keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Vastine THL:n kannanottoon Vantaan Sanomissa


Osa Vantaan kaupungin Sisäilma-asianneuvottelukunnan jäsenistä teki eilen yhteisen kannanoton Vantaan Sanomiin. Kirjoitus on vastine edellisen päivän Vantaan Sanomien artikkelille, jossa Terveyden ja hyvinvoinninlaitos THL varoittaa sisäilmaoirekyselyiden ylitulkinnasta.

THL:n kannanotto vantaalaisessa paikallislehdessä juuri nyt tuntuu oudolta.

Aivan kaikki Sisäilma-asianneuvotelukunnan jäsenet kuten Jari Jääskeläinen (vas.) eivät kerinneet allekirjoittaa yhteistä kannanottoa, koska tarkoitus oli saada kirjoitus jo seuraavan päivän lehteen.

Kuntapolitiikka on yhteistyötä.

* * *

20.2. Vantaan Sanomat Mielipide


Luotettavaa teknistä mittaustapaa tai keinoa varmistua rakennuksen sisäilmaterveydestä ei ole tällä hetkellä olemassa, kirjoittajat muistuttavat.

Vantaan Sanomissa THL varoittaa sisäilmaoirekyselyiden ylitulkinnasta: “Käy liian helposti niin, että korjataan vääriä rakennuksia eikä niitä, joiden olosuhteet ovat terveydelle haitallisimpia.“ 

Samaisessa artikkelissa myös kyseenalaistetaan erilaisten oireiden yhteys sisäilmaan toteamalla, ettei sellaista rakennusta ole, jossa joku ei oireilisi.

THL kertoo myös avoimesti haluavansa tutkimuksen painopisteen siirtyvän oireilevien tutkimisesta rakennusten kuntotutkimuksiin.

Vantaalla on juuri teetetty laaja Turun yliopiston Satakunta-hankkeen oirekysely, jonka tulosten juuttumisesta virkamiesportaaseen uutisoi HS (17.2.) Siksi THL:n kannanotto vantaalaisessa paikallislehdessä juuri nyt tuntuu kovin oudolta.

“Vantaan kiinteistöihin kohdistuvan oirekyselytutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa sivistystoimelle, terveystoimelle sekä kiinteistötoimelle sisäilmaongelmien laajuudesta, terveyshaittojen vaikeusasteesta, kustannuksista sekä jo tehtyjen korjaustoimien hyödyistä. Lisäksi tutkimustuloksia on mahdollista hyödyntää arvioitaessa hankkeiden kiireellisyysjärjestystä, toimenpiteiden laajuutta ja aikataulua.”

Näin kaupunginhallituksen pöytäkirjassa tiivistetään kyselyn tarkoitus ilman suurempaa dramatiikkaa.

Missään vaiheessa tätä oirekyselyä ei ole ollut esillä tavoitetta edetä ainoastaan kyselystä saatujen tulosten perusteella. Sen sijaan kyselyn tulosten ja rakennusten kuntotutkimusten perusteella voidaan keskittää voimavarat oikeisiin kohteisiin.

Tällä hetkellä luotettavaa teknistä mittaustapaa tai keinoa varmistua rakennuksen sisäilmaterveydestä ei ole olemassa, joten tällainen symbioosi on välttämätön. On myös mahdollista, että oireilua aiheuttaa jokin tuntematon tekijä, joka ei tule esille muutoin kuin oireiden kautta.

Arsenikkiakin käytettiin tapeteissa sen kauniin värin takia tietämättä sen myrkyllisyydestä. Kuitenkin ihmisten epäselvien oireiden ja kuolemien jälkeen tämän yhteyttä oireisiin vasta ymmärrettiin tutkia.

Teemu Purojärvi, terveydenhoitaja (AMK), TtK (kesk.)
Birgitta Herranen, lehtori (kok.)
Sirpa Siru Kauppinen, ympäristötekniikan M.Sc. (vihr.)
Kai-Ari Lundell, luokanopettaja (ps.)
Tiina Tuomela, lastentautien erikoislääkäri (kd.)

Jari Jääskeläinen (vas.) olisi halunnut allekirjoittaa, mutta ei kerinnyt.

tiistai 19. helmikuuta 2019

Vantaan sisäilmafarssi


Olen nukkunut yön, silti eilinen Hesarin uutinen vielä hämmentää. Olen vantaalainen poliitikko, kaupunginvaltuutettu, Opetuslautakunnan sekä Sisäilma-asianneuvottelukunnan jäsen.

Vantaan kaupungin Sisäilma-asianneuvottelukunta suositti, että tutkimushankkeen toteuttaa Turun yliopiston professori Tuula Putus osana Satakunta-hanketta. Vantaan kaupunginhallitus päätti, että Satakunta-hankkeeseen mennään mukaan. Tarkoitus oli, että oirekyselyllä selvitetään totuudenmukainen tilanne kaupungin kiinteistöjen mm. koulujen ja päiväkotien kunnosta sekä sisäilmasta aiheutuneista oireista ja oireilevien lasten ja aikuisten määrästä.

Vantaalla, ensimmäistä kertaa koko Satakunta-hankkeen historian aikana, kaupungin viranhaltijat ovat puuttuneet tulosten raportointiin, mikä ei ollut tarkoitus, kun hankkeeseen mentiin mukaan. Kysyttyjen oireiden jättäminen tutkimuksen ulkopuolelle vaikuttaa olennaisesti tulosten luotettavuuteen. 

Vantaan arvot ovat avoimuus, vastuullisuus, rohkeus ja yhteisöllisyys. 

Oirekyselyn tulokset on raportoitava täydessä laajuudessaan sellaisena kuin Turun yliopistolla on tapana raportoida. Kaikki muu on tulosten vääristelyä, mikä sotii Vantaan avointa hallintotapaa vastaan.

Nyt kävellään luottamushenkilöiden yli. 

Iltakoulussa läsnä olleista parhaiten asian kiteytti Opetuslautakunnan puheenjohtaja Jan Edelmann (kok): Olivat tulokset millaisia tahansa, avoimuuden periaatetta pitää noudattaa. Eivät virkamiehet voi tutkimusaikana päättää, ovatko tulokset oikeita tai vääriä. (HS)

Olen tasan samaa mieltä.

Olen laittanut mielipiteeni sekä Helsingin Sanomiin että Vantaan Sanomiin. Olen allekirjoittanut myös kirjelmän, joka lähetettiin eilen Vantaan Sanomiin. Allekirjoittajina oli osa Sisäilma-asianneuvottelukunnan jäsenistä.

* * *

18.2. HS


Vantaalla on puhjennut hämmentävä riita oirekyselystä, jolla kartoitetaan koulujen ja päiväkotien sisäilmaongelmia. Yli 40 000 vastaajalle osoitetun kyselyn oli määrä valmistua maaliskuun lopussa, mutta nyt on epäselvää, missä muodossa se valmistuu.

Vantaa päätti viime vuonna osallistua Turun yliopiston vetämään Satakunta-tutkimusohjelmaan kartoituksella, joka maksaa 250 000 euroa.

Tutkimusohjelmassa on jo parikymmentä kuntaa, jotka ovat sitoutuneet monivuotiseen tutkimusprojektiin.

Tutkimuksen vetäjä, työterveyshuollon ja ympäristölääketieteen professori Tuula Putus esitteli alustavia tuloksia Vantaan kaupunginhallituksen iltakoulussa maanantaina.

Poliitikkojen hämmennykseksi virkamiehistä koostuva ohjausryhmä kyseenalaisti tilaisuudessa tutkimuksen yksityiskohtia.

Iltakoulun keskustelut eivät ole julkisia, eikä niissä tehdä päätöksiä.

Osallistujat ovat kuvailleet HS:lle tilaisuutta farssimaiseksi ja jopa tutkijaan kohdistuneeksi simputukseksi. Ilta kului raportoinnista väitellessä.

lauantai 9. helmikuuta 2019

Puhelimet reppuun koulussa - ollaan kerrankin aikuisia


Matti Helimo puuttuu Iltalehdessä polttavaan ongelmaan: puhelimien viihdekäyttöön koulussa. On hyvä, että asiaan puuttuu väellä ja voimalla joku muukin kuin minä.

Olen ottanut asiaan kantaa jo monta vuotta sitten eri yhteyksissä:


Helimon mukaan kännykän käyttö opettajan ohjauksessa on ehdottoman tarpeellista ja hyödyllistä, näin se on. Mutta naiivi ei pidä olla, moni koululainen räplää puhelintaan heti, kun opettajan silmä välttää. 

Opettajat ja oppilaat harrastavat melkoista kissa ja hiiri leikkiä kännyköiden kanssa. Kaikki ylimääräinen aika ja sähellys on silloin opiskelusta pois.

Paras olisi, että oppilaat pitävät puhelimensa repuissaan koko koulupäivän ajan. Kyllä kouluissa on muitakin välineitä, joilla voidaan työskennellä netissä, pädejä ja läppäreitä, oikeita työkaluja.

Puhelinten salliminen välitunneilla on säälittävää. Kyllä lasten pitää ulkona tehdä muutakin kuin tuijotella sitä yhtä ja samaa kännykän ruutua, mitä he muutenkin tekevät päivät pitkät. Välitunneilla pitää ulkoilla ja leikkiä. Pelataan vaikka korista tai jalkapalloa, oikeita pelejä.

Minua ärsyttää nykykoulun kädettömyys, kännykkäkieltoakin vastustetaan kaikenmaailman ihmisoikeuksilla. Kouluissa on järjestyssäännöt. Jos puhelinten käyttö kielletään järjestyssäännöissä, asia on sillä selvä. 

- Voidaan tietysti työntää pää pensaaseen ja kuvitella, että oppilaat ovat tunneilla ja välitunneilla joillakin rakentavilla sivustoilla, sanoo Helimo. (Iltalehti 9.2.)

Eivät he ole.

Ollaan nyt kerrankin aikuisia.

Lapsen ylivoimaisesti suurin oikeus koulussa on oikeus oppia.

Perussuomalaiset ovat koulun suhteen ajan hermolla. Koulutuspoliittisessa ohjelmassa 2018 esitetään puhelinten käyttökieltoa oppitunneille. Tietenkin puhelinten käyttökielto pitää koskea koko koulun toimintaa.

* * *

9.2. Iltalehti


Pirkanmaan OAJ.n puheenjohtaja Matti Helimo on kyllästynyt puhelimen viihdekäyttöön koulussa. Hän rajoittaisi puhelimen käyttöä myös välitunneilla.

Helimo sanoo, että kännykän käyttö opetuksessa opettajan ohjauksessa on ehdottoman tarpeellista ja hyödyllistä.

- Mutta esimerkiksi kun välitunnilla käytetään puhelinta, niin tunnille tullessa on peli kesken ja siitä saa käydä vääntöä oppilaan kanssa, sanoo Helimo.

- Peleistä osataan tehdä niin koukuttavia.

Kyse ei ole pelkästään välituntien puhelinkäytön jatkumosta tunneille, vaan ylipäätään puhelimista on jatkuvaa häiriötä vähintäänkin oppilaan oppimiseen, vaikka siitä ei olisi suoranaista haittaa luokkatovereille.

- Voidaan tietysti työntää pää pensaaseen ja kuvitella, että oppilaat ovat tunneilla ja välitunneilla joillakin rakentavilla sivustoilla, sanoo Helimo.

Matti Helimo sanoo, että nykyisin tuhansille ammattilaisille maksetaan siitä, että he käyvät tätä keskustelua, onko puhelimen käyttö tunnilla häiritsevää käyttöä vai ei.

- Kyllä tähän ollaan tosi väsyneitä.

Moottoriurheiluaiheinen patsaspuisto Keimolaan

Vantaan Sanomat Mielipide 6.2.

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Eduskuntavaalistartti Myrtsissä ja Martsarissa

Lundell ja Vööpeli

Vööpeli (= Vaali-Opel Combo) oli pakattu täyteen vaalitavaraa, telttaa, grilliä ja makkaraa, ämyriä. Suuntasimme kotikentille, ensin Myyrmäen Paalutorille ja sitten Martinlaakson asemalle. 

Ryhmä valmiina: Jarmo Ikkala, Hannu Savolainen, Tapio Kristo, Raimo Joensuu, Leena Lauren, Ari Jussila ja Jaakko Vilokkinen, Pauli-Artturi Luttinen tuli hieman myöhemmin

Tukiryhmästäni suurin osa pääsi paikalle, mikä oli hienoa. Ensi kertaa heillä oli päällään tummansiniset vaaliliivit. Jostain syystä emme saaneet teltan yläosaa kuosiinsa.

Parhaimmillaan teltalla oli melkoista pöhinää.

Haimme makkarat edellisenä päivänä Peter Mansnerin kanssa Wotkinsilta Sörnäisistä. Päivän aikana makkara maistui, laskin, että suurin piirtein 300 makkaraa meni. Perussuomalaiset-lehteä jaoimme päivän aikana kädestä käteen sellaiset 200 kpl.

Nyt ääni kuului.

Hankin ämyrin ja mikin näitä vaaleja varten. Tuntui hyvältä puhua mikkiin, ei tarvinnut ääni käheänä kailottaa. Sanomani vastaanotto oli hyvin myönteinen ja kannustava.

Tukiryhmäni jäsenet Peter Nyström ja Peter Mansner tulivat messiin Martsariin.

Martinlaakson asemalla tuuli ja tuiskusi niin paljon, että emme saaneet telttaa pystyyn. Oli Perussuomalainen sää :)

Avogrillaamista

Ohikulkijat tuiskusta huolimatta pysähtyivät juttelemaan, ja makkaraa meni niin kuin pitikin.

keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Päätä pitempi - iskua päälle!

Ilmoitus, Vantaan Sanomat 30.1.

Eduskuntavaaliehdokkaat ovat pääosin vielä lähtökuopissaan, kuopivat kyllä jo lunta ja suunnittelevat kovasti kampanjoitaan ja vaalirahoitustaan.

Olen jo suunnitellut oman kampanjani rahoitusta myöten. Rahaa palaa 15 000 euroa, kaikki omia rahoja, ellei nyt taivaasta putoa lisää. Rahat saan kasaan tekemällä opettajien sijaisuuksia, ehkä pikkaisen joudun ottamaan lainaakin.

Vaalistarttini alkaa kotikonnuiltani Myyrmäestä ja Martinlaaksosta. Lounais-Vantaa on pääkannatusaluettani, nyt reviiriä pitää reippaasti laajentaa.

Viime eduskuntavaaleissa olin täysin aloittelija, käytännössä puskin umpihankeen. Olin usein yksin Myyrmäen vaalikontillamme. Nyt minulla on kokenut ja osaava tukiryhmä, jonka kanssa on hauska suunnitella tulevaa.

Aloitan varsinaisen vaalitohinan hiihtoloman jälkeen viikolla 9. Silloin keskityn vaalikampanjointiin kokopäiväisesti ja täyspäisesti, en tee silloin sijaisuuksiakaan.

lauantai 26. tammikuuta 2019

Jussin ja Riikan kanssa Educassa

Opetusalan ammattijärjestön pj Olli Luukkainen

Educa on opetusalan vuosittain pidettävä messu, tavaraa, varsinkin opetusteknologiaa, esitellään ympäri maata tulleille opettajille. Moni kunta pitää opettajille Veso- eli virkaehtosopimukseen kuuluvan koulutuspäivänsä Educassa. 

Opetusalan ammattijärjestö OAJ kutsui paikalle eduskuntavaaliehdokkaita kuten minut, suurin osa kutsutuista ehdokkaista ovat itsekin opettajia.

Kai-Ari Lundell ja Riikka Purra

Alussa OAJ lobbasi meitä ja esitteli omat eduskuntavaalitavoitteensa, joiden kärkiteema on oppivelvollisuuden pidentäminen kummastakin päästä, esikoulu alkaisi 5-vuotiaasta ja toisen asteen koulutus olisi pakollinen kaikille.

Perussuomalaiset esittää, että toisen asteen koulutus ei olisi kaikille pakollinen, vaan keskityttäisiin syrjäytymisvaarassa olevien nuorten täsmäapuun. Ylivoimaisesti suurin osa nuorista käy lukion, ammattikoulun tai ammattikorkeakoulun jo nyt.

Lobbaustilaisuudessa oli ainakin viisi Perussuomalaisten ehdokasta, itse kuuntelin OAJ:n esitystä Riikka Purran vieressä.

Puoluejohtajien paneeli alkamassa

Päivän odotetuin tilaisuus oli puoluejohtajien koulutusaiheinen vaalipaneeli. Ennen paneelin alkua kävin tsemppaamassa Jussi Halla-ahoa.

Aluksi kaikki olivat herttaisen samaa mieltä siitä, että koulutus on tärkeää, ja että siitä ei saa leikata. Silti kaikki puolueet myönsivät istuneensa hallituksessa, joka on leikannut koulutusta.

Pääteemoiksi nousivat OAJ:n esille nostamat oppivelvollisuuden pidentäminen molemmista päistä sekä perheuudistus. Perussuomalaiset ovat valinnanvapauden kannalla, perheet saavat itse päättää, kuinka he hoitavat lapsensa.

Jussi Halla-aho

Jussi Halla-aho esiintyi asiantuntevasti, varmasti ja kiihkottomasti. Aplodien perusteella Halla-aho ja Kristillisten Sari Essayah olivat paneelin voittajia. Paneelin jälkeen mainitsin Halla-aholle, että paneelisuoritus oli kova, koska Halla-aho sai selvästi suuremmat aplodit kuin Vihreiden Pekka Haavisto, jonka vastauksille ei juuri taputettu, vaikka paikalla oli naisvaltainen opettajayleisö.

Paneelin suurin häviäjä oli Kokoomuksen Petteri Orpo, joka takelteli, eikä aina saanut selvää, mihin hän pyrki. Keskustan Tuomo Puumala huvitti yleisöä puolueensa hybridikoulutusmallilla, jota hän toisti useaan kertaan. En ainakaan minä saanut selvää, mistä oli kysymys, vaikka olen alan ammattilainen.

Viimeisessä puheenvuorossa Halla-aho arvosteli OAJ:ta siitä, että järjestöllä on ollut muutama ideologinen avaus liikaa. Olen samaa mieltä. Toimiessani OAJ:n valtuutettuna valtuuston kokouksessa väiteltiin pitkään siitä, että ottaako OAJ järjestönä kantaa ns. tasa-arvoiseen avioliittolakiin. Onneksi äänestys oli selvä, ei otettu.

OAJ:n päätehtävä on ajaa jäsenistönsä eli opettajien etua, onhan kyse opettajien ammattijärjestöstä. Ikävä kyllä Suomen koulutuspolitiikalla ei ole viime vuosina ollut selkeää linjaa. Oikeastaan OAJ on niitä harvoja tahoja, joilla on näkemystä, mihin suuntaan koulutusta pitäisi reivata.

Jussi Halla-aho ja Kai-Ari Lundell

Paneelin jälkeen onnittelin Halla-ahoa onnistuneesta suorituksesta. Vaikutti, että hän itsekin oli tyytyväinen suoritukseensa. Otin lopuksi tuplaselfien, kaksi kuivakkaa asialinjan miestä, Jussilta sentään irtosi pikkuhymy.

Koulutuspolitiikassa Perussuomalaisilla on selkeä linja.

Paneeli on katsottavissa täältä:

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Peruskoulun rahoitus on turvattava

Kuva Matti Matikainen

Unohdin laittaa PS-lehden haastatteluun perustuvan kouluaiheisen artikkelin blogiini. Puhelinhaastattelut eivät ole niitä helpoimpia, kun ei haastattelun aikana näe edes haastattelijaa, mutta mielestäni toimittaja Ilkka Janhunen löysi haastattelusta ydinsanomani.

Lisään tekstiin sulkuihin pari tarkennusta, joita en puhelimessa saanut riittävän hyvin kiteytettyä.

* * *

PS-lehti lokakuu 2018


Pitkän linjan opettaja, perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokas Kai-Ari Lundell Vantaalta näkee suomalaisen peruskoulun edelleen kilpailukykyisenä, mutta on huolissaan vuosikymmenen aikana tapahtuneesta suunnan laskusta. 

– Peruskoulun rahoitus on turvattava, jos koulun rapautuminen halutaan pysäyttää. 

Perussuomalaiset julkaisi äskettäin kattavan Koulutuspoliittisen ohjelman 2018, jossa esitetään uudistuksia suomalaisen koulutuksen kaikilla tasoilla. Ohjelman tarkoituksena on palvella elinikäisen oppimisen päämäärää. 

Pitkän linjan opettaja, Vuoden luokanopettajaksi 2013 valittu Kai-Ari Lundell Vantaalta näkee suomalaisen peruskoulun edelleen kilpailukykyisenä, mutta hän on huolissaan tuloksien suunnan laskusta viime vuosina. 

Lundell valmistui opettajaksi jo vuonna 1980 ja on siitä saakka toiminut opettajana, enimmäkseen Vantaalla, mutta myös pari vuotta Helsingissä. 

- Laajassa kuvassa voidaan sanoa, että peruskoulu on meillä edelleen hyvä, tasa-arvoinen järjestelmä, joka on vuosikymmenien aikana nostanut suomalaisten sivistystasoa. Keskeistä ovat tietenkin oppimistulokset, jotka olivat noususuunnassa vielä vuoteen 2006 saakka. Sen jälkeen suunta on valitettavasti kääntynyt alaspäin, Lundell sanoo. 

Oppilaiden keskittyminen on herpaantunut 

Kansainvälisessä oppimisvalmiuksia ja taitoja mittaavassa PISA-tutkimuksessa Suomi sijoittui kärkisijoille vielä 2000-luvun alussa, mutta nykyisin tulokset ovat heikentyneet. Lundell on työssään nähnyt, kuinka yhä useamman lapsen ja nuoren ongelmana on keskittymiskyvyn puute. 

- Keskittyminen oppitunnilla on nyt selvästi heikompaa kuin vielä reilut kymmenen vuotta sitten. Tätä asiaa ei ole kunnolla tutkittu, mistä se johtuu. Yhtenä syynä lienee kännyköiden yleistyminen ja erilaisten pelien pelaaminen, mutta myös lapsen kotitaustalla on aina merkitystä.

- Myös oppimiskäsitys on muuttunut inklusiivisuuden vaatimuksen yhteydessä. Erityisen tuen tarpeessa olevat oppilaat, eli erityisoppilaat opiskelevat nykyään usein yleisopetuksen ryhmissä, joka on omiaan lisäämään opetustilanteen haasteita, Lundell sanoo. 

Yksi koulujen ongelma on tänä päivänä sisäilmasairaudet, jotka ovat seurausta kou- lurakennusten huonosta kunnosta. 

- Uusia opetustiloja tarvitaan rutkasti lisää koko Suomessa, homekouluja olisi yksinkertaisesti purettava. Koko Suomessa tapellaan tilaongelmien kanssa, ja sisäilmasairaudet lisääntyvät koko ajan. 

Erityisoppilaille paras vaihtoehto opiskella omalla luokalla 

Koulut saavat nykyään pitkälti itse määritellä erityisopetuksen järjestämisen. Perussuomalaiset esittää erityisoppilaiden tukemista siten, että heille järjestetään tulevaisuudessa hyvää opetusta erillisissä luokissa. Lundell pitää esitystä tervetulleena avauksena. 

- Ei siinä olekaan järkeä, että yleisluokan sisällä on erityisluokka. Jos erityisoppilaita on luokalla, silloin siellä pitäisi olla pysyvästi myös erityisopettaja. 

- Erityisoppilaille paras vaihtoehto onkin 8-10 oppilaan erityisluokka, jolloin myös opetus olisi tehokkaampaa ja opettajalla olisi aikaa keskittyä yksittäisen oppilaan opettamiseen, tällöin luokassa tulisi olla samalla myös koulunkäyntiavustaja. 

(Pitää muistaa, että erityisoppilaat eivät ole homogeeninen ryhmä. Oppimisvaikeuksia on niin monenlaisia, joillakin oppilailla voi olla vahvoja käyttäytymishäiriöitä. Toisaalta on myös hyvin hiljaisia, aistiyliherkkiä lapsia, jotka kärsivät kovasti hälystä tai metelistä. Yksikin käyttäytymishäiröinen lapsi voi laittaa luokan toiminnan mullin mallin. Kaivataan myös erikoistuneita erityisluokkia. Joillekin erityisoppilaille iso normiluokka sopii kyllä.)

Lundell näkee uudistukset tarpeellisina, mutta niiden toteutumiseksi olisi myös tulevalla vaalikaudella ryhdyttävä konkreettisiin tekoihin. Viime kädessä kysymys on aina rahasta, eli käytännössä siitä, millä summalla yksittäiset koulut voivat järjestää opetuksen. 

- Peruskoulun rahoitusta on heikennetty vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, riippumatta siitä, mitkä puolueet ovat olleet hallituksessa. Kunnollinen rahoitus onkin välttämätöntä turvata tulevaisuudessa. Muuten uhkana on koulutuksen ja sen tulosten 
suora rapautuminen.

- Konkreettisesti kysymys on esimerkiksi opettajien määrästä ja käytettävissä olevista opetustiloista, joiden puitteissa opetusryhmien koko muodostuu. Kaikkien näiden organisoiminen on rahasta kiinni, Lundell sanoo. 

24 oppilaan enimmäisryhmä pitäisi kirjata lakiin 

Opetusryhmien koosta ei säädetä suoraan laissa, vaan ryhmät muodostetaan kouluissa tapauskohtaisesti. Perussuomalaiset esittää opetusryhmien pienentämistä siten, että luokilla 1-4 tulee pyrkiä 18 oppilaan ja myöhemmillä luokilla 24 oppilaan enimmäiskokoon. Liian suurissa ryhmissä yksilöllinen ohjaus jää vähäiseksi, koulurauhan ylläpito on vaikeaa, oppimistavoitteiden saavuttaminen kärsii ja opettajat uupuvat. 

Lundellin mielestä alaluokilla paras olisi mahdollisimman pieni luokkakoko, jolloin alimmilla luokilla olisi enintään 18 oppilasta. Lundell esittää 18 ja 24 oppilaan ryhmien enimmäismäärien kirjaamista lakiin riippuen luokkatasosta. 

- Se olisi selkein vaihtoehto, koska kaikki kunnat eivät tottele suosituksia. Opettajalle olisi tämän kokoisessa ryhmässä riittävästi aikaa jokaiselle oppilaalle ja myös henkilökohtainen tuki olisi tehokkaampaa. 

Perusopetuslain mukaan oppilaille on oltava tarjolla kolmiportainen tuki mahdollisissa oppimisen ongelmatilanteissa. Lundellin mukaan resurssien puute näkyy nyt ongelmina tukiopetuksen järjestämisen toimeenpanossa. 

- Tietyille oppilaille apua pitäisi tulla selkeästi enemmän. Nykytilanne ei vain toimi, ja varsinkin isoissa kouluissa tukiopetus ei ole sillä tasolla, jolla sen pitäisi olla. Tukiopetuksen pitäisi olla tarpeen vaatiessa hyvinkin laaja-alaista ja se edellyttäisi erityisopettajien läsnäoloa, heitä ei ole tällä hetkellä kouluissa riittävästi. 

Äidinkieli ja kirjallisuus omiksi oppiaineikseen 

Lundell kertoo pitäneensä koko uransa aikana huolen siitä, että kun hänen oppilaansa lähtevät yläkouluun, oppilaat osaavat kaikki keskeiset perusasiat, kuten sanaluokat, kertotaulun tai vaikka Euroopan kaupungit. 

- Yläkoulussa näitä asioita ei enää pitäisi joutua kertaamaan, muuten opiskelusta menee tehot. 

Laajemmassa katsannossa Lundell on huolissaan joidenkin suomalaisten oppilaiden lukutaidosta. 

- Jos ei ymmärrä lukemaansa, ei elämässä pärjää eikä koulussakaan voi päästä eteenpäin. Olen yllättynyt siitä, että vielä peruskoulun jälkeen on olemassa lapsia, jotka eivät kunnolla ymmärrä lukemaansa, eikä sitä voi hyväksyä. 

Lundell esittää parannuksena, että lukemisen parantamiseksi äidinkieli jaettaisiin kahtia - kirjallisuus omaksi oppiaineekseen ja muu äidinkieli kielioppeineen jäisi omaksi oppiaineeseen. 

(Tämän kohdan selitin huonosti. Olen esittänyt, että oppiaine äidinkieli jaettaisiin kahtia tai sitten äidinkielestä voitaisiin antaa kaksi arvosanaa. 1. Äidinkieli, johon kuuluisivat kielioppi, oikeinkirjoitus ja monet tekniset äidinkielen alueet. 2. Kirjallisuus, johon kuuluisivat kirjallisuus, luova kirjoittaminen, draama ja muut luovat osiot. Jos kirjallisuudesta annettaisiin oma arvosana, korostettaisiin silloin lukemisen merkitystä. Muutenkin olisi syytä siirtyä 4. luokalta eteenpäin selkeään ja yhtenäiseen numeroarvosteluun.)

- Lukeminen on ehdottomasti aina tehokkaampaa kirjasta kuin tabletilta. Peruskoulussa pitäisikin rohkeammin luetuttaa oppilaita. Minulla itselläni on aina luokassa pulpettikirjoja, joita tarjoan oppilaalle sen jälkeen kun oppilas on saanut tehtävän valmiiksi. 

Vantaalla pian jo joka neljäs lapsi on maahanmuuttajataustainen 

Suomi on viime vuosina monikulttuuristunut, ja se näkyy myös koululuokissa. Tietyissä isoissa kaupungeissa, kuten Vantaalla, luokkiin kasautuu maahanmuuttajalapsia, jotka tuovat omat haasteensa opetustyöhön. 

- Meillä Vantaalla jo 21 prosenttia, eli pian lähes joka neljäs lapsi, on maahanmuuttajataustainen. Suurimman osan heistä kyllä pystyy ottamaan mukaan opetukseen, kunhan tarjolla on tarvittaessa erityistä tukea esimerkiksi kielivaikeuksien vuoksi. 

Perussuomalaiset esittää, että maahanmuuttajataustaisia oppilaita olisi pyrittävä hajauttamaan eri kouluihin. Lundellin mukaan esitys olisikin toimiva ratkaisu maa- hanmuuttajalasten kieliongelmiin. 

- Elleivät lapset tule suoraan maasta, jossa on ollut sotatila, lapset sinänsä kyllä sopeutuvat nopeasti ympäristöönsä. Kieliongelmat ovat yleensä maahanmuuttajalasten suurin haaste, joten uuden oppimisessa ympäristöllä on suuri merkitys.

- Maahanmuuttajalasten hajasijoittaminen eri kouluihin on kuitenkin hankalaa varsinkin maaseudulla, jossa kouluja ja opettajia on vähemmän, eli tässäkin asiassa tarvittaisiin uusia opetustiloja, lisää opettajia ja rahaa, Lundell sanoo. 

(Esim. Vantaalla, kun lapsi muuttaa maahan ja tulee kouluun, pääsee hän ensin vuodeksi ns. vastaanottoluokkkaan, jossa opetetaan suomen kieltä ja kulttuuria. Hyvä olisi, että vastaanottoluokalla oltaisiin kaksi vuotta. Suurin osa maahanmuuttajataustaisista kouluun tulevista lapsista oon jo syntynyt Suomessa, heille tärkeää olisi mennä päiväkotiin, jotta eriytymistä ei tapahtuisi.)

Maksuttomasta kouluruokailusta pidettävä kiinni 

Lundell jakaa kiitosta nykypäivän koululaisten vanhemmille. 

- Suurin osa lasten vanhemmista huolehtii hyvin lasten koulunkäynnistä. Yleisesti ottaen vanhemmat välittävät lasten oppimisesta ja lapset pyritään huoltamaan hyvin kouluun. Toki poikkeuksiakin on. 

Peruskoulun keskeinen vahvuus on Lundellin mukaan siinä, että se tasoittaa lasten taustojen välisiä eroja. Myös vähävaraisten perheiden lapsilla on kaikki mahdollisuudet pärjätä elämässä, jos oppilaalla on intoa opiskella ja läheiset tukevat oppimista. 

- Lapsiperheköyhyys näkyy silti edelleen peruskoulussa, joskaan ei enää niin suuresti kuin ennen. Kyse voi olla vaikka lapsen päällä olevista risaisista vaatteista tai siitä, että lapsi tulee kouluun nälkäisenä. Tässä suhteessa kouluruokailu on lapselle tärkeä etu. Kaikilla lapsilla tulee olla samat mahdollisuudet koulu- ympäristössä, Lundell sanoo. 

Suomessa kaikille oppilaille tarjotaan päivittäin lämmin ateria koulussa. Maailman mittakaavassa järjestely on melko harvinainen. 

- Maksuttomasta koulu- ruokailusta on pidettävä kiinni jatkossakin ja huolehdittava, että se on korkeatasoista. Valitettavasti tosiasia on, että kaikki lapset eivät saa viikon- loppuisin kotona kunnolla syödäkseen. Olemme koulussa huomioineet tämän siten, että maanantaisin tarjolla on hieman tukevampaa ruokaa ja se on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi, Lundell sanoo. 

Pahimmissa kiusaamistapauksissa kiusaajan vaihdettava koulua 

Perussuomalaiset esittää, että koulukiusaamiseen on puututtava nyt paljon aiempaa terävämmin. Jos kiusaamista ei saada loppumaan, kiusaajan tulisi vaihtaa koulua, ei kiusatun. Lisäksi kuntiin tulisi nimittää koulurauha-asiamiehet, joiden tehtävänä on neuvoa kouluja kiusaamiseen ja koulurauhaan liittyvissä asioissa sekä ratkoa kiusaamistapauksia.

Lundellin mukaan neljä viidestä kiusaamistapauksesta on ratkaistavissa nykyisillä keinoilla, mutta uusia ratkaisumalleja tarvittaisiin vakavimpiin tapauksiin. 

- Suurimman osan kiusaamisesta saa edelleen loppumaan koulussa yksinkertaisesti sillä, että opettaja puuttuu asiaan. Mutta jos kiusaaminen tapahtuu netissä, pihoilla tai muuten koulun toimivallan ulkopuolella, koulun keinot ovat vähissä. 

- Tietty osa kiusaamistapauksista on sitten sellaisia, jotka eivät ratkea oikein millään. Tämän ryhmän kohdalla oikea ratkaisu olisi se, että kiusaaja siirretään pois koulusta, jos mikään muu ei auta. Pahimmissa kiusaamistapauksissa on aina tehtävä rikosilmoitus. Vaikka alle 15-vuotiaat eivät ole rikosoikeudellisessa vastuussa, heillä on silti vahingonkorvausvastuu.

Yhdessä tekeminen nostaa koulussa viihtyvyyttä 

Poikien kiusaaminen on Lundellin mukaan näkyvämpää kuin tyttöjen kohdalla, jossa kyse voi olla erityisesti ryhmästä poissulkemisesta. 

Perusopetuksen on tapahduttava yhteistyössä kodin ja koulun välillä, ja tämä pätee Lundellin mukaan myös koulukiusaamisen ehkäisemisessä. 

- On tärkeää ymmärtää, että kiusaamisen torjuminen vaa- tii yhteistyötä kodin ja koulun kanssa. Vanhempien pitää tietää, mitä koulussa tapahtuu. 

Lundell on työssään havainnut, että kiusaamista voi ehkäistä ja kouluviihtyvyyttä parantaa myös muilla keinoilla: keskeistä on yhdessä tekeminen ja yhteisöllisyyden korostaminen. 

- Yhdessä tekeminen, opintoretket ja muu yhteisten projektien tekeminen ovat tuottaneet hyviä tuloksia. Kun koulussa tehdään pienempiä ryhmätöitä, olen huolehtinut siitä, että oppilaat eivät saa itse valita omaa ryhmäänsä, jolloin on pakko tulla toimeen muiden kanssa. Taustalla on muitakin kasvatuksellisia näkökohtia, sillä ei aikuisenakaan saa yleensä valita omia työtovereitaan, Lundell sanoo. 

(Kaikkea ei voida yhdessä artikkelissa käsitellä. Suuri ongelma on, että yhteiskunnastamme on tulossa luokkayhteiskunta. Osa perheistä on syrjäytynyt, mikä tietenkin näkyy koulussa. Syrjäytyminen on niin vahvaa, että peruskoulu ei pysty enää tasoittamaan eroja kuten ennen. Kammottavinta on, että syrjäytyminen on alkanut periytyä. Varsinkin osa pojista on pudonnut kyydistä. Syrjäytymisen ehkäisyyn tarvitaan järeitä keinoja.)

Teksti Ilkka Janhunen, kuva Matti Matikainen  

torstai 17. tammikuuta 2019

Leikkipuistotoiminta takaisin kaikille lapsille


Olin tekemässä kaupunginvaltuustossa päätöstä, joka liittyy kaupungin segregaation ehkäisyohjelmaan, johon myös maksuttoman ruokailun kokeilu kuuluu. Koko valtuusto oli ohjelman takana, sillä esimerkkejä huonosta segregaatiosta löytyy vaikkapa lähinaapuristamme Ruotsista. 

Hyvin mielenkiintoista on, että Hesari julkaisi viisi aluetta, joita ei edes kaupunginvaltuutetuille paljastettu: Mikkola, Havukoski, Hakunila, Länsimäki ja Martinlaakso. Perusteluna oli, että muuten segregaation ehkäisyohjelman alueet leimataan. 

Hesarin mukaan alueiden valintaperusteina ovat muun muassa olleet Vantaan keskiarvoa heikompi työttömyysaste, alhainen koulutustaso, pienituloisten suhteellinen osuus sekä väestön sairastavuus (HS 17.1.). 

Listassa ei jostain syystä mainittu ykkösperustetta, alueet ovat maahanmuuttovaltaisia, etenkin Hakunila ja Länsimäki. Listasta puuttuu Myyrmäki, joka vaivihkaa on kasvamassa Vantaan maahanmuuttovaltaisimmaksi alueeksi, minkä huomaa hyvin, kun hyppää Helsinkiin vievään junaan. Lisää maahanmuuttajia hyppää kyytiin Malminkartanosta ja Kannelmäestä. Usein vaunuissa kuulee puhuttavan enemmän muita kieliä kuin suomea.

Ilolan asukasaktiivi Anneli Virtanen on oikeassa, puistoruokailu pitäisi laajentaa Vantaan kaikkiin puistoihin, ilman muuta. Kesäisin on paljon lapsia yksin kotona, kun vanhemmat ovat töissä.

Oli sääli, että Vantaa lopetti leikkipuistotoiminnan. Aamupäivällä lapset saivat olla puistotädin hellässä ja jämäkässä hoivassa. Sillä aikaa kotona oleva äiti tai isä meni kauppaan, teki ruokaa, siivosi tai sitten vain lepäili. 

Sain nauttia leikkipuistotoiminnan eduista, kun kaksi vanhinta lastani olivat pieniä 1980-luvulla. Kolme viimeistä eivät päässeet kyytiin mukaan, koska silloin leikkipuistotoiminta oli jo lopetettu kuten lähineuvolatkin.
Leikkipuistot edustavat yhteisöllisyyttä parhaimmillaan. Vanhemmatkin saivat vertaistukea toisistaan sekä ammattilaisilta, puistotädeiltä ja neuvolan työntekijöiltä. 

Vantaan Kaivokselassa, jossa asuin, samassa piirissä oli koulu, kirjasto ja kirkko, leikkipuisto ja lähineuvola. Kirjasto, leikkipuisto ja lähineuvola lopetettiin, kirkko poltettiin, onneksi sentään koulu säilyi, mutta Kaivokselan yhteisöllisyydestä on enää rippeet jäljellä. Urheilukentän pukukoppikin on suljettu ja lahoaa kasaan.

Olin 1990-luvun lopussa pari vuotta lomautuksia karussa maikkana Helsingin puolella Malminkartanon koulussa. Aivan vieressä oli fantastinen Piianpuisto. Puistossa oli jopa eläimiä kuten hevonen, jota sai hoitaa, kanoja sekä lampaita. Koulun jälkeen pienimmät oppilaat menivät puistoon iltapäivähoitoon. 

Kun olin itse pieni koululainen, muistan hyvin, kun kesällä aina silloin tällöin piipahdimme Tikkurilan Keskuspuistoon kevyelle lounaalle, vaikka äiti oli kotona ja teki kyllä kolmelle pojalleen ruokaa. Kivointa puistossa oli leikkipuistotyöntekijöiden järjestämät leikkituokiot. Kengurukepit olivat 1960-luvulla iso hitti.

* * *

17.1. HS


Vantaan Ilolan asukasaktiivi Anneli Virtanen on tehnyt oikaisuvaatimuksen lasten maksuttoman puistoruokailun kokeilusta.

Virtasen mielestä puistoruokailua tarvitaan ensi kesänä kaikkialla Vantaalla, ei vain niissä viidessä kaupunginosissa, jotka on valittu myönteisen erityiskohtelun ohjelmaan.

Vantaan kaupunginhallitus hyväksyi joulukuussa kolmivuotisen ohjelman, jonka avulla pyritään tasaamaan hyvinvointieroja eri puolilla kaupunkia. Kohdealueiksi on valittu: Mikkola, Havukoski, Hakunila, Länsimäki ja Martinlaakso.

Alueiden valintaperusteina ovat muun muassa olleet Vantaan keskiarvoa heikompi työttömyysaste, alhainen koulutustaso, pienituloisten suhteellinen osuus sekä väestön sairastavuus.

Virtanen tähdentää, että vähävaraisuutta ja eriarvoisuutta on muuallakin kuin nyt valituilla alueilla. Hän pitää päätöstä perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisena ja katsoo, että se täyttää syrjinnän tunnusmerkistön.

Valituille  alueille muun muassa palkataan lisää työntekijöitä varhaiskasvatukseen ja erityisnuorisotyöhön, parannetaan ympäristöä ja tehostetaan alueen kunnossapitoa, tarjotaan suomen kielen opetusta pitkäaikaistyöttömille ynnä muuta.

Ohjelman kustannukset ovat kaksi miljoonaa euroa vuodessa.