olleet vantaalaiset koulut Havukoski ja Kytöpuisto sijaitsevat Havukoskella.
Havukoski on yksi Vantaan kaupunginosista, jotka saavat tukea ns. segregaation ehkäisyyn. Muut tukea saavat alueet ovat Länsimäki, Hakunila, Mikkola ja Martinlaakso. Alueet eivät ole raunioituneita ghettoja, vaan tavallisia kerrostalolähiöitä luonnon keskellä. Myös Myyrmäki on vapaassa pudotuksessa, vaikka sinne ei kaupungin segregaation ehkäisytukea jaetakaan. Tähän mennessä tuki on ollut kosmeettista, ehkä parasta on ollut, että joihinkin kouluihin on voitu palkata lisätyövoimaa.
Ko. alueiden kouluissa on aivan yhtä hyviä opettajia kuin muissakin Vantaan tai Suomen kouluissa. Kansainvälisten vertailujen mukaan suomalainen opettajien koulutus on aivan maailman kärkiluokkaa, ja koulutus tuottaa tasalaatuisen hyviä opettajia. Toisin kuin monissa muissa maissa, opettajienkoulutus vetää nuorisoa puoleensa, ja pyrkijöitä on hyvin paljon.
Aamu-Hesarissa oli hieno artikkeli, mitä Helsinki aikoo tehdä Kontulan suhteen, kannattaa klikata ja lukea:
On paljon puhuttu, että Vantaa on palkkaamassa Kytöpuiston koululle vartijoita. Vartija on uusi ammattinimike tavallisille kouluisännille, koska kouluisännillä ei ole lain mukaan oikeutta tutkia valvontakameroita. Vartijat eli entiset kouluisännät on koulutettu niin, että heillä on nyt oikeus tutkia valvontakameroita.
Kytöpuiston rehtorin päätä on vaadittu vadille, koska hän ei ole tuonut nimiä tai väkivaltatapauksen yksityiskohtia julkisuuteen. Lain mukaan hän ei saa niin tehdä, koska koululla on salassapitovelvollisuus. Ei oppilaiden nimiä tai heidän selkkauksiaan saa julkisesti levitellä. Repostelu ei kuulu opettajan etiikkaakaan.
Jos kiinnostaa, lue:
Opettajan ammattietiikka ja eettiset periaatteet (OAJ:n julkaisu)
Yleisen oikeustajun mukaan ei voi ymmärtää, miksi kiusattu kiusaamisen pelosta voi jäädä kotiin, kun kiusaaja saa käydä koulua. Pahimmassa tapauksessa kiusattu voi vaihtaa koulua.
Mitä voidaan tehdä, jotta kiusaaminen saadaan loppumaan?
Kiusaaja pitää panna määräajaksi pois koulusta ja pahimmat kiusaajat on laitettava toiseen lähikouluun. Silloin kiusaaja viimeistään tajuaa, että nyt on tullut raja vastaan, kiusaaminen on lopetettava siihen paikkaan.
Vakavat koulukiusaamistapaukset tai -väkivallanteot on AINA ilmoitettava poliisille.
Ennaltaehkäisy on tärkeintä kiusaamisen torjunnassa.
Kiusaamiseen on puututtava heti ja tiukasti. Jo päiväkodissa on vaadittava lapsilta, että kiusaaminen on kiellettyä, ja että toista lasta ei saa lyödä tai potkia.
Opetusryhmät eivät saa olla liian isoja. Kiusaajat löytävät toisensa helpommin isossa luokassa kuin pienessä. Luokkakokoja ei saa enää paisuttaa.
Nyky-inkluusio pitää häiriköt ja kiusaajat normiluokissa. On vakavasti harkittava tarkkailuluokkien paluuta. Koulun on taattava koskemattomuus ja työrauha kaikille oppilaille.
Opetuksessa on painotettava nykyistä enemmän sosiaalisia taitoja ja hyvekasvatusta. Tavoitteena on kasvattaa nuorisosta vastuuntuntoisia kansalaisia. Iloiseen, hyviä tapoja korostavaan opetukseen tulee pyrkiä yhteistyössä huoltajien kanssa.
Kouluihin olisi hyvä palkata erityisnuorisotyöntekijöitä, jotka voivat tukea lapsia kokonaisvaltaisesti sekä koulussa että vapaa-aikana koulun jälkeen.
Vantaan västö kasvaa rajusti. Nyt kohta joka neljäs peruskoululainen on vieraskielinen, varhaiskasvatuksessa joka kolmas. On laskettu, että v. 2050 joka toinen vantaalainen on vieraskielinen.
Jos mitään ei tehdä, Vantaallekin muodostuu Ruotsin mallin mukaisia ongelmalähiöitä, joihin poliisitkaan eivät uskalla mennä. On ehkäistävä jengiytymisen kehitys, kierre on katkaistava jo alakouluista.
Lopuksi on todettava, että koulu ei ole yhteiskunnan automaatti, joka ratkaisee kaikki mahdolliset ongelmat. Ei koululla ole siihen resurssejakaan. Koulun pääasiallinen tehtävä on opettaa lapsia ja nuoria ja kasvattaa heistä vastuullisia kansalaisia yhdessä vanhempien kanssa. Päävastuu lasten kasvattamisessa on tietenkin vanhemmilla, lasten kasvatusta ei voi eikä saa ulkoistaa.
