tiistai 18. syyskuuta 2018

Terveisiä OAJ on the Road -tapahtumasta

Kuva: Jukka Sarpila

Kuva on Vantaan Jumbosta, jossa eilen pidettiin OAJ on the Road -tapahtuma. Olin paikalla puhumassa asiaa opettajille Vantaan Sisäilma-asiainneuvottelukunnasta: Yhdessä saa asioita aikaan, mutta rahaakin tarvitaan. Vantaalla sisäilmaongelmia pyritään ratkomaan yhteistyöllä.
Sisäilma-asianneuvottelukunta koostuu sekä poliittisista päättäjistä että kaupungin virkamiehistä. Ryhmään kuuluu vanhempien edustajia VANVARY:stä (Vantaan vanhempainyhdistykset), myös työsuojelu on edustettuna. Neuvottelukunta on hyvä olla, ettei opetuslautakunnan kaikki aika mene sisäilma-asioiden käsittelyyn. Kuulun myös opetuslautakuntaan.
Olemme saaneet aikaan mm:
- 5 miljoonan euron vuotuisen korjausrahan, jonka käyttöä seurataan
- asiantuntijat sekä Tilakeskukseen että Terveystoimeen
- syksyllä tehdään kattava Turun yliopiston toteuttama oirekysely kaupungin oppilaille ja opettajille

Opetusalan ammattijärjstö OAJ:n pj Olli Luukkainen

Olen katepillarimies, aina ei kannata korjata, vaan rakentaa uusi. Moni 1970-80 -lukujen koulurakennus on tullut jo tiensä päähän, elinkaari vetelee viimeisiään. Joskus on jouduttu kalliiseen korjauskierteeseen, ja silti rakennus on jouduttu purkamaan.

Tärkeä tavoite on erityispuhdas koulu sisäilmasta altistuneille koululaisille ja opettajille. Yksi mahdollisuus olisi puusta rakennettu koulu. Seurattaisiin, kuinka puu soveltuu nykyaikaiseen koulurakentamiseen.

maanantai 17. syyskuuta 2018

Haastattelu Korson Maalaismarkkinoilta


Eilen oli upea päivä Korson Maalaismarkkinoilla. Paikalla oli paljon torikävijöitä, jotka piipahtivat teltallamme juttelemassa. Uudenmaan Perussuomalaisia vieraili paikalla monta.

Markku Naumanen teki Vantaan Perussuomalaisten ehdokkaiden kanssa haastatteluvideon. Se on katsottavissa tästä linkistä.

Teltan pystyttäjiä

Eduskuntaehdokaskavalkadia

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

OAJ on the Road -tapahtumassa Jumbossa


Olen huomenna maanantaina 17. klo 14 alkaen tavattavissa Vantaan ostoskeskus Jumbossa. Kyseessä OAJ on the Road -kiertue.

Klo 14 alkaen Jumbon toisen kerroksen välitasanteella alkaa happening, jossa on mukana OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen. Vantaalaisista eduskuntavaaliehdokkaista paikalla on kaksi opettajaehdokasta, minä ja Ulla Kaukola (sdp). Meitä haastattelee mediapersoona Lauri Karhuvaara.

Klo 17 alkaen Jumbon auditoriossa on opettajille suunnattu avoin tilaisuus, jossa käsitellään Vantaan koulujen sisäilmatilannetta. Kuulun Ulla Kaukolan kanssa Vantaan kaupungin Sisäilmaneuvottelukuntaan sekä Opetuslautakuntaan.

Tervetuloa paikalle!

* * *

23.8. OAJ

Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n kokoaa opet jälleen yhteen

OAJ on the road kokoaa jäsenet yhteen kuudella paikkakunnalla. Kierros päättyy Maailman opettajien päivän tapahtumaan, jossa OAJ julkistaa eduskuntavaalitavoitteensa.

Perinteeksi muodostunut OAJ on the road tulee taas. Kierros käynnistyy 28. elokuuta Ylivieskasta. 

Opetustyö esittäytyy tänä syksynä kuudella paikkakunnalla Uudeltamaalta Lappiin asti. Ylivieskan lisäksi kierros vie Tornioon, Vantaalle, Äänekoskelle, Joensuuhun ja Lohjalle. Tarjolla on värikkäitä toritapahtumia, työpaikkatapaamisia ja kiinnostavia opettajien iltoja. 

– Kannattaa osallistua oman alueensa tapahtumaan. Kollegoiden lisäksi tilaisuuksissa pääsee tapaamaan OAJ:n puheenjohtajaa, päättäjiä ja virkamiehiä sekä kuulemaan oman alan ajankohtaisia asioista. Luvassa on muun muassa arvontaa ja kahvitarjoilua, järjestöasiamies Riitta Silvonen kertoo.

Tapahtumissa juttua voi iskeä myös OAJ:n puheenjohtajan Olli Luukkaisen kanssa.Yleisötilaisuudet juontaa mediapersoona Lauri Salovaara.

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Käyntikortti ja eduskuntavaaleihin valmistautumisesta


Vaikka eduskuntavaaleihin on vielä paljon aikaa, pikkuhiljaa ehdokkaat alkavat suunnitella kampanjoitaan. Tilasin tänään käyntikortteja taskun täytteiksi toreilla ja teltoilla jaettaviksi. 

Olen johdonmukaisesti käyttänyt materiaaleissani samaa designia :) 

Käytän neljän vuoden takaista vaalikuvaani, eihän sitä viitsi alvariinsa valokuvaamoissa hypellä. Kuntavaalien aikaan oppilaani kyllä huomauttelivat minulle, että etkö jo vaihtaisi kuvaa? Kerran koulukuvassa erehdyin käyttämään samaa paitaa kahtena vuonna peräkkäin, ja siitäkö minulle kuittailtiin pitkään :)

Puolueen slogan Jotain rajaa on paljon parempi kuin edellinen Saat, mitä tilaat. Saatiin vähän liiankin kanssa lunta tupaan, kun eduskuntaloikkarit pettivät ja häipyivät puolueesta. Asian hyvä puoli on ollut, että yli vuoteen ei toreilla ole tarvinnut puolustella kikyä tai sotea. 

Minulla tulee olemaan kolme vaaliteemaa. 

Itseoikeutetusti ykkösteemana on koulutus siitä yksinkertaisesti syystä, että olen perehtynyt koulutukseen syvällisimmin. Hyvällä syyllä voi sanoa, että olen koulutuksen asiantuntija.

Toinen teema liittyy vanhuksiin. En pidä ollenkaan siitä, että vanhuksia on jätetty heitteille yksin koteihinsa. Alimmat eläkkeet ovat hävyttömän matalia, ei niillä elä muuten kuin kituuttaen. Liian monia surullisia tarinoita kuulee, jos vain pysähtyy niitä kuuntelemaan.

Kolmas teemani liittyy perhepolitiikkaan. Perussuomalaiset arvostavat yksilöä ja perhettä. Mielestäni suomalainen perhepolitiikka on pitkään ollut hunningolla. 

Puolueen kaikkien ehdokkaiden yhteinen teema varmasti tulee olemaan maahanmuutto. Luulen, että keväällä puhutaan paljon myös turvallisuudesta, erityisesti turvallisuuspolitiikasta.

Minä kuten muutkin ehdokkaamme menemme vaaleihin omilla rahoillamme. Viime vaalien vaalirahailmoituksia selaillessani huomasin, että olimme vaaleissa mukana lähinnä pyhällä hengellä. Itse sijoitin vaaleihin noin 10 000 euroa, kaikki omista tienisteistäni.

Muiden puolueiden ehdokkaat saavat tukea sieltä ja täältä. Joissakin puolueissa pidetään uskottavana sitä, että takataskussa on 50 000 euroa, kun eduskuntavaaleihin mennään. 

Me korvaamme puuttuvan rahan kovalla työllä. Perinteisesti olemme kovin toripuolue. Niin tulemme olemaan nytkin.

Tervetuloa sunnuntaina Korson Maalaismarkkinoille, ehkä näemme siellä!

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Puolueneuvoston kokouksessa Lahdessa


Olin eilen Lahdessa Puolueneuvoston kokouksessa. Jussi Halla-ahon älykäs, mutta samalla sykähdyttävä puhe starttasi kokouksen komeasti käyntiin. Puheen voi kuunnella täältä.

Kokouksessa esitettiin Perussuomalaisten ohjelmien pääkohdat. Suomalaisuutta korostettiin, ja että suoraa puhetta ei saa pelätä. Valtio on olemassa ihmistä varten eikä toisinpäin. 

Selkeä teema oli Jotain rajaa.

Koska olin mukana hiomassa Eduskuntavaalien 2015 koulutuspoliittista ohjelmaa, luonnollisesti koulutuspoliittinen ohjelma kiinnosti eniten. On hienoa, että ohjenuorina ovat edelleen Koulutuksen rapautuminen pysäytettävä ja Opetuksen lähtökohdat kuntoon. Niin sen pitääkin olla. Perussuomalaiset korostavat perusasioita.

Kokouksessa sai esittää muutoksia ohjelmiin. Puoluehallitus sorvaa lopulliset ohjelmat hurjan vaalivuoden eväiksi. Ohjelmapuheita oli mielenkiintoista kuunnella, joukossa oli muutama hyvinkin intohimoinen puhe.

Toisin kuin Puoluekokouksessa, Puolueneuvostossa ei nuijita isoja päätöksiä kuten puheenjohtajiston valinta on. Siksi tunnelma oli leppoisa

Ylivoimaisesti parasta kokouksessa oli maakuntien edustajien tapaamiset. Täytyy myöntää, että varsinkin nyt, kun olen kaupunginvaltuutettu, ajatteluni on ollut liiankin Vantaa-keskeistä. Oli erittäin virkistävää kuulla, millaisten ongelmien kanssa maaseudulla painitaan.

Monta Facebook-kaveria tuli nyt nähtyä kasvokkain ensimmäistä kertaa. Tuttuja olivat, oli kiva jutella.

Kokouksen paras lohkaisu tuli Arto Luukkaselta: Timokratia on vaihtunut demokratiaan. 

Totta on.

tiistai 14. elokuuta 2018

Kännykät ja koulu

4.8. Vantaan Sanomat

8.8. Helsingin Uutiset

Yllä olevat jutut osaltani on tehty puhelinhaastattelun perusteella. Otin kantaa aina yhtä polttavaan koulukysymykseen, pitäisikö kännykät kieltää koulussa vai ei.

Klikkaa kuvia, niin saat ne suuremmiksi.

maanantai 13. elokuuta 2018

Ehdolla eduskuntaan


Perussuomalaisten Uudenmaan piiri on nimennyt minut eduskuntavaaliehdokkaaksi. Tästä lähtee.


Perinteisesti Perussuomalaiset on ollut kova Uudellamaalla, niin nytkin on. Eduskuntavaalivetureina ovat kansanedustajat Arja Juvonen ja Leena Meri sekä puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo.

Miesehdokaiden tilanne on kutkuttavan avoin, sillä ehdokkaina on tasainen nippu kokeneita ehdokkaita.

Vuosi tulee olemaan hauska ja mielenkiintoinen, raskas todennäköisesti, koska puolueen linjana on, että eduskuntavaaliehdokkaat ovat myös maakuntavaaliehdokkaita. Tietenkin toivon, että maakuntavaaleja ei edes tule.

Puolueneuvosto kokoontuu Lahdessa 1.9. Silloin määritellään puolueen linjaukset, jotka ohjaavat takuuvarmasti puolueen eduskuntavaalikampanjaa.

Joku voi ihmetellä, miksi olen laittanut FB-sivujeni otsakkeeksi noin vanhan kuvan varusmiespalveluajoiltani. Syy on yksinkertainen, kuva jaksaa huvittaa minua. Levytän punkan yläsängyssä, joka ilmiselvästi on minulle aivan liian lyhyt. Pituuteni on 202 cm. Unenlahjani olivat jo tuolloin erinomaiset, nukkuminen sujui oikein hyvin.

tiistai 7. elokuuta 2018

Älä lyö ensihoitajaa



Vantaan Sanomat puuttui tuikihälyttävään ongelmaan - ensihoitajiin kohdistuva uhka ei ole virkamiesten vastustamista. Toisin on palomiesten kohdalla.

1970-luvun lopulla varusmiespalveluksen jälkeen olin pariin-kolmeen otteeseen postivirkamiehenä Snellmaninkadun postissa Tuomiokirkon kupeessa, kunnes menin opiskelemaan opettajaksi Jyväskylään. Vanhemmat postivirkailijat tähdensivät, jos asiakas käyttäytyy uhkaavasti, on hänelle mainittava, että silloin uhataan virkamiestä. Kerran jouduin näin toimimaan, ja heti uhkaava asiakas tokeni.

Ensihoitajat auttavat muita ihmisiä, pelastavat jopa ihmishenkiä. Ei voi millään ymmärtää, kun esim. kuristamisyrityksen jälkeen asiaa tutkitaan lievänä vain pahoinpitelynä.

Ensihoitajien on annettava tehdä työtään rauhassa.

Kesäkuussa Perussuomalaisten kansanedustaja Jari Ronkainen jätti aloitteen rikoslain muuttamiseksi:


Aloitteessa esitetään, että ensihoitajiin kohdistetusta väkivallasta tuomittaisiin yhtä ankarasti kuin virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta. (SU)

Vantaan Sanomien artikkelissa ensihoitaja Mari Rantanen harmittelee, että vain 19 kansanedustajaa on allekirjoittanut aloitteen.

*  *  *

7.8. Vantaan Sanomat


Ensihoitajat kokevat vääryytenä, että rikoslaissa heihin kohdistuva uhka ei ole virkamiehen vastustamista, kuten palomiesten kohdalla.

Laki luo myös ristiriidan saman laitoksen ja henkilön osalta.

Palomies muuttuu ambulanssissa siviiliksi, Reetta Rissanen sanoo.

Suomen Ensihoitoalan liitto ja Suomen Palomiesliitto ovat ajaneet rikoslain muuttamista ja kesäkuussa eduskunnassa on jätetty lakialoite, jossa rikoslakiin lisättäisiin säännös ensihoitotehtävää suorittavan henkilön väkivaltaisesta vastustamisesta.

Vain 19 kansanedustajaa on allekirjoittanut aloitteen, Mari Rantanen harmittelee.

lauantai 4. elokuuta 2018

Kaljakellunta on hieno, yhteisöllinen tapahtuma

VS 4.8.2018 Mielipide

Vantaalla ja Hesingissä vuosittainen Kaljakellunta-tapahtuma herättää aina paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Kuten yllä olevasta mielipidekirjoituksestani näkyy, minä olen puolesta.

Vanhana tikkurilalaisena ihmettelen, miksi me entiset nuoret jo paljon aikaisemmin keksitty lähteä kellumaan kumilautoilla alas Keravan- ja Vantaanjokea kohti Helsinkiä. Ideahan on suorastaan fantastinen!

Nuorisoa rätkitään aivan turhan tähden. Otetaan esimerkiksi vappu ja uusi vuosi. Kukaan ei valita, vaikka Ullanlinnanmäellä aikuiset roskaavat oikein urakalla. Roskat siistitään jälkikäteen mukisematta. Minusta Ullanlinnan tapahtumakin on hieno, olen osallistunut tapahtumaan kymmeniä vuosia.

Suomessa on loppujen lopuksi hyvin vähän yhteisöllisiä tapahtumia. Tavallaan olemme yhä metsäläisiä, nytkin kirjoitan tätä kirjoitusta metsän siimeksessä järven rannalla.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Eduskunnan ovet heiluvat


Hesari puuttui tänään todella tärkeään asiaan, ns. pyöröovi-ilmiöön, eturistiriitoja voi syntyä, kun vaikuttajat siirtyvät julkiselta sektorilta yksityisten firmojen palvelukseen (HS 1.8).

Kansanedustajat ovat saaneet mandaattinsa kansalta. Kun kansanedustaja on valittu, hänen velvollisuutensa on toimia kansanedustajana seuraavat neljä vuotta.

Räikeimpiä äänestäjiensä pettureita ovat tietenkin puolueloikkarit. Puolueen vaihtaminen kesken kauden on moraalitonta.

Puolueesta toiseen loikanneiden ääriesimerkki on tuplaloikkari Kai Turunen, jonka tie vei yhden kauden aikana Perussuomalaisista Sinisten kautta Kokoomukseen! Kyllä siinä Savon äänestäjillä on ollut ihmettelemistä.

Yhtä moraalitonta on hypätä kesken kaiken yksityisen yrityksen palvelukseen. Hyvin ällöttäviä ovat olleet ns. sote-loikkaukset - ensin suunnitellaan sotea ja valinnanvapautta, ja sitten hypätään jonkun terveysfirman palvelukseen.

Törkein eduskuntaloikkari kautta aikain taitaa olla Jyri Häkämies. Hän oli Kataisen hollitupahallituksen elinkeinoministeri, kun hän hyppäsi suoraan kuormasta Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n toimistusjohtajaksi. Häkämiehen hyppy EK:n palvelukseen herätti paljon keskustelua, oikeusoppineet pohtivat mm. sisäpiiritiedon ongelmallisuutta. Mietin tuolloin, onko Kokoomus sittenkin EK:n lobbaripuolue.

Hollitupahallitus oli Suomen historian ylivoimaisesti eriskummallisin hallitus. Pääministeri lähti, ja jopa kaksi puoluetta jätti hallituksen. Aloittavista ministereistä vain kaksi vei homman loppuun.

Keskustan Olavi Ala-Nissilän ehdotus, että eduskunta laatisi eettiset säännöt siitä, kuinka kansanedustajan tehtävästä voi siirtyä yksityisen yrityksen palvelukseen (HS 1.8), on mitä kannatettavin. 

Mielestäni kansanedustajien eettiset säännöt voisivat olla laajemmat samaan tapaan kuin lääkäreillä ja opettajilla on.

* * *

HS 1.8.


Vaikka tätä vaalikautta eletään vielä ensi kevääseen asti, on eduskunnan jättänyt jo ennätys­määrä kansanedustajia. Kymmenen äänestäjiltään vuoden 2015 vaaleissa nelivuotisen mandaatin saanutta poliitikkoa on pyytänyt vapautusta toimestaan kesken kauden ja sen myös saanut.

Uusia haasteita on lähdetty hakemaan niin yrityksistä, järjestöistä kuin julkisista viroistakin. Lisäksi kolme kansanedustajaa istuu nyt europarlamentissa.

Muutoksia äänestäjille annettuihin ­alkuperäisiin lupauksiin toi myös perussuomalaisten hajoaminen seurauksineen, joista ääriesimerkki on kansanedustaja Kaj Turusen ”tuplaloikkaus” ­sinisten kautta kokoomukseen.

Eduskunta ei saisi olla hollitupa, jossa tullaan vain käymään, kritiikki kuului. Poliitikkojen ja keskeisten avustajien loikissa nähtiin ”korruptoitumisen kaava”.

Keskustan Olavi Ala-Nissilä ehdotti tuolloin, että eduskunta laatisi eettiset säännöt siitä, kuinka kansanedustajan tehtävästä voi siirtyä yksityisen yrityksen palvelukseen.

Myös Euroopan neuvoston korruptionvastainen elin Greco on varoittanut Suomea niin sanotusta pyöröovi-ilmiöstä. Se tarkoittaa eturistiriitoja, joita voi syntyä, kun vaikuttajat siirtyvät julkiselta sektorilta yksityisten firmojen palvelukseen.

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Hyviä päätöksiä Vantaan Opetuslautakunnassa

Purettava Hämeenkylän koulun Variston opetuspiste

Puretun Hämeenkylän koulun tilalle suunnitellaan uutta uljasta Hämistä. 

Tänään Opetuslautakunnassa esiteltiin koulun hankesuunnitelma, joka hyväksyttiin liikuntatiloja lukuun ottamatta. Liikuntasalin kooksi esitettiin 600 neliömetriä, joka on aivan liian vähän.

Hämeenkylän koulu on iso yhtenäiskoulu, jossa on monta luokkaa ja paljon oppilaita. On selvää, että näin isossa koulussa liikkuu pari kolme ryhmää samaan aikaan. Silloin tarvitaan iso sali, joka voidaan jakaa kolmeen osaan. 

Kun Hämeenkylän koulun vieressä oleva homeinen Variston opetuspiste liikuntasaleineen puretaan, 600 neliömetrin sali ei varmasti riitä. Muutenkin Länsi-Vantaalla on huutava pula liikuntatiloista. Isoa salia tarvitaan lasten- ja nuorten liikuttamiseen.

Parasta olisi, että rakennetaan 1400 neliömetrin kunnon puulattialla varustettu sali. Vanhassa koulurakennuksessa oli kaksi kuntosalia, joten kuntosalit on rakennettava uuden liikuntasalin yhteyteen. Hämiksessä harrastetaan aktiivisesti välituntiliikuntaa.

Hämis ja alueen lapset ja nuoret ovat ansainneet kunnon liikuntasalin.

* * *

Opetuslautakunta hyväksyi Hämeenkylän koulun hankesuunnitelman – liikuntatiloista erillinen selvitys

Opetuslautakunta hyväksyi kokouksessaan 11.6. Hämeenkylän koulun hankesuunnitelman lukuun ottamatta liikuntatiloja. Liikuntatiloista valmistellaan esitys elokuun lautakuntiin. 

Lautakunta päätti käyttää hankkeeseen sisältyvän option Variston opetuspisteestä, ja Variston nykyiset tilat korvaavat opetus- ja aputilat rakennetaan Hämeenkylän uudiskoulun yhteyteen. 

Muista suuremmista liikuntasalitiloista laaditaan erillinen selvitys tilakeskuksen ja sivistystoimen yhteistyönä vuoden 2019 aikana. Opetuslautakunnan käsittelyn jälkeen asia menee vielä teknisen lautakunnan päätettäväksi 12.6.2018.

tiistai 29. toukokuuta 2018

Valtuuston lähetekeskustelun puheeni


Eilen Vantaan valtuuston kokouksen lopussa oli pitkä lähetekeskustelu. Pidin poikkeuksellisesti jopa kolme kouluaiheista puhetta.

Aluksi oli ryhmien puheenvuorot. Oli mielenkiintoista kuulla yksittäistenkin valtuutettujen puheita.

* * *

Ensimmäisessä puheessa kiinnitin huomiota koulujen sisäilmakorjausten kontrolliin. Ei riitä, että korjataan. Korjausten on myös onnistuttava.

On erittäin hyvä, että olemme saaneet vauhtia sisäilmaongelmista kärsivien koulujen korjaukseen. 

Mutta mistä me tiedämme, ovatko korjaukset onnistuneet? Ennen läheskään aina ei onnistuttu. 

Ei riitä, että todetaan, että nyt koulu on korjattu. Pelkät puheet eivät riitä. Ei riitä, että oletetaan, että korjaus onnistunut. 

Tarvitaan mittari, jonka avulla saadaan selville, onko korjaus onnistunut vai ei. 

Selkeä mittari on, kun määritellään, kuinka moni sisäilmaongelmista kärsivä oppilas pystyy käymään koulua sen korjauksen jälkeen. 

Oirekyselyiden avulla voidaan määritellä, että esim. yhdeksän kymmenestä oppilaasta, joilla on aikaisemmin ollut vaikeuksia tai peräti mahdotonta käydä koulua, voivat nyt sitä käydä. 

90 % takaa sen, että koulun korjausta voidaan pitää onnistuneena. Lopullinen tavoite on tietenkin 100 %. 

Oirekyselyiden pitää olla pysyvä käytäntö. Sisäilmaneuvottelukunnan pitää olla pysyvä käytäntö.

* * *

Toisessa puheessa tartuin polttavan ajankohtaiseen aiheeseen, oppimisen tason laskuun.

Vantaan peruskoulut ovat olleet tasalaatuisen hyviä. Aikaisemmin on tutkittu, että pääkaupunkiseudun koulut ovat Suomen kärkeä, ja mikä hienointa, Vantaan peruskoulut ovat pääkaupunkiseudun kärkeä. 

Oletan, että näin on nytkin. 

Mutta aivan selvästi on nähtävissä, että kuten muuallakin Suomessa, oppilaiden väliset oppimiserot ovat revähtäneet. Varsinkin suuri osa pojista on pudonnut kyydistä. 

Kuten olette huomanneet, oppimiserojen revähtämisestä on julkisuudessa ollut viime aikoina paljon puhetta.

Sitä en tiedä, onko revähtämisen syy kouluissa vai koulua ympäröivän yhteiskunnan muutoksissa. Asiaa ei ole kunnolla keritty tutkiakaan. 

Kokeneet opettajat ovat havainneet, että tärkeiden väliaineiden kuten matematiikan ja äidinkielen osaamisessa on yleisesti selkeitä puutteita. Esim. läheskään kaikilla kuudesluokkalaisilla ei ole kertolaskut hallussa jakolaskuista puhumattakaan.

Ei ole montaa vuotta siitä, kun oppilas lähti yläkouluun, pidettiin selvänä sitä, että oppilas osasi kertotaulut ja jakokulmat. 

Iso käppi on myös lukioon siirryttäessä. 

Näyttää siltä, että osaamista katsotaan sormien välistä.

En esitä ylenmääräistä testausta, mutta olen huomannut, että kouluissa ei enää pidetä keskeisen osaamisen testejä kuten matematiikan Makekoa tai äidinkielen Allua. Kokeet olivat opettajan työkalu opettamisen kehittämiseen. 

Vähintäinkin oppilaiden osaamisen tasoa olisi tutkittava koulun nivelkohdissa kuten kolmannella, kuudennella ja yhdeksännellä luokalla. Kun on kunnolla tutkittu, voidaan tehdä tarvittavat korjausliikkeet.

* * *

Lopussa puutuin lyhyesti vastaanottoluokkien hävittämiseen. Puhe oli spontaani, sisältö oli suurin piirtein kuin alla kirjoitan. Keskustelin asiasta Turun valtuustoseminaarissa sivistystoimenjohtaja Elina Lehto-Häggrothin kanssa.

Vantaallakaan ei ole enää vastaanottoluokkia, joihin maahan tullut lapsi sijoitettiin oppimaan suomen kieltä yhdeksi lukuvuodeksi. Nyt oppilas sijoitetaan kylmiltään tavalliseen luokkaan.

Viime lukuvuoden syksyllä sijaistin Kaivokselan koulun vastaanottoluokassa. Luokassa oli parhaimmillaan parikin opettajaa. Lapset olivat lähes ummikkoja suomen kielen suhteen. Kun keväällä pääsin samaan luokkaan, ihmetykseni oli suuri, kun oppilaat olivat vuodessa oikeasti oppineet suomea. Toiminta oli siis tehokasta, ja opettajat hyviä.


Tänä lukuvuonna sijaistaessani yhtä kuudetta luokkaa, huomasin, että luokkaan oli juuri tullut uusi poika. Siellä hän istui ymmärtämättä mistään mitään. Tietenkin hänkin pikkuhiljaa oppii suomen kielen luonnonmenetelmällä, mutta hidasta se varmasti on. Aikaa menee hukkaan.


Toiminta on nyt julkista heitteillejättöä, kun juuri maahan muuttanut oppilas jää käytännössä yksin. Kielen opettelu on mitä parhainta segregaation ehkäisyä. 


Jos nuori ei osaa suomea, hän syrjäytyy. Kielitaidottoman ihmisen työllistyminen on vaikeaa.

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Maksuton joukkoliikenne HSL-alueelle


Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymän (HSL) toimintatulot v. 2017 (674,2 Meuroa) koostuivat:

- lipputulot 51 %
- jäsenkuntien maksamat kuntaosuudet 46,5 %
- muut tulot 2,5 %.

Melkein puolet HSL:n tuloista tulee jäsenkuntien kuntaosuuksista.

Pääkaupunkiseudulla jopa eläkeläiset maksavat pientä ryhmää lukuunottamatta itse matkansa. Monessa eurooppalaisessa kaupungissa kuten Lontoossa yli 60 vuotta täyttäneet kaupunkilaiset saavat matkustaa maksutta.

Tallinnassa joukkoliikenne on kaupungin asukkaille maksuton. Euroopassa ja Yhdysvalloissa on muitakin kaupunkeja, joissa joukkoliikenne on käyttäjille maksuton. Matkustajamäärät ovat ovat kasvaneet moninkertaisiksi.

HSL:n kuntaosuudet ovat 313,3 Meuroa, mutta pitää muistaa, etää maksajina on monta kuntaa.

HSL:n jäsenkuntia ovat Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen, Kerava, Kirkkonummi ja Sipoo sekä vuoden 2018 alussa mukaan liittyneet Siuntio ja Tuusula. (HSL:n sivut)

Kun Helsinki siirtyy puistokatuihin, yksityisautoilu tukittuu varmasti, mikä ilmeisesti onkin puistokatujen rakentamisen perimmäinen syy. Todennäköisesti, kun puistokadut ovat valmiit, HSL:n on pakko siirtyä maksuttomaan joukkoliikenteeseen. Helsingin seudun asukasluku kasvaa tulevaisuudessa vääjäämättä merkittävästi, ja Helsingin niemi on kapea. Voi olla, että Helsinki siirtyy jopa tietulleihin, jotta liikennettä saadaan rajoitetuksi.

Maksuton joukkoliikenne HSL-alueella lisää varmasti yritteliäisyyttä ja toimeliaisuutta, koska silloin kaikki pääsevät liikkumaan, vanhukset ja työttömätkin. Verotulot kasvavat aina toimeliaisuuden myötä. Välillisiä säästöjä tulee siitäkin, kun vanhukset eivät makoile nurkissaan tai sairaaloissa.

Isoissa kaupunkikeskittymissä joukkoliikenne on takuuvarmasti toimivampaa ja ekologisempaa kuin yksityisautoilu.

Maksutonta joukkoliikennettä tulee harkita tosissaan. 

Kaupungit hassaavat rahojaan mitä ihmeellisimpiin kohteisiin kuten vaikkapa potilastietojärjestelmä Apottiin. Vantaalla suunnitellaan suuruudenhullua urheilupuisto Elmoa, vaikka kaupungissa on ennestään varmaan Suomen ennätysmäärä urheilupuistoja.

Sitä paitsi maksuton joukkoliikenne on mitä merkittävintä demokratiaa, koska se kuuluu kaikille.

* * *

HS 23.5.


Vuonna 2013 Tallinnan kaupunki päätti aloittaa ilmaisen joukkoliikenteen kaupungin asukkaille. Se oli riski, joka kannatti.

Viiden vuoden aikana noin 35 000 ihmistä on siirtänyt kirjansa muista kunnista Tallinnaan. Uusien veronmaksajien vuoksi Tallinna on tehnyt voittoa ilmaisella joukkoliikenteellä jopa 20 miljoonaa euroa vuosittain.

Kriitikoiden mielestä maksuttoman joukkoliikenteen menestystarina on tapahtunut ympäryskuntien kustannuksella: Tallinnan uudet verotulot ovat olleet suoraan pois muiden kuntien verotuloista.

Kaupungin ilmaisen joukkoliikenteen pääkehittäjä, Tallinnan kaupungin virkamies Allan Alaküla, haluaa kuitenkin painottaa, että suurin osa uusista veronmaksajista asui kaupungissa jo valmiiksi.

– Eivät ihmiset ole muuttaneet tänne pelkän maksuttoman joukkoliikenteen takia. Kyse on siitä, että ne kaupungin asukkaat, jotka olivat syystä tai toisesta ennen kirjoilla muissa kunnissa, saivat tarpeeksi hyvän syyn siirtää kirjansa tänne, Alaküla sanoo.

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Sotea kaatamassa

Pääkaupunkiseudun PS-valtuutettujen ryhmäkokous

Vantaan valtuuston kokous alkamassa

PKS-valtuustojen kokous pidettiin Vantaalla Martinus-salissa.

Salissa nähtiin tuttuja: K-A ja Arja Juvonen.

Vantaan valtuuston puheenjohtaja Antti Lindtman kutsui kaikki neljä pääkaupunkiseudun valtuustoa yhteiskokoukseen kaatamaan sote- ja maakuntauudistusta. Hauska oli nähdä muiden kaupunkien valtuutettuja, eritoten oman puoleen muiden kaupunkien valtuutettuja. Kiva oli, että kokouspaikka oli kerrankin lähellä Martinlaakson Martinuksessa, polkupyöräkeikka, pikkutakki päällä meinasi tulla hiki.
Vaikka kokouksessa oli erään vantaalaisen kokoomuspoliitikon sanojen mukaan teatterin makua, yhteiskokouksella oli selkeä tilaus ja sanomakin tuli selväksi: Kaikki neljä valtuustoa olivat vahvasti sitä mieltä, että nykymallinen sote- ja maakuntauudistus on täysin susi. Vain Keskusta ja Sininen tulevaisuus sekä suurin osa Kokoomuksesta olivat uudistuksen kannalla. Keskustan ja Sinisten valtuustoryhmät ovat pääkaupunkiseudulla pikkuriikkisiä.
Mielenkiintoisinta oli seurata juuri Kokoomuksen puheenvuoroja. Heidän jykevän aloituspuheenvuoronsa piti itseoikeutetusti sotekapinan isä Jan Vapaavuori. Hän sai suorastaan stalinistisenpitkät aplodit.
Perussuomalaisten puheenvuorot pitivät Helsingin Mari Rantanen, Espoon Arja Juvonen ja Vantaan Tanja Vahvelainen. Lyttäsimme sote- ja maakuntauudistuksen.
Muutamia muitakin hienoja puheenvuoroja pidettiin, mieleen jäivät etenkin Vantaan Joel Linnainmäki (vihr), Jan Edelman (kok) ja Antero Eerola (vas). Espoon Sinisten Simon Elon puhe oli ulkoisesti komea, vaikka sisällöstä en ollut samaa mieltä.
Sote-ja maakuntauudistuksen puolustajien puheet eivät suurinta osaa valtuutettuja vakuuttaneet ollenkaan. Aplodit olivat vaisuja.
Paine Uudenmaan sekä Kokoomuksen että Sinisten kansanedustajia kohtaan on valtava. On selvää, että heihin yritetään vaikuttaa. Nähtäväksi jää, kuinka vahva puoluekuri heidän eduskuntaryhmissään on. Sinisten mahdollinen liikehdintä voi vaikuttaa päätökseen ratkaisevasti. Muutaman heistä ounastellaan harkitsevan loikkausta demareihin.
Kokoomus hajosi pahasti, laskin pikaisesti, että esim. Vantaan Kokoomuksen valtuutetuista 5-6 valtuutettua lipesi äänestyksessä kannattamaan yhteistä esitystä eli vastustamaan sote- ja maakuntauudistusta. Samoin kävi Espoonkin Kokoomuksessa. Helsingin Kokoomus oli yhtenäinen vastustuksessaan.
Uudistuksen kannattajia lasketaan nyt olevan 102 kansanedustajaa. Kohta nähdään, hajoaako pakka.
Minua on koko ajan ihmetyttänyt uudistuksen massiivisuus.
Yksinkertaisilla toimilla päästäisiin pitkälle nykyjärjestelmässäkin. Palkattaisiin terveyskeskuksiin lisää lääkäreitä ja sairaanhoitajia. Jonot lyhenisivät, ja rahaa säästyisi rutkasti. 
18 maakuntaa ei ole tästä maailmasta. 

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

1918

Isoäitini Lainan vanhempien hauta Lappeenrannassa
1.

Synnyin maalaistaloon Vehkalahden Pampyölissä lähelle Haminaa (nyk. Vehkalahti kuuluu Haminaan). Viisivuotiaana perheeni muutti Helsingin maalaiskunnan (nyk. Vantaa) Hiekkaharjuun.

Syntymäkotini Vanhala sijaitsi Lalunmäellä. Oikeastaan kaikki kylän asukkaat olivat Laluja, heitä kutsuttiin yleensä talojen nimillä. Läheistä sukua he eivät kuitenkaan enää olleet. 

Äitini isän suku on alunperin kotoisin Virosta, v. 1700 kaksi Lalun veljestä tuli Pampyöliin. He rakensivat ensin Vanhalan, sitten toinen veljistä rakensi viereen paksuseinäisen Savituvan. Talo on iso virolaistyyppinen savitalo, jolla on kulttuurihistoriallista merkitystä.

Varhaisimpia muistojani on, kun istuin isoäitini Hannan sylissä tuvan keinutuolissa, kun muut olivat heinäpellolla. Hän varmaan tuuditti minua uneen, koska muistan hyvin hänen laulavan minulle Tuu, tuu tupakarulla, mistäs tiesit tänne tulla? -laulua.

Usein hän kertoi minulle myös tarinoita, pelottaviakin. Hän kertoi venäläisistä desanteista, jotka jatkosodan aikaan kulkivat Pampyölin kautta takaisin Neuvostoliittoon. Yksi desantti yöpyi talossa yhden yönkin tappamatta ketään, aamuhämärissä häipyi vain pois. Desantit tappoivat kyllä yhden perheen latoon.

2.

Äitini isä Vihtori kuoli ennen kuin synnyin. Isoäitini Hanna kertoi minulle myös 1918 tapahtumista. Hänen mukaansa Vihtori meni metsään, kun punaiset tulivat ja hän meni metsään, kun valkoiset tulivat.

Isoäidilläni oli kolme veljeä ja kahdeksan siskoa. Kaksi isoenoistani kuoli v. 1918. 

Amatöörihistorioitsija Olli Korjus teki niin valtavan työn, että ammattilaistenkin työt kalpenevat sen rinnalla. Hän kirjoitti kirjan Hamina 1918, nimi nimeltä, luoti luodilta.

Hän selvitti kaikkien haminalaisten ja vehkalahtelaisten sota- ja teloituskuolemat nimi nimeltä, myös kuolintavan, -ajan- ja -paikan. Kirjaa selaillessani ensimmäinen huomioni oli, että Haminan suhteen ei voida puhua luokkasodasta ainakaan kuolleiden ammattien perusteella. Ammatit ja arvot vilistivät sikin sokin sekä valkoisten että punaisten suhteen.

Sodan alkuvaiheissa Haminaa ja koko Suomea kuohutti Haminan Pappissurmat. Surmat olivat lehtien lööpeissä. Punaiset teloittivat sekä Haminan että Vehkalahden kirkkoherrat ja yhden kappalaisen. Kun valkoiset myöhemmin tulivat Haminaa kohti Kannusjärven kautta, pellolla oli kolme nuorta miestä. Heistä kaksi ammuttiin siihen paikkaan, yksi pääsi pakoon, hänkin kuoli pari vuotta myöhemmin.

Ammutuista yksi oli 23-vuotias isoenoni Ville Toikka. Sitä en tiedä, osallistuiko hän koko kapinaan vai oliko pikateloitus sattumanvarainen.

Toinen isoenoni 26-vuotias Evert Toikka kuoli nälkään Tammisaaren leirillä.

Vankeja tuotiin muun muassa Kokkolasta, Närpiöstä, Raahesta ja Haminasta. Monet olivat valmiiksi aliravittuja ja sairaita. Muutama kuoli jo junamatkalla. Leirillä taudit levisivät nopeasti.

Kohtalonkysymykseksi nousi ruokahuolto. Ruoasta oli pula koko sodan runtelemassa Suomessa, ja myös siviiliväestö näki nälkää. Valtava vankimäärä tarvitsi tonneittain ruokaa: pelkästään leipää olisi tarvittu 180
000 kiloa kuukaudessa. Tilannetta pahensi se, että vangit eivät aluksi saaneet vastaanottaa ruokalähetyksiä. (HS 6.5.2018)

Isoäitini Hanna kertoi, että hän kävi Tammisaaren leirillä viemässä ruokaa veljelleen. Hän välitti ruokapaketit eteenpäin piikkilanka-aidan toiselta puolen. Paketit eivät koskaan menneet Evert-veljelle.

Vehkalahden hiekkamontuilla lähellä ortodoksista hautausmaata teloitettiin venäläisiä sotilaita. Myöhemmin Haminan valleilla teloitettiin myös punaisia sotavankeja. Teloittajana toimi mm. nuori Urho Kekkonen.

Myöhemmin marjametsällä pelotti kulkea hiekkamonttujen ohi, kun tiesin, että paikalla oli teloitettu venäläisiä sotilaita. Kun alueelta nostettiin hiekkaa, luita tuli aina silloin tällöin esiin.

3.

Isäni äiti Laina syntyi Lappeenrannassa. Hänen molemmat vanhempansa Elias ja Eva Niemi kuolivat v. 1918 tappavaan influessaan, Espanjan tautiin. Heidän kuolinolosuhteistaan en tiedä mitään.

Vanhempien kuollessa isoäitini oli 14-vuotias. Laina ei suostunut pikkusisartensa huutokauppaan, vaan hoiti ja kasvatti heidät itse. Hän oli töissä kultasepän apulaisena.

4.

Isäni isä Bertil oli Espoon kartanon torpparin poika. Hän oli ummikkoruotsinkielinen, hän oppi suomen hiljalleen tavattuaan Lainan Lappeenrannassa suorittaessaan asepalvelustaan.

Isäni Vidar kertoi, että Bertil ei osallistunut v. 1918 tapahtumiin muuten kuin kuskaamalla hevosella sekä valkoisten että punaisten ruumiita. Vuonna 1918 Bertil oli 17-vuotias kuten Urho Kekkonenkin Haminan valleilla.

5.

Isoisäni eno Långa-Ville Bergsten oli punarikollinen. Kun kapina alkoi, hän sanoi, että ja sen pehtoorin mä kyllä tapan, ruotsiksi kylläkin. Jotain muutakin hän teki, sillä kapinan jälkeen hän oli etsitty punarikollinen.

Jostain syystä Långa-Ville armahdettiin. Minulla on kopiot dokumentista, jossa hän vakuutti allekirjoituksellaan enää koskaan nousemasta laillista esivaltaa vastaan. 

* * *

6.5. HS


Tammisaaren leiristä tuli yksi Suomen pahimmista kipupisteistä, josta vaiettiin pitkään. Ruokaa ei riittänyt tuhansille vangeille. He näkivät nälkää ja sairastuivat. Kaikkiaan 3000 ihmistä kuoli.

Dragsvikin varuskunnassa Raaseporissa on hiljaista ja avaraa. Venäläisten 1910-luvulla rakentamien tiilikasarmien ympärillä on tilaa, kun Uudenmaan prikaatin varusmiehet valmistautuvat kansallisen veteraanipäivään.

Sata vuotta sitten toukokuussa 1918 Itäinen pitkä kasarmi ja sen ympärillä olevat kentät täyttyivät äärimmilleen, kun alueelle perustettiin Tammisaaren punavankileiri.

Paikasta tuli yksi satavuotiaan Suomen pahimmista kipupisteistä, painajainen, josta vaiettiin pitkään. Ruokajonot piikkilanka-aitojen vierellä kasvoivat satojen metrien pituisiksi. Ruokaa ei riittänyt tuhansille vangeille. He näkivät nälkää ja sairastuivat. Huono hygienia pahensi tilannetta. Syöpäläiset ja taudit levisivät.

Kesän aikana joka kolmas vanki päätyi nykyisen varuskunta-alueen vieressä olevaan joukkohautaan: kaikkiaan 10000 vangista yli 3000 kuoli muutamassa kuukaudessa.